Lynn Messina: Jadetikarin arvoitus


Beatrice Hyde-Clare on hädin tuskin ehtinyt toipua joitakin kuukausia aiemmin sattuneen kartanomurhan ratkaisemisesta, ja hänen tätinsä ei ole ehtinyt päästä järkytyksestä toipumisessa edes alkuun, kun kohtalo järjestää Bealle taas roppakaupalla yllätyksiä. Hienosteleva keikari ja dandy kaatuu kuolleena maahan hänen jalkojensa juureen jadetikari selässään. Kerrassaan kiusallista, varsinkin kun Bea sattuu juuri tuolla hetkellä olemaan luvattomilla teillä.

Verkkokalvoille piirtynyt näky ruumiista ei jätä kuitenkaan Beaa rauhaan ja hän päättää tehdä joitakin yksityisiä tiedusteluja. Kuinka ollakaan, kunnia-arvoinen (ja komea) Kesgraven herttua haluaa osallistua tutkimuksiin ja näin epätodennäköinen parivaljakko on jo toista kertaa yhdessä murhaajan jäljillä.

Luin keväällä Lynn Messinan sarjan avausosan Murha paremmissa piireissä ja vaikka en täysin varauksetta lämmennyt Christien ja Austenin perinnöstä ammentavalle historialliselle dekkarille, viihdyin brittiylimystön parissa kuitenkin niin hyvin, että päätin ehdottomasti ottaa lukuun myös Jadetikarin arvoituksen. 

Harvemmin pääsee näin kehumaan: mielestäni kakkososa on selvästi ensimmäistä parempi: pidin kirjasta heti ensi sivuilta asti ja tarina piti otteessaan ihan viimeisille riveille asti. Arvostan myös sitä, ettei romaania ole lähdetty pidentämään turhan päiten, vaan kirja kestää juurin sen mitan, mitä tarina kantaa. Ehkä osansa oli silläkin, että henkilöhahmot piirteineen olivat jo valmiiksi tuttuja. Bea on hämmästyttävän rohkea ja älykäs siihen katsoen, miten lannistavaa elämää sukulaistensa nurkissa asuvana orporukkana hän on elänyt, Kesgraven herttua on pöyhkeä kuten hänen asemassaan kuuluukin, mutta oman äänensä ja pitkäveteisten yksityiskohtien rakastamisen lisäksi hänellä on myös hyvä ja oikeamielinen sydän. Bean Vera-täti taas ei petä typeryydessään ja sukulaistyttönsä väheksynnässä juuri koskaan. Hulvattomin huumori syntyykin tädin ja Bean välisestä suhteesta, jota kuvataan hirtehisesti.

Murhamysteeri avautui pikku hiljaa ja toisin kuin ensimmäisessä osassa, murhaaja ei paljastunut lukijalle liian aikaisin. Yhteiskunnallistakin sanomaa on kevyesti mukana: useampaan otteeseen Bea pohtii sitä, miten erilaiset kortit hänelle ja Kesgraven herttualle on jaettu. Tosin on huomattava, että Beakin kuuluu brittiyhteiskunnan hyväosaisiin.

Itse murhatutkinnan lisäksi jännitettä tarinaan tuo myös selvä vetovoima Bean ja herttuan välillä, mutta koska he edustavat aivan erilaista yhteiskunnallista statusta, romantiikka etenee varovaisesti ja hitaasti. Kenties sitä on tiedossa enemmän seuraavassa osassa, ainakin sarjan kolmannen romaanin nimi on enteellisesti Murhatun rakastajan tapaus ja se ilmestyy suomeksi jo parin kuukauden päästä. 

Odotan sitä jo nyt!


Lynn Messina: Jadetikarin arvoitus (A Scandalous Deception 2018)
Aula & co 2023
Suomentanut Nelli Hietala
240s.

Kommentit

  1. Elina Backmanin sarjasta totesin aivan samaa, ensimmäinen osa oli turhan pitkä ja toiseen oli tehty tiivistystä mikä oli edukseen!
    Minua kyllä tämä sarja kiinnostaa, pitää ottaa jossain kohtaa kuunteluun 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin Backmanin ekasta, hyvä tietää, että paranee.

      Poista

Lähetä kommentti