Barack Obama: Unelmia isältäni. Kertomus rodusta ja sukuperinnöstä

Luettuani joululomalla Michelle Obaman Minun tarinani olin niin ihastuksissani Obaman perheestä ja pariskunnasta, että jäin kaipaamaan lisää. Sattumalta kirjastossa käteeni osui Barack Obaman alun perin vuonna 1995 kirjoittama Unelmia isältäni. Michelle muisteli jonkin verran kirjassaan myös kyseisen kirjan kirjoitusprosessia, joka oli varsin takkuinen. Barack Obamalta oli nimittäin tilattu kirja, jota hän aluksi innostuneesti työstikin, mutta sitten seinä tuli vastaan. Kirjasta oli kuitenkin maksettu ennakkomaksu ja jossakin vaiheessa kustantaja alkoi tulla kärsimättömäksi. Lopulta Obama lähti viideksi viikoksi Balille viimeistelemään teostaan yksinäisyydessä - asia, joka ei varsinaisesti ilahduttanut hänen vastavihittyä vaimoaan.

Hauska taustatarina antoi lukukokemukselle mielenkiintoisen säväyksen, olihan kirjan kirjoittaminen ollut ensin tuskien taivalta ja lopulta kirja syntyi enemmän kertarykäisyllä. Ehkä tietty stilisoinnin, ennen kaikkea tiivistämisen, puute vaivaakin teosta. Ennen kaikkea siltä tuntui kirjan puolivälin jälkeen, kun Obama kertoo kokemuksistaan Chicagon lähiötyössä varsin pitkällisesti. Epäilemättä kiinnostava vaihe niin Barackin oman uran ja elämäkatsomuksen kehittymisen kannalta sekä myös mielenkiintoinen katsaus amerikkalaiseen yhteiskuntaan, mutta näin ummikkona koin lukemisen raskaimmat hetket juuri niillä vaiheilla.

Pääsääntöisesti kirja on erittäin mielenkiintoista ja sujuvaa luettavaa. Erityisesti pidin kirjan henkilökohtaisesta puolesta, hänen perheenjäsenistään, joita kirjailija kuvaa varsin tarkkannäköisesti ja ilman silkkihanskoja. On aika herkullista, että tällainen kirja on kirjoitettu. Tuskinpa yhtä ratkirehellistä teosta kirjoitettaisiin ex-presidentistä. Ja kyllähän Obaman vastustajat ovat kirjasta kaivelleetkin lyömäaseita tätä vastaan.

Olen toki ollut aiemminkin tietoinen Barack Obaman kirjavasta perhetaustasta, mutta vasta nyt ymmärsin, kuinka hysteerinen se onkaan. Äidin puolelta valkoista keskilänttä, isän puolelta kenialainen laaja suku, lapsuus ensin Hawaijilla ja sitten isäpuolen ja pikkusiskon myötä Indonesiassa, ja taas jälleen Hawaijilla. Ei ihme, että Obamalta meni merkittävä osa nuoruudesta ja aikuisuuden ensivuosista oman identiteetin etsimisessä! Sukulaisuussuhteiden moninaisuus avautui viimeistään kirjan viimeisessä osassa, jossa Obama vierailee ensi kertaa Keniassa sukulaistensa luona. Aina löytyy uusia sisaruksia, uusia äitipuolia, mummoja, tätejä, setiä ja serkkuja.

Juuri moninaisten juuriensa ansiosta Obama pystyy kuvaamaan rotukysymystä hyvin monesta näkökulmasta ja kaikesta huomaa, että hän on myös asiaa joutunut paljon pohtimaan, niin käytännössä kuin teoriassa. Toisaalta Obaman vierauden ja irtonaisuuden tunteessa on paljon samaistuttavaa. Monet meistä ovat eläneet tai elävät kahden maailman välissä, eivätkä välttämättä tunne olevansa täysin kotonaan kummassakaan. Siinä mielessä Obaman henkilökohtaiset pohdinnat haastavat myös omaan ajattelutyöhön.

Olen kirjoittanut aiemminkin siitä, kuinka erikoisesti tietyt teemat alkavat toisinaan kiertää lukemissani kirjoissa. Pari viikkoa sitten luin Mia Kankimäen yötarinoita vahvoista naisista ja eläydyin hänen kertomuksiinsa Afrikan savanneista. Kuinka ollakaan, nyt huomasin jälleen olevani safarilla, tällä kertaa Barack Obaman mukana! Luin myös Obaman huomioita siitä, että Keniassa hänen ei tarvinnut jännittää ihonvärinsä vuoksi. Ensi kertaa hän sulautui massaan. Ja vielä samana päivänä kuuntelin Yle Puheelta Mahadura & Özberkania, jossa Koko Hubara ja Jani Toivola kertoivat aivan samanlaisista kokemuksista.

Kuin juuri nämä ajatukset alleviivattaisiin minulle, että ymmärsitkö nyt varmasti?

Vuoden 1995 jälkeen on tapahtunut paljon asioita, niin Barack Obamalle kuin maailmanlaajuisesti meille kaikille. Lukemani versio kirjasta on vuodelta 2004, jolloin lupaavan poliittisen tähden teoksesta otettiin uusintapainos. Vaikka jo tästä toisesta painoksesta tulee kuluneeksi 15 vuotta ja alkuperäisestä teoksesta 24, on Unelmia isältäni edelleen validi ja toimiva teos. En osaa sanoa, kuinka hyvin teos pitää kutinsa afroamerikkalaisen väestön kohdalla. Ehkä ne ensihavainnot, joista Obama huolestuneena kirjoittaa, ovat nyt realisoituneet arkipäiväksi. Joka tapauksessa rodullisten kysymysten perussyyt ja ongelmat eivät liene kadonneet minnekään. Monet avoimet haavat odottavat edelleen umpeenkasvamista.

Barack Obama: Unelmia isältäni. Kertomus rodusta ja sukuperinnöstä (Dreams from my Father. A Story on Race and Inheritance 1995/2004)
Otava 2017
Suomentanut Seppo Raudaskoski ja Mika Tiirinen
543s.