Nuorena nukkunut
Aluksi maakunta-asiaa: Monet ovatkin ilmoittaneet tarkemmat sijaintitietonsa, kiitos! Olemme näköjään levittäytyneet hyvin tehokkaasti: Turusta Ouluun, Joensuusta Seinäjoelle ja niin edelleen. Tilanne näyttää sanoisinko, haastavahkolta, mutta eiköhän tässä jotain keksitä. Muutamat ovatkin keksineet ilmoitella, mistä päin Suomea heiltä löytyy majapaikkoja, joten jos jollakin on mummola, kummila tai muu vakituinen visiteerauskohde jossakin, senkin saa ilmoittaa. Varmasti blogitapaaminen täytyy järjestää pitemmän tähtäimen suunnittelulla, koska kaikki ovat vähän eri puolilla, joten ei hätää, ensi viikonlopuksi ei tarvitse hommautua mihinkään! Samaten, jos teillä on ideoita tapaamisen ajankohdasta, paikasta, tapahtumasta, vierailupaikasta tms,, ideat kehiin!
Mutta sitten klassikkomaailmaan.
Kas niin. Moraalinen dilemma. Saako Suomen ainoaa kirjallisuuden nobelistia haukkua, vai onko se sama kuin laittaisi Suomen lipun ruokapöydän liinaksi?
Eipä sillä, onhan Nuorena nukkunut paikoitellen komeaa luettavaa. Kun F.E. Sillanpää kuvailee suomalaista luontoa ja maisemaa, ei hänen vertaistaan liene kirjallisuushistoriassamme montaa. Väkisinkin tulee isänmaallinen olo. Ja mieleen elävästi jokin aika sitten luettu Runebergin Hanna.
Mutta kun Taata on niin kovin monisanainen ja jaarittelevainen. Paikoitellen lukiessa vastaan tuli ihan oikeasti lauseita jotka alkoivat jostakin asiasta ja päättyivät monen mutkan kautta johonkin aivan muuhun, eikä minulla ollut aavistustakaan, mistä oli kyse. Sillanpään elämää syvällisesti luotaava tyyli on kyllä aika hienoa ja filosofista, mutta valitettavasti hänen kielensä ei ole kestänyt yhtä hyvin aikaa kuin vaikkapa Minna Canthin. Niinpä hienotkin ajatukset jäivät ainakin minulla monesti kapulakielen varjoon.
Mutta kieleenhän tottuu, vaikka se paikoin olisikin kökköä. Kaikista eniten minua häiritsi itse Silja. En saanut hänen henkilööstään minkäänlaista otetta. Ilmeisesti Silja oli kovin unelmoiva, elämänsä läpi nukkuva (=nuorena nukkunut) tyttö ja nainen, joka aina välillä minulle tuntemattomasta syystä "heräsi" ja sitten taas vaipui samaan haahuilevaan apatiaan, ajelehtimaan elämäänsä eteenpäin ilman sen kummempaa itseohjausta. Käsittääkseni ainakin aikalaiset ovat kehuneet Sillanpään nuoren naisen kuvausta, mutta minusta se ei kyllä ole kovinkaan kummoista. Tekisi mieleni sanoa, ettei Sillanpää ole tiennyt nuoren naisen sielunelämästä yhtään mitään. Uskallan sanoa näin, koska kuitenkin olen itse (ainakin suht) nuori nainen, mitä Sillanpää taas ei ollut. Käsitystäni tukee mielestäni se, että kirjan ensimmäinen osa, joka käsittelee Siljan isää Kustaata, on mielestäni huomattavasti jälkimmäistä korkeatasoisempi ja uskottavampi. Kustaan, elämässään pettyneen miehen, mutta rakastavan isän, henkilökuva oli aidosti koskettava.
Olen lukenut Sillanpäältä aiemmin Hurskaan kurjuuden. Sinänsä hauskana anekdoottina mainittakoon, että Sillanpää on kirjoittanut sen päähenkilön Jussi Toivolan vilahtamaan myös Nuorena nukkuneessa. Kiitos iskälle tästä tiedonjyväsestä, joka olisi muuten varmasti päässyt lipsahtamaan ohitse!
Jk. Hmph, jälleen kerran kirjoitin kovasti Amman mietteitä, mutta itse tarinasta en sitten sanonutkaan
juuri mitään. Koittakaa kestää, yritän kehitellä taas joskus jotakin terävää ja objektiivista.
Mutta sitten klassikkomaailmaan.
Kas niin. Moraalinen dilemma. Saako Suomen ainoaa kirjallisuuden nobelistia haukkua, vai onko se sama kuin laittaisi Suomen lipun ruokapöydän liinaksi?
