Kirsi Pehkonen: Etsivä löytää


 

Syksyisen Varpu-myrskyn päivänä kesä tuntuu jo aika kaukaiselta, vaikka näin illalla aurinko taas paistaakin. Jos etenevä syksy tuntuu synkältä ja kaipaat takaisin kuplivaa kepeyttä, Kirsi Pehkosen Etsivä löytää kuljettaa sinut pikavauhdilla takaisin kesäfiilikseen. Ja ehkä myös nuoruuteen, siltä ainakin paikoittain tuntui tästä nelikymppisestä.

Pehkosen Jylhäsalmi-sarja ei paljon esittelyjä kaipaa. Maalaisromanttisen sarjan päähenkilöt ovat toimeliaita ja tomeria järkinaisia, jotka hurvittelevat kuuraamalla saunan lattiasta kattoon tai keräämällä 30 litraa puolukoita. Uuden sarjan avauksessa kirjailija esittelee uuden päähenkilön, Siru Valppaan, joka voisi olla Jylhäsalmen sankarittarien pikkuisen villimpi kaupunkilaisserkku, jonka elämässä sattuu ja tapahtuu.

Kuten chick lit usein, tämäkin tarina alkaa siitä, että Sirun avomies on paljastunut valehtelevaksi pukiksi. Vähän huonompi tilanne, kun yhteisen kodin lisäksi ex-pariskunnalla on myös yhteinen työpaikka. Suutuksissaan Siru ottaa loparit molemmista, kodista ja työpaikasta, yksi asia johtaa toiseen, ja kas - Siru huomaa omistavansa Etsintätoimisto Vitosen. Voisiko missään rinnakkaisulottuvuudessa näin tapahtua? No, sitä ei lukijan parane jäädä pohtimaan, sillä vauhti vain kiihtyy.

Pehkonen on aina ollut hyvä luomaan kiinnostavia henkilöhahmoja ja luontevaa, kuplivaakin dialogia. Niinpä tätäkin kirjaa oli ilo lukea. Erityisen paljon pidin yläkerran avuliaista eläkeläisistä ja siitä komeasta lohikäärmetatuoidusta könsikkäästä, josta huokuu heti ensihetkeltä lähtien vaaran merkki, mutta kovin kiinnostava sellainen. Sirua tämäntyyppiset vaarat vain kiehtovat.

Ai mitä tällaisessa etsintä- (ei etsivä)toimistossa oikein sitten tehdään? No etsitään kadoksissa olevia asioita tietenkin. Ainakin vielä ensimmäisessä osassa selvitettävät tapaukset ovat sellaisia, että yöunien menettämistä ei tarvitse pelätä.

Etsivä löytää on unelmankevyttä luettavaa. Ja juuri sellaiseksi se on tarkoitettukin. Totta puhuen olen sen verran maalainen ja sen verran keski-ikäinen, että Jylhäsalmet säilyvät edelleen suosikkeinani. Mutta nuoremmille urbaaneille siskoille suosittelen tätä ehdottomasti. Itse asiassa tiedänkin jo muutaman, jolle aion tarjota kirjaa luettavaksi.

Kirsi Pehkonen: Etsivä löytää
Karisto 2023
181s.


Kommentit

  1. Ei taida olla minun juttuni. Kiva kuitenkin, että Suomessa kirjoitetaan monenlaista kirjallisuutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, se on just näin. Jokaiselle jotakin!

      Poista

Lähetä kommentti