Rautatie, kännykkä ja sähköinen kirja

Tämä postaus vie tekniikan ihmeelliseen maailmaan. Ensimmäinen osa käsittelee Juhani Ahon Rautatietä, toinen kyseisen teoksen lukemista kännykällä. Kaikkeen sitä ihminen pystyy.

Halkoja syövä, lehmän katkaiseva masiina Matin ja Liisan asemalla Lapinlahdella. Kuva otettu sillä uudella kännykkämasiinalla.

Rautatie

Postaustahtini on ennen viimeistä kirjatenttiäni normaalia kiivaampi. Se johtuu puhtaasti siitä, että joudun lukemaan kirjoja liukuhihnalla ja haluan myös merkitä fiilikset muistiin mahdollisimman nopeasti. Se ei ehkä näyttäydy teille erityisen ansiokkaina arvioina, joten anteeksi siitä, mutta koittakaa kestää.

Juhani Ahon Rautatie äimistelee hyväntahtoisesti maailman muuttumista. Tarkastelu tapahtuu savolaisen mökkiläispariskunnan, Matin ja Liisan silmin. He kuulevat kerrottavan rautatiestä ja ihmeellisestä, halkoja syövästä masiinasta ja päättävät lopulta lähteä moista ihmettä Lapinlahdelle katsomaan. Jännitystä täynnä oleva matka huipentuu, kun pariskunta uskaltautuu junan kyytiin. Matti kuitenkin sortuu muutamaan rohkaisuryyppyyn liikaa ja kotimatka onkin sitäkin ankeampi.

Aho onnistuu loistavasti kuvaamaan sitä, millainen tekninen harppaus rautatie aikalaisille oli. Nykylukija pystyy samaistumaan hyvin siihen, kuinka huonosti aikataulujen mukaan kulkeva, kiiltävä metallihirviö sopii heidän lypsyjen ja rospuuttojen mukaan jäsentyvään maailmaansa. Vaikka Ahon kuvaus on veijarimaista, on se hyväntahtoista. Lukija ei tunnekaan itseään yhtään päähenkilöitä viisaammaksi, vaan sympatiat ovat heidän puolellaan.

Teknisen harppauksen lisäksi Aho kuvaa herkullisesti toisiinsa tottunutta, iäkkäämpää ja lapsetonta pariskuntaa. Perisuomalaiseen tapaan tunteita: uteliaisuutta, pelkoa, rakkaudesta puhumattakaan, ei toiselle näytetä, mutta ei tarvitsekaan: yhteenliimautunut pari tuntee toisensa kuin omat taskunsa.

Verrattuna esimerkiksi Sillanpäähän, en voi olla ihailematta Ahon kieltä, jota ajan ruoste ei vaivaa. Aluksi jatkuva ajatuspisteiden käyttö häiritsi hieman, mutta toisaalta se kävi hyvin teoksen ihmetystä huokuvaan fundeeraukseen.

Kaiken kaikkiaan Rautatie on lukukokemuksena nopea, kepeä ja helppo, savolaiselle mukavan kotoinen ja sympaattinen, kuitenkin ajatuksia herättävä. Mutta mitähän Matti ja Liisa olisivat mahtaneet tuumia sähköisistä kirjoista???

Blogikänny ja sähköinen kirja

Jokin aika sitten päätin uusia matkapuhelinkalustoni. Olin tykästynyt kosketusnäytölliseen puhelimeen ja nettiselailuun sillä, mutta blogikäyttöön puhelimessani ei riittänyt kapasiteettia. Yritin etsiä netistä bloggaajien kokemuksia tueksi kännykkävalinnalleni, mutta en löytänyt. Siksi kirjoitan jotakin siitäkin, jos jollakin muulla sattuu olemaan samoja pohdintoja.

Tästä eteenpäin mainitsen tuotemerkkejä, mutta kyseessä ei ole maksettu tai edes tarkoituksellinen mainos, vaan epäkaupallinen vinkki sitä tarvitseville. Aika pikaisen käyttövertailun perusteella päädyin hankkimaan HTC Desiren, joka tuntui käteeni sopivammalta ja Android-käyttöliittymä loogiselta ja helppokäyttöiseltä. Parin viikon käytön jälkeen valintaa ei ole tarvinnut katua. Näyttöä ja jenkua löytyy riittävästi myös bloggailuun. Postauksia en sentään ole vielä kirjoittanut, mutta olen lukenut toisten blogeja ja kirjoitellut lyhyitä kommentteja. Omaan blogiin tulevat kommentit on helppo tarkastaa ja hyväksyä, olipa kotona tai liikenteessä.

