Aleksi Wilenius: Tähdet ovat aina yllämme

Aleksi Wilenius on vuonna 2000 syntynyt nuori kirjailija ja runoilija, jonka esikoisrunokokoelma Tähdet ovat aina yllämme julkaistiin viime vuonna.

Teos sisältää takakannen tekstin sanoin lyhyen naiiveja huomioita luonnosta, kodin piiristä sekä rakkaudesta. Erityisesti luonto on runoissa hyvin vahvasti läsnä. Huomiot ovat ehkä naiiveja, mutta samalla erittäin tarkkasilmäisiä ja tunnekylläisiä. Luontoa tarkastellaan likeltä, suhde on syvä ja inhimillinen. Paitsi luonnosta itsestään, runot kertovat myös kertojan tunteista.

Saamme seuraksemme kolme rusakkoa. Olemme kaikki viisi yhtä alastomina.

Tämän lähemmäksi luontoa on enää vaikea päästä.

Kaikista pisimmäksi aikaa pysähdyin seuraavan kauniin runon äärelle:

Kuinka voivat juuret kasvaa
niin ihmeellisissä
paikoissa?

Miksemme mekin punoisi
juuriamme
toistemme kanssa yhteen,
joka puolelle?

Sinun janoosi minä imisin vettä.

Wileniuksen runot ovat pääsääntöisesti lyhyitä, osa vain parin rivin mittaisia, enemmänkin aforismin kaltaisia ajatelmia. Seasta löytyy myös muotorunon leikittelyä.

Ylitulkitsenko, kun näen aistikylläisessä ilmaisussa suopursuineen päivineen Katri Valan vaikutusta?Saattaa olla, mutta luontolyyrikko Risto Rasan merkitys ei jää arvailujen varaan, mainitaanhan ilmeinen esikuva eräässä runossa myös nimeltä. En ole Rasa-asiantuntija ollenkaan, mutta uskoisin näillä kahdella runoilijoilla olevan teksteissään samankaltaista leikkisen arkipäiväistäkin sävyä, kutsuttakoon sitä sitten vaikka naivismiksi.

Osassa Wileniuksen runoista pinnan alla aistii melankoliaa, mutta päällimmäinen tuntemus on kuitenkin valoisa. Juuri naiivius on runojen ehdoton voimavara. On suloista, miten samat pienet luonnon ilmiöt ja ihmeet liikuttavat ja ihmetyttävät aina uusia sukupolvia. Tuttavallisessa vuoropuhelussa kuuluukin sukupolvet ylittävä kaiku - niin moni on seisahtunut rantapenkereelle ja antanut katseen viivähtää vedenrajassa.

Rannalla koivu,
tahtoo veteen.
Uidenko ajattelit vastarannalle
                         - omiesi luo?



Aleksi Wilenius: Tähdet ovat aina yllämme
Annorlunda 2018
82s.
Arvostelukappale