Eipä sillä, onhan Nuorena nukkunut paikoitellen komeaa luettavaa. Kun F.E. Sillanpää kuvailee suomalaista luontoa ja maisemaa, ei hänen vertaistaan liene kirjallisuushistoriassamme montaa. Väkisinkin tulee isänmaallinen olo. Ja mieleen elävästi jokin aika sitten luettu Runebergin Hanna.
Mutta kun Taata on niin kovin monisanainen ja jaarittelevainen. Paikoitellen lukiessa vastaan tuli ihan oikeasti lauseita jotka alkoivat jostakin asiasta ja päättyivät monen mutkan kautta johonkin aivan muuhun, eikä minulla ollut aavistustakaan, mistä oli kyse. Sillanpään elämää syvällisesti luotaava tyyli on kyllä aika hienoa ja filosofista, mutta valitettavasti hänen kielensä ei ole kestänyt yhtä hyvin aikaa kuin vaikkapa Minna Canthin. Niinpä hienotkin ajatukset jäivät ainakin minulla monesti kapulakielen varjoon.
Mutta kieleenhän tottuu, vaikka se paikoin olisikin kökköä. Kaikista eniten minua häiritsi itse Silja. En saanut hänen henkilööstään minkäänlaista otetta. Ilmeisesti Silja oli kovin unelmoiva, elämänsä läpi nukkuva (=nuorena nukkunut) tyttö ja nainen, joka aina välillä minulle tuntemattomasta syystä "heräsi" ja sitten taas vaipui samaan haahuilevaan apatiaan, ajelehtimaan elämäänsä eteenpäin ilman sen kummempaa itseohjausta. Käsittääkseni ainakin aikalaiset ovat kehuneet Sillanpään nuoren naisen kuvausta, mutta minusta se ei kyllä ole kovinkaan kummoista. Tekisi mieleni sanoa, ettei Sillanpää ole tiennyt nuoren naisen sielunelämästä yhtään mitään. Uskallan sanoa näin, koska kuitenkin olen itse (ainakin suht) nuori nainen, mitä Sillanpää taas ei ollut. Käsitystäni tukee mielestäni se, että kirjan ensimmäinen osa, joka käsittelee Siljan isää Kustaata, on mielestäni huomattavasti jälkimmäistä korkeatasoisempi ja uskottavampi. Kustaan, elämässään pettyneen miehen, mutta rakastavan isän, henkilökuva oli aidosti koskettava.
Olen lukenut Sillanpäältä aiemmin Hurskaan kurjuuden. Sinänsä hauskana anekdoottina mainittakoon, että Sillanpää on kirjoittanut sen päähenkilön Jussi Toivolan vilahtamaan myös Nuorena nukkuneessa. Kiitos iskälle tästä tiedonjyväsestä, joka olisi muuten varmasti päässyt lipsahtamaan ohitse!
Jk. Hmph, jälleen kerran kirjoitin kovasti Amman mietteitä, mutta itse tarinasta en sitten sanonutkaan
juuri mitään. Koittakaa kestää, yritän kehitellä taas joskus jotakin terävää ja objektiivista.
Tätä en ole lukenut, mutta Hurskas kurjuus ei kyllä kivunnut ihan ykköseksi suomalaisten klassikkojen suosikeissani.
VastaaPoistaSen sijaan novelleissa Taata tuntui vakuuttavan paremmin.
Heh, tämä kirja näyttää olevan edelleen tenttivaatimuksissa:) Silloin kun mä 3 vuotta sitten tentin näitä samoja kirjoja, tentaattori puhui että Nuorena nukkunut pitäisi vaihtaa Hurskaaseen kurjuuteen (joka on kyllä musta yllättävän hyvä), mutta näköjään sitä ei ole vielä tapahtunut.
VastaaPoistaMä olen kyllä ihan estottomasti mollannut Nuorena nukkunutta just sen jaarittelevuuden takia. Sitä paitsi eikös ole puhuttu, että Nobel annettiin Suomelle vähän poliittisesta syystä talvisodan alla, kun ruotsalaiset ei voineet antaa meille sotilaallista apua? Nobelilla osoitettiin, että kyllä me teidän puolella ollaan.
Ideoita blogitapaamiseen ei vielä ole, mutta aika monella näyttäisi olevan ainakin yöpaikkoja Itä-Suomessa päin (ei mulla ole oma lehmä ojassa tai mitään:D)
Yritin pari vuotta sitten kahlata nuorena nukkuneen yhtä kurssia varten ja sain kitkutettua sitä varmaan 2/3. Sen jälkeen luovutin. Muistan kyllä noi kauniit luontokuvailut, mitkä varmastikin olivat kirjan parasta antia, mutta muuten kirjan tapahtumat ovat melko tehokkaasti hävinneet muististani.
