Tiina Tuppurainen: Elvi ja Ebba

Joistakin kirjasta tulee yksinkertaisesti hyvä ja turvallinen olo. Sellainen teos oli minulle Tiina Tuppuraisen Elvi ja Ebba.

Ensikosketuksen Tuppuraisen tuotantoon sain pari vuotta sitten, kun luin Hänen valtansa alla -romaanin. Muun muassa esimiehen harjoittamaa henkistä väkivaltaa käsittelevä romaani on jäänyt mieleeni kirkkaana. Niin kirkkaana en muistanutkaan omaa postaustani kirjasta, joka näkyy olevan yllättävänkin kriittinen. Luultavasti mainitsemilleni kritiikin aiheille on ollut perusteensa, mutta omassa mielessäni tarina on lukemisen jälkeen vain kirkastunut. Niin käy hyville kirjoille - tarinat jäävät elämään mieleen, ja ne kasvavat korkoa vielä pitkään lukemisen jälkeen.

Siksipä tartuin innolla Tuppuraisen uutuusteokseen. Tarttuminen oli helppoa siinäkin mielessä, että tarina sisältää monia itselleni mieluisia elementtejä. Iäkkäät päähenkilöt (aina plussaa!) päättävät muuttaa kommuuniin (herättää lämpimiä muistoja Minna Lindgrenin Ehtoolehto-sarjasta). Lisäksi kyse on lesbokommuunista (vähemmistöistä kertovaa kirjallisuutta luen aina mielelläni), ja valtavirrasta poikkeavien asumisjärjestelyjen lisäksi tarinaan liittyy myös valtavirrasta poikkeavia suhdemalleja, nimittäin monisuhteisuutta (perfect!).

Tämä kirjacocktail on siis jo lähtökohdiltaan silkkaa pirskahtelevaa täydellisyyttä. Mutta ei tässä lukijaa shokeeraamaan ole lähdetty, vaan lopputulos on seesteinen, kaunis, luonnollinen ja pakottamaton.

Elvi ja Ebba ovat olleet vuosikymmeniä aikaisemmin rakastavaisia, mutta vastikään heterosuhteesta eronneena ja kaapista tulleena Elvi ei ole osannut sitoutua suhteeseen Ebban toivomalla tavalla. Ebba on lähtenyt jälkiä jättämättä, eivätkä naiset ole tavanneet toisiaan sen koommin. Ennen kuin aivan kirjan alussa, jossa he yllättäen kohtaavat toisensa 25 vuoden jälkeen. Ilma on jännitteinen paitsi niistä sanoista, jotka jäivät sanomatta silloin ja myös niistä, joita tekisi mieli sanoa nyt. Elvi ja Ebba tuntevat edelleen vetovoimaa toisiaan kohtaan.

Elvi on elänyt ilman suhdetta Ebban lähdöstä asti, ja liki erakoitunut, mutta kun Ebba alkaa houkutella häntä muuttamaan uudenkarheaan omakotitaloon Vantaan rajalle yhdessä Ebban kumppanin Ullan ja heidän ystäviensä kanssa, Elvi huomaa yllättäen harkitsevansa asiaa vakavasti. Elvin poika Oskari (kirjan ainoa miesoletettu muuten) on kauhuissaan, ja nikottelua herättää myös Elvin yllättäen hankkima uusi lemmikki Hamppu. 

Mikähän siinä lienee, että pidän niin kovin kirjoista, jossa seniorikansalaiset elävät rohkeasti oman näköistään elämää ja saavat meidät keski-ikäiset lapset näyttäytymään kovin konservatiivisessa valossa? Tätä lukiessa vanha nainen hunningolla alkaa soida päässä luupilla!

Pienestä ilkikurisuudesta huolimatta minulla oli ennen kaikkea lämmin ja turvallinen olo. On silmiä avaavaa lukea teosta, jossa ei ole toksisuutta tai perinteisiä romanttisen kirjallisuuden trooppeja ja jossa henkilöt pääsääntöisesti keskustelevat avoimesti tunteitaan sanoittaen ja toisiaan kunnioittaen. Ajatella, että tällaistakinko voisi kirjallisuus olla. Sitäkin mietin, että edelleen vuonna 2023 on aika, jos nyt ei vallankumouksellista, niin ainakin harvinaista, kuvata kahden vanhan naisen keskinäistä seksiä.

Ei yhteisasuminen, tai monisuhteisuus toki ongelmatonta ole, ja näitä kipupisteitä kirjassa käsitellään myös. Samoin Tuppurainen on tuonut tarinaan mukaan aimo annoksen queer-yhteisön lähihistoriaa. 90-luvulla elettiin monessa suhteessa toisenlaista aikaa. Tuppurainen on käyttänyt ajankuvan luomisessa apunaan lesbo- ja homoyhteisöjen historiaa valottavia lähteitä, jotka löytyvät listattuna kirjan lopusta.

Oman erityismainintansa ansaitsee myös kirjan kieli, jota ihastelin jo Hänen valtansa alla -teosta esitellessäni. Tuppuraisen kieli on paitsi vaivatonta myös kaunista. Siitä esimerkkinä yksi ote, joka oli ehkä teoksen kaunein:

Ebballa oli toimeliaat kädet. Ne olivat jäntevät ja turvalliset ja niissä oli pieniä lihaksia, jotka jännittyivät ja rentoutuivat käsien liikkeiden mukaan. Niiden varaan saattoi laskea veneen, kauppakassin, uuden mikroaaltouunin tai sielunsa.

Kyllä. Tykkäsin kovin.

Tiina Tuppurainen: Elvi ja Ebba
Karisto 2023
197s.