Liittymän vaihdon yhteydessä myyjä ylipuhui minut liittymään Elisa Kirjaan. Tähän asti olen ajatellut pysyväni visusti vanhassa kunnon musteessa ja paperissa, mutta kun myyjä näytti minulle, että palvelusta löytyi ilmaiseksi liuta vanhoja suomalaisia klassikkoita (puolet tenttikirjoistani!) oli ylipuhuminen aika helppoa. Rautatien päädyin lukemaan puhelimesta siksi, että se oli riittävän lyhkäinen ensikokemukseksi, mikäli kokeilu olisi osoittautunut katastrofiksi.

Täytyy sanoa, että kokemus oli positiivinen yllätys! Lukeminen isolta näytöltä oli yllättävän miellyttävää ja toimiva kirjanmerkkisysteemi teki keskeytyneen lukemisen jatkamisen helpoksi. Jos elämänvaiheeni olisi toinen (paljon bussipysäkillä tai junassa istuskelua, luentojen alkamisen odottelua tms.) tulisin varmaan harrastamaan e-kirjailua enemmänkin. Valinnan varaa e-kaupassa näyttää myös olevan, mutta on myös sanottava, että yli kahdenkympin hinta matkapuhelimelle ladattavasta datasta on minulle liian suolainen hinta. Sen sijaan palvelusta löytyviä äänikirjoja olen ajatellut jossakin vaiheessa testata ja maksukynnyksenikin on niiden kohdalla matalampi.

Matin ja Liisan esimerkin innoittamana olen siis itsekin tehnyt seikkailun uuteen ja ihmeelliseen tekniikan maailmaan. Aika pitkälle on tultu sitten rautatien, mutta loppujen lopuksi ihminen on muuttunut yllättävän vähän. Aivan yhtä metsäläiseksi sitä välillä tuntee itsensä urbaani 2000-lukulainenkin.

Kommentit

  1. Hei Amma olen viime aikoina miettinyt minkälaisen puhelimen tai sähköisen lukulaitteen hankkisin, jolta voisi näppärästi lukea e-kirjoja. Jotenkin puhelin houkuttaisi enemmän, koska se olisi monipuolisempi. Elisa kirjan mainoksia minäkin olen nähnyt ja ne kiinnostavat, mutta ovatko e-kirjat tosiaan noin hintavia? Oletko lukenut puhelimeltasi pdf-tiedostoja ja miten se sujui?

    Ahon Rautatie on mainio ja hauska kirja, jonka olen kouluaikoina lukenut. Matilla ja Liisalla riittäisi ihmeteltävää kuten itse kullakin tämän päivän maailmassa, jossa tekniikka muuttuu jatkuvasti eikä perässä pysy.

    VastaaPoista
  2. Olen itsekin miettinyt, haluaisinko/pystyisinkö lukemaan kännykällä kirjaa, mutta toistaiseksi on vielä testaamatta. Ehkä ennemmin haluaisin sitten lukea sellaisesta isommasta litteästä sähköisestä lukulaitteesta, kuin pieneltä käynnykän näytöltä.

    Viime kuussahan luin ensimmäistä kertaa tietokoneen näytöltä PDF:nä Maija Haaviston kirjan, ja se oli yllättävän sujuva kokemus, muttei nyt kuitenkaan niin jees, että haluaisin heti tarttua kirjaan siinä muodossaan.

    On kuitenkin kiva lukea muiden kokemuksia vähän ei niin tavanomaisista kirjanlukutavoista!

    VastaaPoista
  3. uhani Aho on ihana! Rautatiekin on kiva, vaikka mielestäni ei niin vaikuttava kuin moni muu Aho. Eikä sen ole varmaan tarkoituskaan olla vaikuttava. :)

    Minusta ajatus kännykällä lukemisesta kuulostaa pahalta, vaikka minulla on suht suurinäyttöinen puhelin (Nokia C6). Mutta voi olla, että olen vain ennakkoluuloinen! Olen tottunut lukemaan kirjoja pdf- ja word-tiedostoina tietokoneella, eikä se minusta ole mitenkään erityisen epämiellyttävää. Silti olisi toki ihanaa saada joku varsinainen lukulaite. Juuri tällä hetkellä elämäntilanne ei kyllä varsinaisesti vaadi lukulaitetta, mutta olisi se esimerkiksi matkoilla kätevä.

    VastaaPoista
  4. Matti ja Liisa näyttäytyvät minulle aina Leo Jokelan ja Anja Pohjolan hahmoina! Uskomatonta, että Yle on aikoinaan satsannut niin upeaan tv-elokuvaan! Kannattaa etsiä käsiinsä ja nauttia rauhassa.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kun bloggasit tästä, sillä olen miettinyt nyt muutaman päivän uuden puhelimen hankkimista, sillä haluaisin lukea sähkökirjoja. Ihastuin Jorin puhelimeen mutta toisaalta haluaisin lukulaitteen. En vain tiedä, että kumpi olisi nyt järkevämpää.

