Inka Valima & Taika Mannila: Bimbofikaatio

 

Kun muistelen nuoruuttani 2000-luvun alussa, kaikista karikatyyrisin naiskuva perustui vaaleanpunaisiin velourasuihin, vaaleisiin hiuksiin, runsaaseen huulikiiltoon ja housunkauluksesta vilahtaviin stringeihin. Pinnalla olivat Britney Spearsin ja Paris Hiltonin kaltaiset IT-tytöt, joita yhtä aikaa sekä ihannoitiin että halveksuttiin.

Inka Valima ja Taika Mannila käsittelevät tätä ajanjaksoa, sen bimbomaista naiskuvaa ja ylipäänsä bimbouden olemusta Bimbofikaatio-podcastissaan ja nyt myös samannimisessä kirjassaan. Kirjassa he esittelevät bimbouden määritelmää (monimutkainen sekoitelma kauneutta, tyhmyyttä, (yli)seksuaalista vaarantunnetta ja yhteiskunnan halveksuntaa), historiaa ja tunnettuja bimbo-esimerkkejä. Läpi kirjan kulkeva ajatus on kääntää negatiivissävytteinen bimbo-määritelmä voimavaraksi, koska itseasiassa bimbouteen liitetty negatiivisuus kumpuaa sisäistetystä ja rakenteellisesta misogyniasta. Ajatus on aika mullistava: kaunis ja yksinkertainen nainen on perinteisesti nähty feminismin pahimpana vihollisena (ovela patriarkaatti kääntää naiset toisiaan vastaan), mutta itse asiassa bimbous saattaakin olla sen tehokkain ase!

Liputan bimbofikaatio-aatteen puolesta kahdella peukulla: Inka Valima ja Taika Mannila ovat oikealla asialla. He tuovat teksteissään esille moni kiinnostavia faktoja, eivätkä kaihda pientä provokaatiotakaan lukijan ajattelun herättelemisessä. Myös tunnettujen bimbojen esittelyt (surullisen hahmon ritarittaria kuten viihdepersoona Johanna Tukiainen, ja menestystarinoita kuten Jennifer Coolidge) laajensivat ja selvensivät perinteistä bimbokuvastoa.

Asia on siis hyvä, mutta harmillisesti toteutus ei yllä ihan samalle tasolle. Liekö johtunut äänikirjaformaatista, mutta Bimbofikaatiota kuunnellessani tuntui siltä kuin olisin kuunnellut kokoelmaa podcast-jaksoja, tosin ilman kutakin aihepiiriä kontekstoivaa kehystystä. Kokonaisuus jäi siis pinnalliseksi ja sekavahkoksi. Tämä kuvastaa mielestäni hyvin tämän ajan ilmiötä, eli somevaikuttajuuden myötä syntyneitä kirjoja: kokoelma tekstejä yksien kansien väliin laitettuna ei vielä ole Kirja. Tarkoitukseni ei suinkaan ole kategorisesti dissata vaikuttajien julkaisemia kirjoja, päinvastoin, mutta kustantamot voisivat nähdä hieman enemmän vaivaa toteutuksen kanssa ennen kuin kirja sysätään markkinoille. Tästäkin teoksesta olisi ollut otettavissa huomattavasti enemmän irti kypsyttelyllä, syventämisellä ja hiomisella.

En siis varauksetta lämmennyt Bimbofikaatiolle, mutta toisaalta tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että se pakotti myös epämiellyttävähköön itsetutkiskeluun. Valima ja Mannila lukevat äänikirjansa itse, mikä onkin luonnollista podcastin vuoksi. Mistä kertoo se, että pitäisin enemmän matalaäänisistä naislukijoista Valiman ja Mannilan edustaman "tyttömäisen" äänen ja luennan sijaan? Se ainakin lienee sisäistettyä misogyniaa, että lukijoiden viljelemät "bimbomaiset" huudahdukset luennan lomassa saivat niskakarvani nousemaan pystyyn. Vaikka huomio asettaa peilin omien kasvojen eteen, on kyse myös laajemmasta ilmiöstä. Matalat naisäänet koetaan suomen kielessä perinteisesti uskottavammiksi ja vakuuttavimmiksi kuin korkeat. Mistä se kertoo? (Aiheesta voi lukea esimerkiksi tästä kiinnostavasta YLEn jutusta muutaman vuoden takaa. Voi olla, että suomalaisten naisten äänenkorkeus on taas nousemassa. Mistä SE kertoo?)

Loppufiilis kirjasta on kaiken kaikkiaan vähän sekava: monia hyviä ajatuksia nousi mieleen, mutta suurempi kuva jäi syntymättä, koska lopulta tekstit jäivät aika pinnallisiksi raapaisuiksi teemoihin. Olisin halunnut pitää tästä enemmän. Jos 2000-luvun alun estetiikka, bimbouden syvin olemus ja sen valjastaminen voimavaraksi kuitenkin kiinnostavat, kannattaa tätä kirjaa kokeilla.

Inka Valima & Taika Mannila: Bimbofikaatio
Into 2023
Äänikirjan kesto 5h 21min
Lukijat Taika Mannila, Inka Valima