Leena Paasio: Tuuli kääntyy etelään

Jos pitäisi valita tämän syksyn teoksista kirja, jota on kaikista fiilistelykelpoisin, valintani taitaisi olla Leena Paasion Tuuli kääntyy etelään. Lukukokemus alkaa jo ulkoisista seikoista: syksy- ja majakkaestetiikkaan kallellaan oleva sydämeni sykähtelee jo pelkän kannen näkemisestä. Myös tuntoaistia hellivä kansimateriaali tuntuu miellyttävältä käsissä. Voi kuulostaa jonkun korvaan pinnalliselta, mutta sohvan nurkkaan käpertyessä tällaisestakin asiasta voi pieni sydän iloita.

Mutta ei ole kirjaa vain kansiin katsominen - mitä löytyy sisältä?  Leena Paasion tuotanto on merellistä ja samalla linjalla jatkaa myös nyt alkava Kotisatama-sarja. Luin kirjaa loka-marraskuun vaihteessa ja syksyn myrskysäihin oli vaikea kuvitella sopivampaa ja ajankohtaisempaa luettavaa. Utö miljöineen ja asukkaineen on tuttu jo Meren koskettamista, ja tuttujen henkilöiden kuulumisia olikin kiinnostavaa bongailla. Meren koskettamat on nuortenkirja, kun taas Tuuli kääntyy etelään on suunnattu aikuisille - jos nyt välttämättä haluaa tällaista jaottelua tehdä. Itse pidin molemmista yhtä paljon, mutta ehkä Henna Meriön huolet muistisairaan äitinsä omaishoitajana puhuttelevat enemmän aikuislukijaa kuin nuorta.

Kotisatama-sarja käsittelee Meriön perheen sisaruksia ja ensimmäisessä osassa keskiössä on Henna, joka elää unelmaelämää karibialaisella luksusristeilijällä, uran ollessa lupaavassa nosteessa. Kun kotoa kantautuu huolestuttavia uutisia - sekä ihmissuhdeasiat muuttuvat risteilijällä mutkikkaiksi - Henna palaa takaisin kotiin Utöhön pitämään huolta äidistään.

Pienellä saarella päätyy osaksi yhteisöä väistämättä, varsinkin, kun naapurusto on organisoitunut Meriöiden tueksi hoitorinkiin. Ja niin saarella toimitaan muutenkin, kun joku apua tarvitsee: naapuriapu toimii. Toivottavasti tämä ei ole aivan pelkkää romantisointia, vaan tällaista yhteisöllisyyttä on saaristossa todellisuudessakin. Ja ehkäpä onkin - keskellä merta ja kaukana mantereen palveluista on väistämättä opittu omavaraisiksi ja yhteistyökykyisiksi.

Olen jutellut kirjasta usean ihmisen kanssa. Osa on ollut hyvinkin perillä merenkulusta, kun taas itse olen aikamoinen ummikko. Siitä huolimatta olemme kaikki pitäneet kirjasta ja eläytyneet sen kerrontaan. Minun ei tarvitse tietää merellä liikkumisesta mitään, mutta kirjaa lukiessa voin leikkiä, että vähän tietäisin. Ja koska asiantuntevatkin lukijat ovat kerronnasta nauttineet, ovat faktat mitä ilmeisimmin kohdallaan. Ei ole ihan yksinkertainen juttu miellyttää sekä asiantuntijoita että ummikkoja, joten kerronta on tässä suhteessa oikein onnistunutta.

Hennalla on vaikea suhde veljensä Heikin kaveriin Samaliin, joka sattuu olemaan kuuluisa urheilu- ja sometähti. Ulkoisesti täydellistä unelmaelämää viettävä Samal saa Hennan verenpaineen nousemaan, ja hän on kyllä hellyttävän pihalla omista tunteistaan ja niiden vaikuttimista. Tämä taitaakin olla ainoa miinusmerkki henkisissä muistiinpanoissani: aikuiseksi naiseksi Henna vaikuttaa kiukuttelevalta teiniltä ja kykenemättömältä minkäänlaiseen tunteiden analysointiin. Ei pelkästään suhteessa Samaliin, mutta myös omaan isäänsä. En kerta kaikkiaan mitenkään usko, että toiselta puolelta maailmaa kotiin palaava ja epäitsekkäästi muistisairasta äitiään hoitava aikuinen ihminen käyttäyisi niin typerästi kuin Henna välillä käyttäytyy. 

Tämä ei kuitenkaan häirinnyt liikaa, koska romaanin muut ainekset olivat hyvin koossa ja tukivat päähenkilön huteraa tunne-elämää. (Ja mitäpä minä toisaalta mistään tiedän. Ehkä keski-ikäisyyteni on edennyt jo siihen pisteeseen, etten kerta kaikkiaan enää muista, millaista oli olla nuori, ehdoton ja aina ehdottomasti oikeassa.) Kiehtovan miljöökuvauksen ohella tällainen jännitettä tukeva elementti oli Hennan äidin sairaus. Kuinka erinomainen esimerkki jälleen kerran siitä, miten viihdekirjallisuuden kautta voidaan käsitellä kipeitä teemoja. Vertaistukea, lohdutusta, ehkä myös naurua tilanteissa, joissa ei tiedä itkisikö vai nauraisiko - kaikkea sitä on saatavilla tämän kirjan sivuilta. Kuten myös tarpeellinen muistutus siitä, että niin raskas asia kuin läheisen muistisairaus lähipiirille onkin, ei se tarkoita maailman, eikä edes elämän loppua: hyviäkin hetkiä on, niihin on vain osattava tarttua. Tämä sanoma nousi itselleni lopulta jopa romanttista juonta merkittävämmäksi teemaksi.

Kotisatama-sarja jatkuu seuraavaksi Hennan veljen Heikin tarinalla. Iloitsen tästä, koska Heikki herätti nopeasti kiinnostukseni, oikeastaan eniten koko henkilökatraasta. On mielenkiintoista päästä tutustumaan häneen ja päästä näkemään tarkemmin, millaisesta hahmosta on kyse.

Leena Paasio: Tuuli kääntyy etelään
WSOY 2025
393s.