    VastaaPoista
  6. Minulle Rautatie on vähän traumaattinen kokemus, meille näytettiin koulussa tuota Kirsin mainitsemaa elokuvasovitusta ja se oli kauhean tylsä, samoin olen joskus yrittänyt lukea Rautatietä ja kesken jäi. Muista lukemistani Ahoista olen kyllä pitänyt kovasti, pitäisikin kai etsiä taas lisää Ahoa luettavaksi. Ehkä tämän postauksesi innostamana voisin joskus yrittää Rautatietä uudestaan...

    Minun puhelimeni riittää kyllä mukavasti blogien ja muiden nettisivujen pikavilkaisuun, mutten ole edes yrittänyt lukea sillä mitään pitempää. Lukulaitetta minäkin himottelisin... Toisaalta, Jorin puhelin (mallia en muista) teki minuunkin vaikutuksen, näköjään puhelin riittäisi ihan hyvin sähkökirjan lukemiseen.

    VastaaPoista
  7. Sara ja Susa: Ajattelinkin, että asia lienee monelle ajankohtainen ja kiinnostava. Lukulaitteesta minulla ei ole minkäänlaista kokemusta. Minulle puhelimen näyttö ja terävyys olivat ihan riittävät, mutta en tiedä, olisiko kovin pitkiä opuksia enää mukava lukea. Toisaalta puhelimessa miellyttää kompakti koko ja keveys: esim. illalla sängyssä väsyneenä oli yllättävän kiva kannatella pelkkää puhelinta, ei raskasta kirjaa:)

    Elisa-kirjassa on monenhintaisia teoksia, mutta uutuudet ja suosikit näkyvät pyörivän samanlaisissa hinnoissa kuin "oikeat" kirjat kaupassa, eli parinkympin molemmin puolin. Pdf-tiedostoja olen ehtinyt lukea vasta vähän (lähinnä puhelimen käyttöohjeita ja eilen latasin netistä kukan hoito-ohjeet), joten en osaa sanoa paljon muuta, kuin että toistaiseksi homma on toiminut.

    Karoliina, Juhani Aho tosiaan on mestari ja Rautatie sellainen helppo, hyväntuulinen kirja. Seuraavaksi luenkin Aholta Juhan. Olen lukenut sen joskus lukiossa ja muistelen, että se onkin sitten jo aivan eri tyyliä.

    Minäkin suhtauduin kännykästä lukemiseen todella epäluuloisesti, olen ihan riittävästi saanut opinnoissa lukea prujuja sun muita tietokoneelta, mutta kuten sanoin, kyllä tämä oli huomattavasti mielekkäämpi kokemus. Minullakaan ei elämäntilanne vaadi mitään lukulaitetta, joten tämä puhelin riittää varmasti mainiosti.

    VastaaPoista
  8. Kirsi, minäkin olen nähnyt tuon elokuvan joskus ja se kyllä vaikutti aika voimakkaasti mielikuviini. Tosin mietin juuri mielessäni, että oliko Matti Mikko Niskanen, mutta Jokelahan se tosiaan olikin. Junakohtaus on joka tapauksessa klassikko.

    Hanna, kiva, toivottavasti tästä on jotain hyötyä. Katso, mitä kirjoitin edelliseen kommenttiin Saralle ja Susalle. Muistan lukeneeni Jorin puhelimesta, mutta nyt en muista mikä se oli, enkä pikaisesti löytänyt blogistakaan. Anyway, niin puhelimessa kuin lukulaitteessa on varmasti puolensa.

    Salla, voi ei, trauma-kirja ja elokuvakin vielä kaupan päälle! Ymmärrän kyllä, eihän tarinassa tapahdu oikeastaan yhtään mitään. Päähenkilöt kuulevat rautatiestä, miettivät kuulemaansa puoli vuotta, lähtevät ihmettä katsomaan ja ajavat junalla. Ei siis varsinainen actionpätkä. Itse ainakin ajattelen, että tämä lukukokemus oli sen verran miellyttävä, että pärjään varmasti mainiosti puhelimella. Tuskin niin paljon kuitenkaan sähköisistä kirjoista innostun ja jos innostun, niin ainahan sen laitteen voi sitten ostaa.

    VastaaPoista
  9. Kiitos vinkistä puhelimen suhteen, aikani iPhonesta itsensä kipeeksi maksaneelle tutulle naureskeltuani olen yllättäen (nolosti) alkanut himoita jotain vastaavaa itselleni.
    Yksi työkaverikin kehui jotain HTC:n mallia, tosin kertoi myös sen jumittavan toisinaan. Saattaa olla kyllä melkoiset peli- yms. vaatimukset sillä nuorukaisella.

