Minna Mikkanen: Tuulentuomat

Romantiikkaa ja tuulivoimaa?

Ei välttämättä kuulosta ihan luontevimmalta yhdistelmältä, mutta ehkäpä juuri siksi toimii erityisen hyvin.

Minna Mikkasen Sydänmaa-sarjan toinen osa tekee minut iloiseksi monellakin tapaa.

Ensinnäkin. Olen manifestoinut jo jonkin aikaa kotimaiseen hyvänmielenkirjallisuuteen lisää miespäähenkilöitä. Mikkanen tarjoili miehistä romantiikkaa, vieläpä miesten välistä sellaista, kyllä jo sarjan ykkösosassa. Tuulentuomien lähtöasetelma on tietyllä tapaa klassinen, mutta käänteinen. Eron jälkeen Aleksi päättää jättää kaupungin taakseen ja muuttaa Sydänmaalle. Paitsi päähenkilön sukupuoli, aivan tavanomaista ei ole sekään, että kyseessä on eronnut yksinhuoltajaisä. Tai kyllähän exäkin on mukana kuvioissa, mutta lapset asuvat pääasiassa Aleksilla. Yksi tarinan sivujuonne onkin eron jälkeinen kipuilu, riidat huoltajuudesta, lasten asuinpaikasta ja muista pienemmistä yksityiskohdista.

Yksinhuoltajaisä, ammattina kodinkoneliikkeen myyjä, sittemmin Sydänmaan (arvatenkin ainoan) ruokakaupan osa-aikainen myyjä. Vähän erilaista kuin hyvänmielen kirjallisuudessa niin tyypilliset tunnelmalliset kahvilat ja söpöt kirjakaupat. Nyt ollaan arkirealismin äärellä! Siitä en sitten tiedä, kuinka realistista on, että muuttotappiopaikkakunnalla, joissa pääsääntöisesti kai on pula naimattomista naisista, Aleksin ympärillä heitä pyörii oikein useita. On pappia, kesämökkiläistä ja mehubaarin pitäjää. Siitäkin pidin, että yksi vahvoilla oleva morsiokandidaatti on huomattavasti Aleksia vanhempi. Jos Aleksi hetkittäin miettiikin ikäeron vaikutusta suhteeseen, hän saa huomata, ettei suinkaan ole Elisan ainoa vaihtoehto.Päätösvalta suhteen jatkosta ei suinkaan ole Aleksilla.

Entä kuinka tuulivoima sitten liittyy kaikkeen ihmissuhdepyöritykseen? Kuten todella monella maalaispaikkakunnalla, Sydänmaallakin on käynnissä tuulivoimapuiston selvityshanke. Kyläläiset pohtivat omaa suhtautumistaan asiaan: toisaalta tuulivoimalat toisivat tuloja, mutta entä sitten haittavaikutukset? Tuulienergia on toki fossiilista parempi vaihtoehto, mutta miten omalle lähiluonnolle ja rakkaille kotimaisemille käy, jos sinne pystytetään tuulivoimaloita? Mikkanen käsittelee tulenarkaa aihetta taiten, molemmat näkökohdat esille tuoden. Myös Aleksi joutuu pohtimaan kantaansa ihan omakohtaisesti, ja asian monisyisyys tulee hyvin esille.

Usein kirjoitan tänne blogiin hauskoista sattumuksista: kuinka lukemani kirjat kiertyvät yhteen toistensa tai muun elämän kanssa. Samaan aikaan kuin Tuulentuomat oli minulla kesken, osallistuin työn puolesta Pohjois-Savon ilmastofoorumiin. Kuulimme siellä erinomaisia puheenvuoroja, missä tuulivoimaakin käsiteltiin monesta eri näkökulmasta. (Olen muuten kirjoittanut tapahtumasta ja sen teemoista täällä, jos kiinnostaa lukea). Päivän jälkeen pääni surisi ajatuksia ja uusia oivalluksia. Tuntui aika mielettömältä kun pohdinnat jatkuivatkin luontevasti vielä juuri aloittamani kirjan parissa. Jälleen kerran mietin sitä, miten viihdekirjallisuus onkaan hyvä tapa käsitellä vaikeita ja monimutkaisia asioita.

Ja aina, kun pystyy tuomaan sinänsä puhkikaluttuin genreen jotakin uutta raikasta tuulahdusta (pun intended), lopputulosta voi pitää erittäin onnistuneena. 

Näistäkin keskustelemme Kirjakantin lauantaissa 15.11.2025.

Ensiksi klo 13 Kuopion kaupunginkirjastolla, jossa Mikkanen on haastateltavanani yhdessä Kirsi Pehkosen, Mari Renkon ja Solja Krapu-Kallion kanssa. Kokoonnumme samalla porukalla keskustelemaan lisää Kulttuurikonepajalle klo 18, ennen karaoketansseja (!). Siinä välissä, klo 14, haastattelen kirjastolla Juha Itkosta Huomenna kerron kaiken -romaanista. Kirjakantin tämän vuoden teema on rakkausfestivaali ja minun lauantaini on kyllä sen mukainen. Love is in the air!

Kirjakantin koko ohjelma.

Minna Mikkanen: Tuulentuomat
WSOY 2024
Äänikirjan kesto 8h 31min
Lukija Toni Kamula