Lumikko ja yhdeksän muuta

Amma vuotaa.


Hyvä lukija, Pasi Ilmari Jääskeläisen ja Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seuran Peli-perinteitä kunnioittaen kirjoitan tämän arvion vuotamalla, sillä en oikeasti järjellä ajateltuna tiedä, mitä tästä kirjasta pitäisi ajatella. Uskon kuitenkin selviäväni ilman keltaista.

Harjukaupungin salakäytävien jälkeen odotukset olivat pakostakin korkealla. Enkä ollut vielä toipunut Siilin eleganssistakaan, vaikka välttelin tämän aloittamista pari päivää. Pakko sanoa, että minua harmittaa, etten lukenut tätä kirjaa ennen salakäytäviä. Jos olisin lukenut tämän ensiksi, olisin saanut yllättyä siitä suomalaiselle kirjallisuudelle harvinaisesta maagista trillerityylistä, mitä nyt osasin jo odottaa. En osaa sanoa, onko kerronta Harjukaupungin salakäytävissä jäsentyneempää ja parempaa, vaiko vain populaarimpaan muotoon pakattua, mutta minua se viehätti kuitenkin enemmän.


Kirjassa minua häiritsi kaksi seikkaa. Ensimmäinen, se, etten kaikistellen oikein tajunnut, mistä oli kyse, ei ole vakavaa. Oletan sen olleen tarkoituskin. Toinenkaan minua vaivannut asia ei välttämättä ole huonon kirjan merkki: heti ensimmäiseltä sivulta lähtien kirja ahdisti liikaa. Siitä huokui kalmanhaju jo kauan ennen kuin kaikki meni omituiseksi. Vaikka Harjukaupungin salakäytävät (tunnun nyt vertailevan näitä koko ajan keskenään, anteeksi) ei sekään varsinaisesti huokunut "My Little Pony-tunnelmaa", ei se saanut aikaiseksi tällaista painostavaa tunnetta sydänalaan.

On myös paljon asioita, joista pidin. Peruslähtökohta: maailmankuulu lastenkirjailija Laura Lumikko ja hänen perustamansa seura, jossa lahjakkaista lapsista kasvatetaan menestyskirjailijoita, on herkullinen. Varsinkin, kun seuran uuden tulemisen kynnyksellä kirjailijatar katoaa salaperäisesti. Pidin myös Jääskeläisen kielestä, joka on aina yhtä raikasta ja sujuvaa. Kaikista eniten pidin kirjan lopusta. Se on upea ja toi lukijalle vapahduksen. Menneisyyden painostavat haamut paljastuivat kuvitelmiksi: epävarmuudesta, peloista, kateudesta, katkeruudesta ja alemmuudentunteesta, niistä on kummitukset tehty. Kun sen huomaa, niin pufff! ne katoavat ja jäljelle jää lumimyrskyn mukanaan tuoma, kaunis ja armelias lumivaippa.


JK. Kuten vuotamisessa usein käy, lopputulos on täydellinen, mutta kovin subjektiivisella tavalla. Huomaankin, että olen kertonut sen, mitä kirja minussa herätti, en mitään siitä, mitä siinä tapahtuu. En ole siitä erityisen ylpeä. Tuskin kuitenkaan nukun rikkinäisenä kovin montaa päivää, kuten Ella Milana. Todennäköisesti kuitenkin ne, jotka ovat tämän kirjan lukeneet, ymmärtävät kirjoitukseni, ne jotka taas eivät, eivät ymmärrä juuri mitään. Ei hätää, käykää lukemassa esimerkiksi Lumiomenan, Sallan, Susan, Sadun tai Reeta Karoliinan arviot. He pääsivät ylitse siitä, mistä minä en.

Kommentit

  1. Kyllä! Ainakin minä ymmärrän hyvin, että tämän kirjan kohdalla vuotaminen lie oikeampi tapa kertoa lukemastaan kuin arvion kirjoittaminen.

    Harjukaupungin salakäytävät ei luo My Little Pony-tunnelmaa, mutta Lumikkoon verrattuna se on helppo, kierolla tavalla ihana (suloinen!) ja eheydessään paljon parempi. Minä pidin Lumikostakin kovasti (kiitos linkityksestä) ja olen iloinen, että luin sen ennen Harjukaupungin salakäytäviä, koska Olli Suomisen ja Kerttu Karan seikkailujen jälkeen Lumikko olisi tosiaan tuntunut kalmanhajuiselta ja hivenen tympeältä, vähän kuin räntäsateiselta päivältä.

    Lumikon loppu on totta tosiaan hieno!

