Idän pikajunan arvoitus on karkkia silmille ja epookin juhlaa

Kuka murhasi ja kenet? Idän pikajunan arvoituksessa tilanne on paikoitellen epäselvä. Kuva: Kuopion kaupunginteatteri, Karri Lämpsä.

Minulle selvisi vasta suhteellisen hiljattain, että televisiossa pyörivillä, Agatha Christien kirjoihin perustuvilla Neiti Marple- ja Hercule Poirot -sarjoilla on kansakuntaa yhdistävä vaikutus. Itse olen katsonut niitä lähinnä iäkkäiden vanhempieni luona, mutta myös parikymppiset nuoret ovat löytäneet leppoisten dekkarien ja vanhan ajan glamourin tenhon. Eipä kai tuo ole ihmekään, itsekin tykkäsin nuorena aikuisena katsella "turvasarjoja" ja nykypäivänä henkisten turvasatamien tarve ei ole ainakaan lientynyt.

Siispä ei ole ihme, että Hercule Poirot on viime vuosina piipahdellut siellä täällä, ja lokakuun lopussa hän saapui myös Kuopion kaupunginteatteriin ratkomaan rikoksia. Minna-näyttämöllä nähdään yksi kaikkien aikojen Christie-klassikoista: Idän pikajunan arvoitus.

Seurueeseeni kuului minua vannoutuneempia Poirot-faneja. Niin piintynyt on David Suchetin luoma Poirot-arkkityyppi, että Juha Pullin versio kuulemma oudoksutti alkuun. Itsekin olin joitakin eroavaisuuksia havaitsevinani, mutta palataan siihen myöhemmin. Luulin nimittäin lukeneeni Idän pikajunan arvoituksen, mutta nyt blogiarkistoa pengottuani joudun toteamaan, että kyseessä taisikin olla Sininen juna. No, junatarina kumminkin. Sen sijaan tv-elokuvan tiedän katsoneeni, mutta siitäkin on sen verran aikaa, että loppuratkaisu oli suloisesti haihtunut mielestäni. Siispä pääsin katsomaan esitystä aika puhtaalta pöydältä, vailla turhaan vertailuun harhauttavia, liian tarkkoja mielikuvia.

Idän pikajunan arvoitus on karkkia silmille. Esityksen lavastus (suunnittelu Sari Paljakka), puvustus (suunnittelu Sari Paljakka ja Taina Natunen) ja naamiointi (suunnittelu Sanna Virkkula) on viimeistä piirtoa myöten harkittu ja suunniteltu, ja sitä on yksinkertaisesti ilo katsoa. Erityisen vaikuttavina pidin ratkaisuita, miten haastavahko juna-miljöö tuotiin lavalle - myös ulkoa päin. Muutamat naishahmojen asuista saivat minut huoahtamaan ihastuksesta. Kokonaisuudessaan, puitteet ovat tyylikkäät ja elegantit.

Epookkia pidetään nykyään helposti hieman pompöösinä genrenä, mutta itse soisin kyllä näkeväni teatterilavoilla taitavasti tehtyä epookkia paljon nykyistä enemmän. Jo aiemmin mainittujen Christie-filmatisointien ja vaikkapa Downton Abbeyn vuodesta toiseen kestänyt suosio osoittaa, että kysyntää on.

Mutta entäpä sitten hahmot. Koska olen katsonut Poirotia tv:stä aika maltillisesti, minun Poirot-kuvaani saa järkyttää rauhassa. Vaikka etsivä on tietyllä tapaa murtunut mies matkatessaan Balkanilta kohti Pariisia, vaikuttaa Pullin Poirot kuitenkin tv-versiota iloisemmalta tai riehakkaammalta. Pitäisikö sanoa poikamaisemmalta? Olen muuten nähnyt Pullin esittävän toistakin viiksekästä merkkimiestä, nimittäin Parturia/Adenoid Hynkeliä Mikkelin teatterin Diktaattorissa. Vuoden 2024 teatterinäyttelijäksi valittu Pulli kyllä taitaa tämän lajityypin; komiikan ja tragedian yhdistämisen. Diktaattorin ohjauksesta vastasi Snoopi Sirén, aivan kuten Idän pikajunan arvoituksessakin, joten kaksikon yhteistyö vaikuttaa hedelmälliseltä. 

Muutenkin ohjaajan pelisilmä sekä kokonaisuuden hallinta tuntuvat toimivan hyvin. Se näkyy onnistuneessa roolituksessa.

Poirot on toki näyttämön kiistaton kuningas, mutta rinnalle nousee kaksi verratonta komediennea. Sari Happonen prinsessa Dragomirovina tekee lavalla suurin piirtein mitä vain ikinä haluaa ja saa katsojat syömään kädestä ja ulvomaan naurusta. Katri-Maria Peltola Helen Hubbardin roolissa piirtää rempseän amerikkalaisen karikatyyrin tarkoin vedoin. Molempien ajoitus ja ryhmi natsaavat täydelleen. Leea Lepistön kreivitär Andrenyi taas on aristokraattinen - ei ihme, että kankeahkoa herrasmiestyyppiä edustavan Poirotin sisimmässä väreilee uhkaavasti.

Omaa väreilyänsä aiheuttaa myös lopun eettinen dilemma. Vaikka Idän pikajunan arvoitus on ennen kaikkea viihdettä, oli muutama hetki esityksen jälkeen pakko pohtia, mikä mielestäni olisi ollut oikeudenmukainen ratkaisu. En saavuttanut selkeää lopputulosta.

Idän pikajunan arvoitus on otettu Kuopiossa hyvin vastaan, loppuvuoden näytösten osalta lippuja näyttää olevan enää rajoitetusti jäljellä. Onneksi esitykset jatkuvat ensi vuoden puolella. Minullakin on jo tammikuulle liput hankittuna; vien uuden satsin Poirot-faneja esitystä katsomaan.

Lavastus ja puvustus on sykähdyttävä. Kuva: Kuopion kaupunginteatteri, Karri Lämpsä.

Kuopion kaupunginteatteri: Idän pikajunan arvoitus
Agatha Christie, Ken Ludwig, Laura Raatikainen
Ohjaus Snoopi Sirén
Rooleissa: Juha Pulli, Ilkka Pentti, Lina Patrikainen, Santeri Helinheimo, Akseli Ferrand, Sari Happonen, Katariina Lantto, Leea Lepistö, Katri-Maria Peltola, Ari-Kyösti Seppo.
Katso koko tekijäkaarti täältä.

Kiitos Kuopion kaupunginteatterille kutsusta teatteriin!