Antti Heikkinen: Eila Roine

Jos pitäisi valita yksi eniten ihailemiani näyttelijöitä, Eila Roine olisi aika korkealla tilastoissani. Eikä varmasti pelkästään minun kirjoissa. Siksi onkin oikein ja sopivaa, että armoitettu elämäkerturi Antti Heikkinen otti urakakseen Roineen elämänkerran kirjoittamisen. Siitäkin huolimatta, että Pirkko Koski ja Outi Lahtinen ovat erinomaisen elämäkerran hänestä jo tehneet. Siitä olen kirjoittanut täällä. On muuten sellainen teos, josta käydään säännöllisesti edelleen blogissani lukemassa, vuodesta toiseen. Toisaalta Kosken ja Lahtisen elämäkerran ilmestymisestä on jo hurahtanut aikaa liki kaksikymmentä vuotta ja Roine sentään on näytellyt aivan viime vuosiin asti, joten uutta kerrottavaakin on.

Koska yksi perinpohjainen elämäkerta on kirjoitettu, tuntuu Heikkisen ratkaisu laajentaa kerrontaa koko Tampereen Työväen Teatterin Roineen aikaiseen näyttelijäkuntaan luontevalta. Oikeastaan Heikkinen ei edes tyydy Eila Roineen aikaan, vaan kerii tarinaan vauhtia hyvän matkaa ennen Eilan syntymää, olihan hänen isänsä maineikas näyttelijä Eero Roine. 

Vaikka ratkaisu on luonteva, ja kirjailija vieläpä varoittaa esipuheessaan rönsyilevänsä sivupoluille oikein urakalla, pääsee se silti vähän yllättämään. Myönnän kirjan alkuvaiheissa pariin otteeseen miettineeni, mahdetaanko tässä päästä Eila Roineen näyttelijäuraan asti ollenkaan, vai tarvitaanko siihen kenties jatko-osa. No ei tarvittu. Vauhtiin päästyään elämän- ja uran tarina kyllä etenee Heikkiselle ominaisin, mouhein sanakääntein, ilman kiireen tuntua. Sivupolkuja tosiaan riittää. Eila Roine -elämäkerta on itse asiassa kuin Tampereen Työväen Teatterin Kuka kukin on noin 1950-1990-lukujen välillä.

Huomio on huumaava. Kuinka moni näyttelijä on näytellyt sellaisen liudan kanssa maan rakastetuimpia näyttelijöitä, useammassa sukupolvessa, lukuisilla vuosikymmenillä? Roineella onkin paljon sellaista ensikäden tietoa ja muistoja, joiden ylöskirjaamista voi sanoa liioittelematta kulttuuriteoksi. Toisaalta Heikkinen on myös haastatellut monia sellaisia henkilöitä, jotka eivät enää olisi muistojaan kertomassakaan. Ainakin Ahti Kuoppala ja Mikko Majanlahti menehtyivät molemmat ennen kirjan julkaisua.

Jos etsii täsmäteosta nimenomaan ja yksistään Eila Roineesta, voi hämmentyä. Itseäni väenpaljous ei häirinnyt, olen sentään kasvanut Tampereella tuotetun televisiotarjonnan parissa, joten teksti suorastaan vilisi omia lapsuudensankareita. Aiheeseen perehtymättömämmälle nimiä ja vuosilukuja kuitenkin on aikasta paljon.

Eila Roineen elämänvaiheista olen kirjoittanut jo tuossa linkkaamassani, edellisen elämäkerran esittelyssä, joten en nyt palaa siihen. Ehkä tiivistäisin tärkeimpänä ajatuksena sen, että sekä valoja että varjoja on Roineen elämään mahtunut, mutta sitäkin suuremmalla syyllä hänen reilu ja eteenpäin menevä elämänasenteensa tekee vaikutuksen. Arvostan häntä myös taiteilijana ja piinkovana ammattilaisena.

Toinen merkittävä taiteilija ja ammattilainen on näyttelijä Satu Silvo, joka lukee elämäkerran äänikirjaksi. Haluankin omistaa tässä hetken osoittaakseni suunnatonta ihailuani Silvoa kohtaan. Olisin voinut kuunnella kirjaa vaikka koko loppuvuoden. Heikkinen kirjoittakoon minun puolestani vaikka kaikkien Suomen teatterien kronikat, kunhan Satu Silvo lukee ne! Oli hämmästyttävää, miten lukiessaan Silvo oli oikeissa kohdissa aivan Eila Roine ja paikoitellen myös ihan Antti Heikkinen. Siitä huolimatta hän oli koko ajan mitä suurimmassa määrin Satu Silvo hunajaisen tummine äänineen. Kaikesta tästä huolimatta lukeminen ei äitiynyt imitaatioesitykseksi, vaan oli erittäin miellyttävää ja hienovaraista, tekstiä juuri oikeista kohdista korostavaa. Tämä meni heittämällä yhdeksi parhaista kuuntelemistani äänikirjan luennoista. Ja olen kuunnellut aika monta!

Voi kai siis syyllä sanoa, että Eila Roineen elämäkerta on taiteilijuuden juhlaa niin sisältönsä kuin toteutuksensa puolesta. Ihan helpolla se ei lukijaansa/kuulijaansa päästä, muta eipä taiteen tarvitsekaan päästää. Samalla kuitenkin kirja myös viihdyttää, naurattaa ja liikuttaa sopivassa suhteessa.

Hyvä oli, kyllä. 

Antti Heikkinen: Eila Roine
Otava 2023
Lukija Satu Silvo
15h 50min