Kirsi Pehkonen: 24 joulutarinaa

Hyvää Tapaninpäivää! Toivottavasti joulunne on ollut tähän mennessä hyvä ja sellainen kuin toivoitte.

Omat pyhät ovat sujuneet leppoisasti perheen ja läheisten parissa. Vuosi vuodelta nautin enemmän ja enemmän aaton tohinan jälkeen joulupäivistä ja niiden kääntymisestä kohti välipäiviä - on viimein aika rauhoittua. Minulla joulu kestää vähintään loppiaiseen, mieluiten Nuutinpäivään saakka.

Jouluisia, tai ainakin talvisia tarinoita on siis lukulistalla vielä aika paljon, mutta saapa nähdä, kuinka monta ehtii lukea ennen vuoden vaihtumista. Tällä viikolla onkin luvassa urakointia blogin puolella, koska mielelläni kirjoitan tänä vuonna lukemistani kirjoista ennen vuoden vaihdetta. Ihan kuin asialla olisi suurta väliä, mutta omaa tilastointia ja luettujen kirjojen seurantaa se helpottaa. Saattaapa lähestyvien blogisynttäreiden kunniaksi (uudenvuodenaattona 14 vuotta, ystävät!) blogissa tapahtua pieniä muutoksiakin...

Mutta nyt asiaan. Joulukuussa minulla on ollut aamujen ilona monta joulukalenteria, joista kerroin jo kuun alussa Kirjabloggaajien joulukalenterissa. 

Kirsi Pehkosen 24 joulutarinaa on toiminut kirjallisena joulukalenterinani. On ollut suloista lukea aamuhämärissä aina yksi luku aamupalan yhteydessä. Pehkosen joulutarinat ovat sopivasti sen pituisia, että ne ehtii lukea arkiaamuinakin ilman ylimääräistä kiirettä aamurutiineihin.

Tarinoissa on arkista arkea ja joulun taikaa sopivassa suhteessa. On joulukorttitalkoita ja lumiurakointia, tavaratalon parkkipaikalta kadonnutta autoa ja lottoarvonnan jännitystä. Toisaalta on myös ikkunan alla tarkkailevia tonttujakin. Tarinat pistävät usein hymyilyttämään, mutta välillä vähän  itkettämään: ainakin silloin kuin pienten lasten äiti nukkuu joulu-unta kirkon penkissä tai leski saunoo yksin kodin pihasaunassa.

Läpi teoksen punaisena lankana kulkee kuitenkin lähimmäisenrakkaus. Pehkonen tarkastelee henkilöitään lempeän humaanilla katseella, toisinaan lämpimän humoristisesti. Tällaisina aikoina, joita nyt elämme, tekee hyvää saada muistutusta siitä, että yleisesti ottaen me ihmiset olemme hyviä ja toivomme toisillemme pelkkää hyvää. Se helposti unohtuu somerähinöitä seuratessa tai uutisia katsellessa.

Vaikka kaikki tarinat linkittyvät jollakin tapaa jouluun, sopivat nämä talviset tarinat hyvin myös vaikkapa välipäiviin, sen verran samaistuttavia ja yleisinhimillisiä aiheita ne käsittelevät. Tarinat voi hotkaista vaikka kerralla, mutta toisaalta lyhyt mitta mahdollistaa pienet makupalat jouluherkkujen syönnin, päivätorkkujen, lautapelisessioiden ja talviulkoilun väleissä.

Kirsi Pehkonen: 24 joulutarinaa
Icasos 2023
208s.