VastaaPoistaMinä olen lukenut Sillanpäältä vain "Hiltu ja Ragnarin", mutta siitä kyllä pidin kovasti! Lukemisesta lienee melkein kymmenen vuotta, joten en kauhean tarkkaan muista kokemusta, mutta jaarittelua ei ole ainakaan jäänyt mieleen.
VastaaPoistaLuin tämän kauan sitten ja silloin pidin. Nyt en olisi kauhena varma, sillä semmoinen taatamainen äijäjaarittelu tekee mut hulluksi. En pysty lukemaan mitään Uuniakaan, jossa mies muuraa ja sitten fundeeraa, muuraa ja fundeeraa, muura ja...Kaikki ei kestä aikaa, mutta yksi on, joka kestää: Mika Waltari. Luin huvikseni Sinuhen uudestaan edellissuvena melkein pötköönsä öisin, kun mies oli reissussa ja sain vieläkin enemmän säväreitä ja kaikki ne hänen 'viisautensa', joita olen blogissani jaellut...
VastaaPoistaVoi jaarittelua, kyllä! Nyt varmaan kaikki pitävät minua ihan pervona (ja sori, nyt blogiisi tullaan juuri tuolla sanalla! ;)), mutta minun lukukokemukseni oli hurmaantunut ja hullaantunut! No, olin nuori ja rakastunut ja oli kesäyö. Ja sittemmiin löysin kielellisen tyyli-idolini Jose Saramagosta, mikä myös selittänee jotain.
VastaaPoista:)
Sillanpäätä olen yrittänyt, mutta olen pitänyt tylsänä..
VastaaPoistaMie olen lukenut vain tuon Hurskaan kurjuuden, kahdesti, sillä oikeasti pidin siitä. Nuorena nukkuneen omistan kahtena eri painoksena, joten enköhän joskus saa senkin luettua.
VastaaPoistaHanna M., minä en ihan hirveästi muista mitään Hurskaasta kurjuudesta. Kai se oli ihan ok, kun ei ole liikoja muistikuvia jäänyt. Olen ajatellut antaa mahdollisuuden joskus Ihmisille suviyössä, sillä pidän ko. elokuvasta paljon. Sitten joskus.
VastaaPoistaSusa P., jep, tämä on vaatimuksissa edelleen:) Niin minäkin olen ymmärtänyt, että talvisota vaikutti Nobeliin buustaavasti. Joskin jostakin luin myös, että juuri tämä kirja sai kyllä Ruotsissa jo ilmestyessään vastakaikua ja huhuja Nobelista. Tykkäsivät kuulemma nuoren naisen sielunelämän kuvauksesta (!)... Minäkään en nyt pariin päivään ole ehtinyt miettiä maakuntatapaamista yhtään, mutta tosiaan näyttäisi, että jossakin suht. keskellä Suomea olisi suurimmat mahdollisuudet tapaamiseen. Täytyy tutkailla.
Jossu, juuri näin. Miljöökuvauksena kirja on parhaimmillaan.
Karoliina, Hiltu ja Ragnar voisikin olla hyvä, ainakin eri tyyppinen kuin Nuorena nukkunut. Ehkä annan vielä sillekin mahdollisuuden joskus:)
Leena, minulla on Uuni ollut hyllyssä odottamassa vuoden päivät. Kyllä minä joku päivä vielä käyn sen kimppuun. Odotan vain oikeaa mielentilaa:) Minulla on Sinuhesta trauma:) Aloitin sen joskus ala-asteella ja silloin se oli vähän liian kova pala. Nyt minulla odottaa sekin kirpparilöytönä hyllyssä, kyllä minä vielä senkin kesytän!
Ilse, myhäilen kun ajattelen niitä onnettomia, jotka tulevat tänne likaiset mielessään ja löytävätkin vain keskustelua F.E.Sillanpäästä :D Nuori, rakastunut ja kesäyö auttavat varmasti eläytymisessä. Vähän vanhempi, tukevasti raskaana ja jokseenkin rasittunut eivät tehneet minusta kovin otollista maaperää jaarittelulle:)
Hannele, ymmärrän hyvin!
Hanna, minä en tosiaan oikein muista Kurjuudesta mitään, mutta arvelen, että pidin siitä enemmän, koska varmaan muistaisin, jos se olisi ärsyttänyt. Mutta ei Nuorena nukkunutkaan hukkaan mene, ja kuten todettu, toiset siitä ovat pitäneet!