Helmikuun luetut

Helmikuussa halusin lukea inspiroivia teoksia, sellaisia, jotka herättävät ja haastavat ajattelemaan ja ehkä avaavat aivan uudenlaisia näkökulmia. Lopputuloksena oli kirjava valikoima historiallista fiktiota, elämäkertaa, tietokirjallisuutta, lyriikkaa ja kevennyksenä lastenkirjoja.

Ainoa viime kuussa lukemani romaani oli Max Mannerin Kadotettujen kahvila. Toisen maailmansodan aikaan sijoittuva romaani kertoo puoliksi juutalaisen Kathrinen tarinan. Vaikka oletinkin teoksen olevan hyvän, se oli silti iloinen yllätys. Niin iloinen, että äänestin kirjaa viime vuoden toiseksi parhaaksi kotimaiseksi romaaniksi kirjabloggaajien Blogistania-äänestyksessä (kaikki antamani äänet täällä). Vahva suositus tälle kirjalle, siis!

Valtaosan viime kuukauden lukuajasta hotkaisi Barack Obaman Unelmia isältäni. Kiinnostuin kirjasta luettuani Michelle Obaman elämäkerran viime vuoden puolella. 1990-luvulla kirjoitettu omaelämäkerrallinen teos valottaa herkullisesti Obaman epätavallista perhehistoriaa. Pääosassa kuitenkin ovat rotukysymykset, aihe, jota Obama on miettinyt paljon monipuolisen verenperintönsä vuoksi ja ansiosta. Erittäin kiinnostava ja hyvin kirjoitettu teos!

Unelmista oli kyse myös Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin -teoksessa. Blogistanian Tieto-palkinnon voittanut teos on moderni matka- ja tietokirja, jossa kirjailija matkustaa esikuvallisten naisten jalanjäljillä. Todellista inspiraatiota arkeen!

Kuun lopuksi luin runoja. Lassi Nummen kokoelmateos Sinun lävitsesi maailma sisältää hänen kirjoittamiaan rakkausrunoja kuudenkymmenen vuoden ajalta. Runoissa näkyy niin nuoren miehen ihastus ja jännite, kypsän iän lempi, isoisän pyyteetön rakkaus lapsenlapsiaan kohtaan kuin luopumisen haikeuskin. Tämä on sellainen runokirja, jonka haluaa säilyttää ja palata sen pariin elämän eri vaiheissa.

Ei kuukautta ilman Satuhetkiä. Tässä kuussa esittelin iltasatuhetkiemme kirjoja kaksin kappalein. Molemmat ovat koko perheemme suosikkeja. Maarit Nurmen Ihan varma karkkipäivä jatkaa Eemu Hauskasen tarinoita. Eemun ansiosta lapset ovat alkaneet (epäsäännöllisesti kylläkin) kirjoittaa päiväkirjoja. Dav Pilkeyn Kapteeni Kalsarin ansiosta taas heräsi innostus sarjakuvien piirtämiseen. Kuinka suuri onkaan kirjojen voima!

Maaliskuussa aion jatkaa inspiroivalla linjalla, mutta hieman kevennetyllä ohjelmalla. Viime kuussa luin suurimman osan ajasta tietokirjallisuutta, joten nyt on viihteen aika. Juttelin tässä taannoin erään henkilön kanssa, ja hän sanoi mielestäni hienosti, että joskus kirjallisuus vaikuttaa voimakkaimmin kun se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tätä metodia aion tulevina viikkoina testata.

Viihtyisää viikonloppua ja lukukuukautta kaikille!