Jenny Bayliss: Talvipuutarha

Kun sain syksyllä ensi kertaa hyppysiini Jenny Baylissin Talvipuutarhan, tiesin oitis sen olevan tuleva joulukirjani. Olin jo kirjan kannesta ja takakannen tekstistä (antikvariaatti, brittilinna, jouluruusut, romantiikka ja lantakasa mainittu) niin innoissani, että jäi kokonaan huomioimatta kirjan kirjoittajan nimi. Vasta muutaman kymmenen sivun jälkeen huomasin tyylissä jotakin tuttua, ja tottahan toki, kyseessä oli sama Jenny Bayliss, jonka Talvi kaukana kaikesta -kirjaan ihastuin vuosi sitten joulun alla.

***

Vanha kaveriporukka kokoontuu joulun alla tunnelmalliseen brittikartanoon häiden merkeissä. Nory, Ameerah, Jenna, Charles, Pippa, Jeremy ja Guy ovat olleet aikoinaan tiivis posse opiskellessaan läheisessä yksityiskoulussa. Kaikilla on siis paitsi toisiinsa myös kartanolinnaan liittyviä, monimutkaisia muistoja. Yksi kaveruksista on menehtynyt traagisesti, mikä luo yhteiselle viikolle katkeransuloisen vivahteen, vaikka häitä viettämässä ollaankin. Morsian on tv-tähti, joten häistäkin on tulossa melkoinen spektaakkeli. Kirjan päähenkilö Nory taas on lontoolaisen antikvariaatin omistaja, joka kohtaa puutarhassa kartanon puutarhurin, saman nyt jo mieheksi kasvaneen pojan, johon hän sattumoisin oli kouluaikoina salaa ihastunut.

Talvipuutarha on samaan aikaan tuttu ja turvallinen romanttinen viihdekirja, mutta kuitenkin jollakin tapaa raikas. Olkoonkin, että hääviikkoa vietetään suorastaan naurettavan ylellisissä puitteissa, tämä kuitenkin jatkuvasti problematisoidaan. Noryn perhe ei ole varakas, ja hänen perheensä ahertaa häävalmistelujen ja joulusesongin parissa samaan aikaan kun Nory pitää hauskaa brittiyläluokan tapaan. Bayliss nostaa esille myös etnisen taustan merkityksen. Aluksi vaikutti siltä, ja olin siitä oikeastaan aika innoissani, ettei henkilöiden erilaisia etnisiä taustoja nimeä ja ehkä ohimenevää ulkonäön kuvailua lukuun ottamatta erikseen korosteta. Mutta tarinan edetessä esille nousevat henkilöiden kokema joko piilorasismi tai räikeät väärinkäytökset, mistä kasvaakin yksi tarinan keskeisistä teemoista. Romaanissa on myös paljon vahvoja, aktiivisia naishahmoja, jotka mielellään puhuvat feminismistä. Näihin keskusteluihin ja pohdintoihin oli helppo samaistua: erityisesti Noryn kipuiluun kahden maailman välissä, tavallisena, "isona", tyttönä jetset-piireissä luontevasti surfaaviin kavereihin verrattuna.

Toki yhteiskunnallinen ulottuvuus tuodaan esille varsin kepeään, genrelle tyypilliseen sävyyn, mutta arvostan sitä, että tämä ulottuvuus kuitenkin on olemassa ja läsnä läpi kirjan, ei vain päälleliimattuna kuriositeettina. Kirjassa on monta mielenkiintoista henkilöä, ja heidän välisensä dialogi tuntuu aidolta ja riemastuttavalta. Yhteiskunnalliset huomiot tuodaan tarinaan mukaan luontevasti sitä kautta.

Yksi lempijoulukukistani on jouluruusu, ja juuri jouluruusuilla on kirjassa keskeinen rooli. Kun mukaan lisätään vielä Noryn rakkaus vanhoihin kirjoihin, tuntui Talvipuutarha kuin minulle mittatilauksena tehdyltä kirjalta. Myös pituus, reilut neljäsataa sivua, oli passeli. Kirjassa riitti lukemista useammalle joulupäivälle, mutta liikaa ei tarinaa pitkitettykään. Itse asiassa jonakin toisena ajankohtana tarina olisi saattanut tuntua aavistuksen liian hitaalta, sillä aika joutilastahan tuollainen yltäkylläinen lomanvietto on. Lisäksi henkilöhahmojen välisiä suhteita rakennellaan huolella. Jos olisin lukenut romaania arkiseen tyyliin muutaman sivun silloin tällöin, olisi saattanut iskeä tunne, ettei tarinassa tapahdu oikein mitään. Suosittelen siis lukemiseen rauhallista ajankohtaa, jolloin on aikaa uppoutua tarinaan ja ikimuistoiseen hääviikkoon.

Eikä haittaa, vaikka et näille joulunpyhille enää ehtisi saada kirjaa käsiisi. Kirjassa eletään kyllä joulunalusaikaa, mutta brittiyläluokan huvitukset fasaanimetsästyksineen ja ratsastusretkineen eroavat sen verran paljon meikäläisestä, että tämän pystyy hyvin nautiskelemaan myös uuden vuoden jälkeen talvisena makupalana.

Jenny Bayliss: Talvipuutarha (Meet me under Mistletoe 2022)
Otava 2023
431s.