    (Olen nyt lukemassa Jääskeläisen novelleja ja niissä näkyy hyvin se tie, joka on johdattanut hänet scifista reaalifantasiaan ja Lumikon kautta Harjukaupungin salakäytäviin. Luen vain yhden novellin illassa ja välissä kaikkea muuta, joten kovin nopeasti en saa Taivaalta pudonnutta eläintarhaa blogiini tuotua.)

    VastaaPoista
  2. Luen mielelläni arvioita, joissa pohditaan lukukokemusta. Kirjan juonenhan saa selville lukemalla kirjan. Amman kokemuksen lukemalla bloggauksen. :)

    VastaaPoista
  3. Siitä on jo aika kauan kun luin tämän, mutta muistan olleeni riemuissani. Minäkin muistan tiheän tunnelman, mutten kokenut sitä ahdistavaksi, suhtauduin siihen varmaan vähän samalla tavalla kuin joihinkin ylilyöviin kauhuleffoihin, hihitellen.
    Jossain keskusteltiin vähän aikaa sitten hyvistä kirjan nimistä; Lumikko ja seitsemän muuta valikoitui luettavakseni ihan hauskan nimen perusteella, en tiennyt silloin vielä kirjailijasta mitään.

    VastaaPoista
  4. Amma, superia!!!! <3, <3, <3!!!

    VastaaPoista
  5. Katja/Lumiomena (apua, kumpaa käytän ;), kiitos mahtavasta kommentista, osaan jotenkin paremmin jäsenellä sen jälkeen omaa lukukokemusta. Lumikossa on tosiaan niin paljon tasoja (jotka varmaan näkyvät novelleissa hyvin erillisinä), ettei oikein tiedä, mihin kohdistaisi katseensa. Vähän niin kuin Ellan fantasioima kamera, jolla saisi otettua kuvan ihmisestä hänen koko elämänsä aikana. Harjukaupunkiin Jääskeläinen ei ehkä ole enää ympännyt aivan kaikkea, mikä näkyy jäsentyneempänä tarinana... ehkä, luulisin? Jään odottelemaan novellikokoelmapostaustasi!

    Hanna, kivaa! Kivaa, että Amman kokemus kiinnostaa ;)

    Erja, ehkä oman ahdistukseni selittääkin se, etten pysty katsomaan minkäänlaisia kauhuleffoja, koska ahdistus jää uniini (oli kyseessä kuinka tökero tekele tahansa). Tosin en ainakaan muista nähneeni Lumikosta painajaisia (vielä). Kirjan nimi tosiaan on loistava!

    Ilse, KIITOS! Itse olin aamulla jo valmis poistamaan tämän, kun tuntui niin amatöörimäiseltä tekeleeltä <3

    VastaaPoista
  6. Käytä kumpaa nimeä vain. :) Koetan kovasti tulla blogikaapista ulos Katjana, mutta tunnistan itseni Lumiomppunakin. Koko nimi on ehkä turhan pitkä.

    Huomasin, että olet taas lukemassa tuttua, ihanaa kirjaa. :)

    VastaaPoista
  7. Vuotamisarvio sopii tähän kirjaan täydellisesti! :)

    Rakastuin Lumikkoon ja yhdeksään muuhun. Ilmeisesti oli hyvä että tulin lukeneeksi sen ensimmäisenä - kun nyt vaan ehtisin lukea ne muutkin!! :)

    VastaaPoista
  8. Sain hiljattain luettua tämän, ja taisin pitää tästä ainakin yhtä paljon kuin Harjukaupungin salakäytävistä. Nimestä tykkäsin minäkin ja noh, oikeastaan kaikesta muustakin, juoni tempaisi mukaansa hyvin.

    Mukavaa sunnutai-iltaa sinne !

    VastaaPoista
  9. Petriina, kivaa, että pidit:) Leppoisaa iltaa myös sinulle, täällä taitaa kohta nukkumatti kolkutella ovelle...

    VastaaPoista
  10. Amma, hienoa on nimenomaan, että kerrot miten SINÄ tämän koit.

    Olen sataa varma, että jos minä lukisin tämän nyt, arvioni menisi myös vertailuksi ja voisin olla myös välillä hukassa, mutta Jääskeläinen hallitsee kielen. Oi!, sitä kaikkien eniten hänessä rakastan.

    Amma, taisit tehdä yhden parhaista arvosteluistasi♥

    VastaaPoista
  11. Ihanasti vuodettu :D Hyvä idea, Amma, jälleen kerran. Hymyilen.

    Valkoinen kirahvi, Opuscolosta

    VastaaPoista
  12. Hieno vuotaminen, Amma! Itse luin Lumikon vasta nyt, "kauan" Harjukaupungien lukemisen jälkeen. Itse pidin Lumikon kammottavuudesta, mutta ymmärrän kyllä myös sinun tunteesi. Tämä tekstisi on kyllä älyttömän hieno ja rehellinen ja sopii kirjaan hyvin. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti