Mikkelin teatteri: Diktaattori

Kuva: Mikkelin teatteri

Jos minun pitäisi valita kaikkien aikojen lempielokuvani, saattaisin valita Charlie Chaplinin Diktaattorin - ellen sitten valitsisi Nykyaikaa. Tämä kertoo ehkä siitä, minkä luokan Chaplin-fani olen. Kun kuulin Mikkelin teatterin tekevän Diktaattorin kantaesityksen suomeksi, oli tämä ihme suorastaan pakko päästä katsomaan.

Chaplinin tuotannolle on ominaista teosten pysyminen ajankohtaisena vuosikymmenestä toiseen. Mutta juuri tällä hetkellä Diktaattori on ehkä ajankohtaisempi kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. The Great Dictator -elokuva valmistui juuri maailmansodan kynnyksellä, ja jälkeen päin Chaplin on pohtinut, että jos hän olisi tiennyt, miten oikeaan osuukaan irvaillessaan Hitlerin Saksalle, olisi elokuva saattanut jäädä julkaisematta. Onneksi ei kuitenkaan jäänyt, sellainen merkkiteos on kyseessä, vaikka heti ilmestyttyään se joutuikin useissa maissa sensuurin kouriin.

Chaplin oli mykkäelokuvien aikakauden kasvatti ja vastusteli pitkään äänen mukaanottamista elokuviin. Hänelle elokuva oli ennen kaikkea visuaalista taidetta. Mutta kun ääntä kerran oli käytettävä, oli sillä oltava jokin syvempi merkitys ja sanoma, ja sitä totta vie Chaplinin ensimmäisestä äänielokuvasta löytyy.

Mutta kuinka Mikkelin teatteri onnistuu liki mahdottomassa, eli versioimaan käytännöllisesti katsoen täydellisen teoksen?

Onnistuu hyvin!

Nikolaj Cederholmin sovitus tekee kunniaa alkuperäisteokselle, samoin Snoopi Sirenin ohjaus. Chaplinin kädenjälkeä ei ole juurikaan lähdetty muuttamaan, vaan pääsääntöisesti näytelmäsovitus noudattelee elokuvan juonta ja tapahtumia. Ja miksipä toimivaa, rasvattua pyörää lähtisikään rakentamaan uudelleen?

Jotakin eroavaisuuttakin löytyy. Näytelmä ottaa hauskasti vaikutteita varhaisen Chaplinin slapstick-huumorista ja -kohelluksesta. Ensimmäiset viisi minuuttia esityksen alusta epäröin, mitä mieltä ratkaisusta olen, mutta sitten huomasin hörähteleväni ääneen ja niin teki muukin yleisö. Ehkä alkuminuuteilla esityksessä olikin pientä käynnistysjähmeyttä havaittavissa, mutta kun Tuomas Turkka komentaja Schultzina otti itsevarmoin ottein pahvisen lentokoneensa kyytiin paitsi Parturin (Juha Pulli) myös yleisön, päästiin rytmiin kiinni.

Juha Pulli kaksoisroolissaan Parturina ja Adenoid Hynkelinä on yksinkertaisesti häikäisevä. Monet kuuluisat kohtaukset, kuten Hynkelin puhe, parturin legendaarinen parranajo tai Hynkelin tanssi maapallon kanssa ovat nappisuorituksia. Hän ei vain pärjää mainiosti suhteessa kuuluisaan esikuvaansa, vaan onnistuu tuomaan erityisesti Hynkelin rooliin myös oman mielenkiintoisen lisänsä. Hynkel on yllättävän queer, mutta ennen kaikkea hän muuttuu näytelmän edetessä uhmaikäiseksi pikkulapseksi. Snoopi Siren on venyttänyt tarinaa vähän joka suuntaan pikkuisen alkuperäistä pitemmälle: vähän karikatyyrimaisempaa, vähän enemmän slapstickiä, vähän kantaaottavampaa, vähän uskaliaampaa... ja tämä toimii, myös muiden roolisuoritusten kohdalla.

Lavastus, puvustus ja valaistus on toteutettu taidokkaasti. Pieneen tilaan saatiin näppärin vaihdoin luotua niin Hynkelin pompöösi byroo, juutalaiskortteli katutasossa ja kattojen yllä kuin keskitysleirikin. Erityisesti lopussa lavastuksen ja valaistuksen kokonaisuus on vaikuttava: valojen avulla yleisöstä tulee osa lavastusta ja tämän laajakuvan jälkeen kuva tiivistyy jälleen yhteen pisteeseen: Hynkelinä esiintyvään Parturiin ja tämän puheeseen.

Tasaisen täydellinen esitys ei sentään ole. Ylipäänsä ensimmäinen osa oli eheämpi kokonaisuus ja nosti odotukset toiseen näytökseen niin korkealle, että jonkinlainen laskeutuminen oli varmaan välttämätöntä. Toinen näytös olisi ehkä hyötynyt pienestä tiivistämisestä. Sen verran konservatiivi (ja tylsä) olen, että parhaimmillaan näytelmä olikin minusta silloin, kun se noudatteli elokuvaa. Samasta syystä esimerkiksi kuuluisa loppupuhe, niin vaikuttava kuin se olikin (käännös Aino Piirola), olisi saanut puolestani jäädä alkuperäiseen asuunsa. Puheen tuominen nykypäivään oli ymmärrettävä ratkaisu, mutta olen sitä mieltä, että Chaplinin kirjoittama puhe on taas hyvin ajankohtainen.

Kokonaisuutena Mikkelin teatterin Diktaattori on kuitenkin suuri onnistuminen. Olen nähnyt aika monta, erinomaista teatteriesitystä tänä vuonna, mutta olisikohan niin, että tämä oli kuitenkin se kaikista paras ja koskettavin?

(Jos Chaplin kiinnostaa, tutustu Peter von Baghin mainioon Chaplin-elämäkertaan täällä)

Mikkelin teatteri: Diktaattori (The Great Dictator)
Käsikirjoitus: Charlie Chaplin
Näytelmäsovitus: Nikolaj Cederholm
Suomennos: Aino Piirola
Ohjaus: Snoopi Siren
Rooleissa: Juha Pulli, Tuuli Anikari, Aapo Oranen, Vintte Viitanen, Ismo Sievinen, Risto Kopperi, Janne Kyyhkynen, Tuomas Turkka, Riina Uimonen, Marjaana Manninen