Mitä luen. Lukupäiväkirja

Huom! Olen osallistunut Lukupäiväkirjan tekoprosessiin oikolukemalla ja kommentoimalla käsikirjoitusta. Olen myös saanut taloudellisen korvauksen kirjaan ideoimastani sisällöstä.

Mikä olisi ihanampi tapa täydentää lukuharrastusta kuin lukupäiväkirjan täyttäminen? No kirjabloggaaminen ja -somettaminen tietysti, mutta näiden ohella perinteinen, kovakantinen lukupäiväkirjakin on hyvä vaihtoehto.

Tuuma-kustannus julkaisi Mitä luen -lukupäiväkirjan vuonna 2019. Bloggasin tuolloin kirjasta ja ihastuin siihen kovasti. Taisin hankkia näitä kirjoja lahjaksikin. Siksi olinkin tosi iloinen ja otettu, kun minulle tarjoutui keväällä mahdollisuus tutustua uuden Mitä luen -version käsikirjoitukseen etukäteen ja kommentoida sitä. Mitä luen yhdistää oivallisesti perinteisen lukupäiväkirjan ja tämän hetken kirjasome-trendit. Kirja on huomioinut esimerkiksi Helmet-haasteen ja luettuja kirjoja voi merkitä ylös vaikkapa maantieteen, aakkosten ja vuosikymmenten mukaan jaoteltuna. Lukija voi pelata tietokirjabingoa ja, niin, merkitä keskenjääneet kirjat omalle hautausmaalleen. Levätköön siellä rauhassa.

Tällaiset haasteet, sanoisinko jopa pelilliset elementit tuovat varmasti monelle lisäkipinää lukemiseen. Erityisesti pidän kuitenkin siitä, että kirjassa on myös runsaasti tilaa omille muistiinpanoille kirjoista. Tällaisesta perinteisestä lukupäiväkirjasta alkoi omakin blogiurani aikoinaan. Kun aloin merkata ylös kirjoista mieleen nousseita ja jääneitä ajatuksia, huomasin, että sain kirjoista irti vielä paljon enemmän. Siitä heräsi ajatus myös kirjablogin perustamisesta. Nykyisin en oikein osaisi jättää kirjoittamatta lukemastani kirjasta, sillä tuntuisi kuin luku- tai ajatteluprosessi jäisi jotenkin kesken.

Voin siis vilpittömästi suositella lukupäiväkirjan kirjoittamista. Ja varoitan, kuten tämänkin kirjan mainospuheessa sanotaan: kun luet, maailma alkaa näyttää erilaiselta!

Mitä luen. Lukupäiväkirja
Tuuma 2023
151s.