    VastaaPoista
  10. Mulla on HTC Desire Z -androidi, ja olen kyllä ollut tosi tyytyväinen! Esimerkiksi junassa on kätevä lukea siitä blogimerkintöjä yms. sen sijaan, että kaivaisin repusta läppärin ja alkaisin virittelemään sitä eteeni. Latasin siihen ilmaisen Kindle-sovelluksen ja olenkin ostanut pari e-kirjaa siihen. Toisen olen lukenut ja olin kyllä tyytyväinen lukukokemukseeni :) Tuo Elisa Kirja vaikuttaa kyllä hyvältä, voisikin tutustua siihen paremmin.

    VastaaPoista
  11. Muistuksena, että Gutenberg.org-palvelusta löytyy suomalaisia klassikkoja useammassa formaatissa ilmaiseksi. Vapaaehtoistyönä tehtyjä. Mukana myös Ahon Rautatie.

    VastaaPoista
  12. Rautatie saa minussa aikaan lämpimiä muistoja lukiovuosilta. Muistan Rautatien ja ennen kaikkea Papin tyttären vaikuttaneen minuun niin, että päätin hakea opiskelemaan kirjallisuutta. Lukiovuosistani on kuitenkin jo ihan liikaa aikaa, että voisin tässä sanoa mitään järkevää Ylä-Savon Matin ja ja Liisan mietteistä junaradan ihmeen äärellä. :)

    Itselläni on iPhone, mutta en voi edes kuvitella lukevani sillä kirjoja. Näyttö on liian pieni ja taittovirheen vuoksi silmiini alkaa koskea usein jo pelkkiä blogeja tai nettilehtiä lukiessani. Muutama tuttavani on hankkinut iPadin, johon he ovat olleet todella tyytyväisiä. Itse uskon vahvasti painetun kirjan käyttöliittymään. Esimerkiksi matkoilla minulla on mukana 2-3 kirjaa ja lisäksi tuo uskollinen omppupuhelimeni. Työkirjallisuutta luen toki läppärilläni, mutta teen sen työhuoneessa työpöytäni äärellä.

    VastaaPoista
  13. Minä en lähtisi vierittelemään pdf:iä (Android-)puhelimen ruudulla, vaan muuttaisin ne ensin lukuohjelman tukemaan epub-muotoon. Muunnos onnistuu pc:llä vaikkapa ilmaisella Calibre-softalla.

    Jos puhelimen ruudulta lukeminen yleensäkin epäilyttää, niin kannattaa kokeilla. Minä suhtauduin siihen kovin skeptisesti, ja yllätyin huomattavan positiivisesti.

    VastaaPoista
  14. Tulipas rautahepokuvasta kaipuu päästä Lapinlahdelle pitkästä aikaa!

    Hm, meikäläistä ainakin epäilyttää puhelimen ruudulta lukeminen, mutta kännykät on mulle henkkoht muutenkin välttämätön paha. Ymmärrän e-kirjojen ympäristöystävällisyyden (ja kotikirjaston muuttamisen helppouden) ja Gutenberg oli opiskeluaikana iso ilo, muttamutta...töissä luetaan koneelta, vapaa-ajalla otetaan kirja käteen.

    VastaaPoista
  15. Erja, ole hyvä, jospa tästä oli jotakin hyötyä. Minulla ei tosiaan ole peli- tai muita vaatimuksia, joten sellaisista en tiedä mitään :)

    Jossu, minäkin katselin myös Z-mallia, mutta päädyin sitten kuitenkin tähän. Varmasti juuri junamatkoilla ja vastaavissa tilanteissa älypuhelin ja sähköiset kirjat ovat parhaimmillaan.

    Kaisa, kiitos muistutuksesta! Aina silloin tällöin tulee sieltä jotakin katseltuakin. Hienoa, että sellainen kokoelma on saatu aikaan!

    Katja, voih, tämähän on sitten todella nostalginen kirja sinulle. Itse luen parhaillaan Juhaa, jonka luimme lukiossa. En kyllä muista siitä muuta, kuin erään väittelyn yhden pojan kanssa. Nyt luen mielenkiinnolla, olinko silloin oikeassa vai väärässä! Käyttöliittymässäsi on se erityisen hyvä puoli, että se harvemmin pettää, menee tilttiin, tarvitsee latausta tms ;)

    Jori, juuri näin, kannattaa kokeilla. Tuo ecub olikin minulle entuudestaan outo, täytyypä kokeilla, jos tulee isompia pdf-tiedostoja luettavaksi.

    S., eikun maakuntamatkailemaan! Kannattaa kokeilla, miltä sähköinen muoto tuntuu, mutta enpä usko, että ihan heti perinteisiä kirjoja syrjäytetään. Vaikka lukeminen olisikin miellyttävää, ei se ole sama asia kuin pidellä kädessään oikeaa, paperista ja musteesta koostuvaa kirjaa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit