Niina Mero: Englantilainen romanssi
Niina Meron Englantilainen romanssi on mittatilausromaani heille, jotka viehättyvät brittiestetiikasta. Vesisade, nummet, maalaiskartanot ja Oxfordin kirjakaupat löytyvät kaikki kirjasta, niin kuin tietysti myös komeat, vanhan maailman tyyliä huokuvat gentlemannit, jotka saavat kirjan päähenkilön, suomalaisen Noran pauloihinsa. Lopputulos on synteesi Brontëa, Austenia, Poeta, Keatsia, Hugh Grantia ja Midsomerin murhia.
Noralle Englanti on sielunmaisema, mutta vain teoriassa Keatsin ja Shelleyn sivuilta. Se onkin Noran sisarpuoli Heli, joka elää parasta aikaa brittiläistä romanttista unelmaa. Hän on menossa naimisiin vanhan aatelissuvun vesan Markin kanssa ja Noran on lähdettävä suvun maalaiskartanoon valmistelemaan häitä.
Vuosisatoja vanha rakennus henkii paitsi mennyttä loistoa ja arvokkuutta, mutta romanttista kauhua ja okkultismia. Noran jo ennestään kauhuromanttiselle taajuudelle virittynyt mielikuvitus lähtee laukkaamaan, kun hän tulee vahingossa selvittäneeksi suvun salaisuuden: Markin veli James on kadonnut jäljettömiin kymmenen vuotta aiemmin. Mitä ihmettä hänelle on tapahtunut?
Kummalliset tapahtumat ja löydöt aiheuttavat sydämentykytyksiä Noralle, mutta sitäkin enemmän sydän pamppailee tietyille miehille. Kartanon puutarhan korjaustöitä johtava komea Matthew on aatelinen hänkin, Oxfordista Nora taas löytää hengenheimolaisen Dorianista, brittiromantiikan tutkijasta. Kun kartanon mailla olevaan kappeliin murtaudutaan vain vähän ennen häitä, tiluksilla pyörii myös komea ylikonstaapeli Fox.
Englantilainen romanssi on siis juuri sitä, mitä kirjan nimi lupaa. Lukija voi hyvin halutessaan sovitella nuoren Hugh Grantin, Colin Firthin ja kumppanit kirjan henkilökaartiin. Aivan puhtaasta viihderomanssista ei kuitenkaan ole kyse. Kirja vilisee kirjallisia viitteitä ja sitaatteja, eikä juonikaan ole aivan kaikista tavanomaisin. Muutama yllättävä, ylimääräinen käänne on upotettu perinteisen romanttisen komedian kaavaan.
Minulle henkilökohtaisesti tarinassa oli paikoitellen hieman liikaa romantiikkaa ja tunteiden paloa, mutta kestin uljaasti loppuun saakka. Ja miksi en olisi kestänyt, sillä tarina eteni jouhevasti ja kieli oli kaunista ja sujuvaa. Oikukas Nora ärsytti välillä melkoisesti, mutta osa kirjan viehätystä oli päähenkilön ristiriitaisuus, olkoonkin, että se välillä meni vähän yli.
Viihdyin kuitenkin erinomaisesti. Englantilainen romanssi on ehdottomasti lukemisen arvoinen teos ja erityisesti brittikulttuurin hc-ystävälle nappivalinta.
Niina Mero: Englantilainen romanssi
Gummerus 2019
383s.
Arvostelukappale
Tämä on vilissyt blogeissa viime viikkoina. Voisi olla oikeinkin mainiota kesälukemista!
VastaaPoistaMinä en kokenut Noraa oikukkaksi. Hän on sosiaalisesti kömpelö ja ujo, mutta myös suorasanainen ja nokkela - saahan hän parissa tunnissa selville suvun salaisuuden, josta Heli-sisko ei ole koskaan kuullutkaan. Kirja on hauska yhdistelmä . Minusta tämä oli hauskasti ja taitavasti eri lajityyppejä (chick lit, cozy crime, kauhuromantiikkaparodia) yhdistelevää modernia ja älykästä viihdettä. Pidin myös runsaista kirjallisuus- & musiikkiviittauksista.
VastaaPoistaVarmasti kirja on ainakin suunnattu minulle, vaikka yliampuvia kulttuurisia kliseitä kartankin. Luen tämän takuulla kyllä aikanani, ja teen sen kaveriksi skonsseja evääksi. Mutta kirjan potentiaali testataan vasta sitten, kun saamme siitä arvioita briteiltä itseltään. Tuleeko tästä iso hitti käännöskirjana? Onko tällä kansainvälistä bestseller-potentiaalia?
VastaaPoistaKuulostaa siltä, että saman kansien väliin on tosiaan tungettu kaikkea mahdollista. Tämä voisi olla sellainen aivot narikkaan -kirja, joka menisi, kun kaikki muu olisi kaatumassa päälle. :) Sinänsä olisi tietysti kiva asetella filmitähtiä henkilöiden paikoille ja antaa mielikuvien viedä mennessään.
VastaaPoistaTämä on itselleni vaikea, sanoisinko mahdoton, kirjallisuudenlaji, jota tosin harrastin teini-iässä mutta vuosien tuoma kyynisyys on jättänyt jälkensä... Itseäni välillä oikeasti ärsyttää etten pysty heittäytymään tällaiseen mukaan! /Mari
VastaaPoistaMinulle rakkaus ja romantiikka ovat teemoja, jotka saavat nostamaan kytkintä :D Tokihan monissa kirjoissa esiintyy rakkautta, mutta tarkoitan nyt sitä, jos rakkaus ja suhdesutinat ovat keskeisiä teemoja, niin juu ei. Olen ehkä myös hieman epäilevä ja mietin, että jos kaipailen jotain erityisen brittiläistä niin voin lukea brittiläisten kirjoittamia kirjoja (joita luenkin paljon). Toisaalta tämä kirja kiinnostaa sitten kuitenkin sen brittiasetelman takia, mutta pelkään että saattaisin lukea kirjaa liian kriittisesti (eli tarttua mahdollisiin kliseisiin tai muuhun).
VastaaPoistaNoh, onneksi lukupäätöstä ei tarvitse tehdä nyt, vaan jättää avoimeksi. Ehkä joskus - tai sitten ei! :D Mutta kiinnostava kirjoitus sinulla, kiitos siitä. :)
Tämä bloggaus ei ehkä ole ihan täydellinen myyntipuhe ;-) En itsekään ole kirjaan tarttumassa, mutta jos/kun tämä tulee lukuaikapalveluuni (ei ainakaan vielä löytynyt BB:stä), niin tämähän olisi aivan täydellinen välipala. Eikä brittikulttuuri ole minulle niin tuttua, että ihan heti siihenkään kyllästyisin.
VastaaPoistaAllekirjoitus jäi ;-)
PoistaMinna /Kirsin Book Club
Tämä kuulostaa kirjalta, johon minun ehdottomasti tulee joskus vielä tarttua. Aika monta suosikkikohtaani nimittäin tulee listalta merkittyä. Vähän tosin tuo ylenpalttinen romanttisuus epäilyttää - en ole viime aikoina ollut kovin vastaanottavainen tai lempeä minkäänlaisille päähenkilöiden naiiviuteen. oikkuiluun tai muuten vaan mahdollisesti ärsytyskynnyksen ylittäville piirteille. Ehkä tosiaan kesälomalla (jos sellaiselle tänä kesänä jossain vaiheessa ehdin)...
VastaaPoista