Hienoa hiekkaa ja tanssia!

Kuva: Petra Kuha/Tanssiteatteri Minimi

Nähtävästi minulla on hiekan kanssa jokin juttu. Pidän siitä ihan valtavasti. Ehkä kaikki alkoi jo lapsena hiekkakasalla, jossa tykkäsin viettää aikaani kaikenlaisissa leikeissä. Jopa kotitaloni nimi on Hiekkala. Viimeistään suhteeni hiekkaan konkretisoitui kesämökin myötä. Sen verran monta kesää hiekkaa on tullut siirreltyä paikasta toiseen, että suhde on saanut uusia, ristiriitaisiakin sävyjä. Vuonna 2019 olin katomassa Kuopio tanssii ja soi -festivaaleilla Au revoir -gaalaa Jorma Uotisen väistyessä festivaalin johdosta. Gaalan huipensi Uotisen koreografia Jord - huima tanssiteos, jossa iso tanssiryhmä toi fyysisen liikkeen -  ja myös punaisena pölyävän hiekan - lähelle. Istuimme nimittäin ensimmäisessä rivissä ja pudistelimme hiekanjyviä hiuksista loppuillan.

Esitys on ehdottomasti yksi mieleenpainuvimmista ellei -painuvin näkemistäni tanssiesityksistä. Katja Mustosen ja Jasu Parviaisen Blind Eyes Sea pääsee kuitenkin aika lähelle sitä. Vielä on liian aikaista arvioida, sillä tätä kirjoittaessa esityksen ensi-illasta 25.11.2025 on aikaa vain muutama tunti. Blind Eyes Sea on överi, ja juuri siksi hyvä. Monipolvinen koreografia tarjoaa niin monenlaista herkkua, etten tiedä mistä aloittaisin: sitä taustaa vasten ei edes ole kovin erikoista, että ITAK-näyttämölle Sotkuun on raahattu muutama tonni hienoa hiekkaa sekä autonrottelo nurkkaan seisomaan. Kaikki muutaman esityksen takia!

Mikä siinä hiekassa sitten viehättää? Hiekka käsitteenä sisältää erilaisia mielikuvia ja -yhtymiä jo kielikuvallisesti: hiekka valuu tiimalasissa ja niin aika, raha kuin moni muukin asia voi valua kuin hiekka sormien välistä. Jos heitetään kapuloita rattaisiin, voidaan hiekoittaa toisten menoa ja jos oikein vastustaa, upotaan juoksuhiekkaan. Noin muutaman esimerkin mainitakseni. Näyttämällä hiekka on näyttävä ja ennakoimaton elementti. Materiaalina se pölisee näyttävästi ja valuessaan muodostaa jännittävän kontrastin ITAKin blackboxin tummuutta vasten. Kaikesta, mitä lavalla tapahtuu, jää hiekkaan jälki: siihen piirtyy tarina, yksi versio nähdyistä tapahtumista. Eikä se koskaan ole aivan samanlainen.

Produktiossa hiekalla on myös yhteiskunnallinen ulottuvuus. En totta puhuen ennen tätä tiennyt, että on olemassa hiekkamafioita, siis ihan oikeita hiekkarosvoja, joiden vuoksi kokonaisia rantoja ja saaria katoaa. Ja kuten viheliäisissä ilmiöissä yleensä, tässäkin me kaikki olemme osin syypäitä, hiekkaa kun tarvitaan ja käytetään monenlaisessa nykypäivän tarpeessa raaka-aineena.

Kuva: Petra Kuha/Tanssiteatteri Minimi

Esityksessä piipahteleekin erittäin luihun näköisiä hiekkarosvoja, jotka konkreettisesti kauhovat hiekkaa taskuihinsa. Vaikka Blind Eyes Sea ei noudata tavanomaista alusta loppuun -juonta, on siinä kuitenkin paljon teatteri-ilmaisua ja tarinaa mukana. Kynnys tanssin maailmaan on siis varsin matala niillekin, joille nykytanssi on vieraampi kulttuurinlaji. 

Myös koreografia tarjoaa paljon tarttumapintaa, jo heti esityksen alkupuolella hämmästyttää painottumuuden ja leijailun illuusio, jonka taitavat tanssijakehot saavat luotua. Molemmat tanssijat pääsevät loistamaan sooloissaan, mutta myös pariosuuksissa on näyttävyyttä, erityisesti pitkät tiukassa kontaktissa tanssitut osuudet ovat hätkähdyttävän hyviä ja kiinnostavia. Ja ei tule unohtaa sitä, minkä jokainen joskus rantabileisiin osallistunut tietää: hiekalla tanssiminen on järkyttävän raskasta. 

Pidin valtavasti myös puvustuksesta, joka on Jaana Kurttilan käsialaa. Se loi tarinaan omaa tunnelmaansa ja oli mukana konkreettisesti esityksen ja koreografian sisällä. Tatu Vuoren valot ja Kasperi Laineen äänet täydensivät eheän kokonaisuuden.

Ehkä isoin yllätys esityksessä oli huumori. Jotenkin tuntuu, että nykytanssissa sitä usein hieman pelätään - menettääkö tanssiteos uskottavuutensa, jos yleisöä naurattaa? Blind Eyes Sea sisältää reippaasti komediallisia osuuksia, joiden tarkoitus on naurattaa. Miten virkistävää! Se ei vie tippaakaan, vai pitäisikö sanoa murustakaan, hehe, pois sanomasta ja kokonaisuudesta.

Blind Eyes Sea on ITAKilla nähtävissä 27-29.11. Ensi-ilta oli loppuunmyyty, joten kannattaa varata liput hetimmiten. Tätä et halua missata! Vaikka tiedostan, että hiekkatonnien ja retroauton kuljettaminen ympäri maita ja mantuja ei ole kaikista kätevintä, toivon silti, että tästä esityksestä päästään nauttimaan vielä muuallakin kuin Kuopiossa.

Tanssiteatteri Minimi: Blind Eyes Sea
Ensi-ilta 25.11.2025
Katja Mustonen, Jasu Parviainen
Jaana Kurttila, Tatu Vuori, Kasperi Laine
Esityksen kesto n. 60min

Kiitos Tanssiteatteri Minimille kutsusta ensi-iltaan!