Mari Renko: Helmisormus kirjekuoressa ja Pitsihuntuun kuiskattu

 

Tämän vuoden aikana kotimaisen viihdekirjallisuuden kentälle on singahtanut uusi nimi, Mari Renko. Singahtaminen tosiaan kuvaa entreetä, sillä syksyyn mennessä häneltä oli ilmestynyt saman vuoden aikana jo kolme kirjaa (!). Pääsin haastattelemaan Renkoa Turun kirjamessuilla, ja tuolloin hän mainitsi kiivaan tahdin johtuvan myös siitä, että hän oli kirjoittanut useamman vuoden ajan ja näin ollen käsikirjoituksiakin oli useita tekeillä - kun sitten kustannussopimusten pää avautui, materiaaliakin oli tarjolla.

Julkaisutahti on ollut sen verran nopea ja minä puolestani hidas, että sain kuunnella peräkkäin Ikoset-sarjan kaksi ensimmäistä osaa. Tämä onkin onnellista, koska romaanit ovat ilmeisistä yhtymäkohdista huolimatta mielestäni keskenään aika erilaisia ja käsitykseni Rengosta kirjailijana syventyi toisen romaanin aikana.

Esikoinen, Helmisormus kirjekuoressa, on rakenteeltaan kuin viihderomaanikirjoituksen käsikirjasta: kaksi aikatasoa, toinen menneessä, toinen nykypäivässä. Nykypäivän tarinalinjassa päähenkilö on somevaikuttaja suoraan New Yorkista. Hänellä elämänsä on sekaisin, ja siksi hän lähtee etsimään itseään ja selvittämään sukunsa historiaa Suomeen, piskuiseen Nurmeksen kaupunkiin. Kuten kuvaan kuuluu, Nurmeksessa kohdataan aitoja ihmisiä, saadaan ystäviä, rakastutaan saavuttamattomasti, mutta hiljalleen enemies to lovers muuttuu friends to lovers -troopiksi. 

Menneessä ajassa taas Renko on tarttunut kaikkien aikojen epookkilavasteeseen eli Titaniciin. Päämäärätietoinen nuori nainen haluaa rakentaa laulajan uran ja siihen tarvitsee kotikylän miestä, jonka kanssa hän menee naimisiin ja lähtee Amerikkaan. Matkan aikana laulajatar pääsee esiintymään ykkösluokkaan, ja toisaalta sotkee avioliittonsa kolmiodraamalla - kaikki tämä kuitenkin menettää merkityksensä, kun laiva törmää jäävuoreen tunnetuin seurauksin. Titanic-elokuva tulee vääjämättä mieleen tietyistä ihmissuhdekäänteistä.

Ajatus feelgoodin (Nurmes), chicklitin (New York) ja historiallisen viihteen (Titanic) yhdistelmästä on mainio. Toden sanoakseni minun oli kuitenkin aluksi vaikeaa päästä tähän romaaniin sisälle. En ymmärtänyt ollenkaan, miksi Caroline lähtee Nurmekseen ja muutenkin juonenkäänteet tuntuivat hitusen epäuskottavilta. Caroline oli myös mielestäni ärsyttävä, enkä suoranaisesti ihastunut muihinkaan henkilöihin. Titanic tuntui nähdyltä. Romaanin edetessä aloin kuitenkin lämmetä. Toki kiinnosti tietää, kuinka Carolinen ja Henrin käy. Ja Titanic on kaikkien aikojen epookkilavaste juuri siksi, että se lopulta vetää aina puoleensa. Jäävuoreen törmäämisen ja laivan uppoamisen myötä Renko tuntui myös löytävän oman kertojaäänensä. Tai sitten minä vain löysin tieni Rengon kerrontaan sisälle.

Jos ensikosketus oli aavistuksen nihkeä, sarjan toinen osa, Pitsihuntuun kuiskattu, vetäisikin mukaansa saman tien. Jälleen seurataan kahta aikatasoa. Menneisyydessä ollaan talvisodan kynnyksellä vuodessa 1939, ja päähenkilö Elsi odottaa aviotonta lasta. Jo tarinan alku on shokeeraava, sillä Elsi on menossa tekemään laitonta aborttia, mutta muuttaa mielensä viime hetkellä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää, että sotasairaalassa hoitajana työskentelevä tuleva äiti ehtii löytää itselleen miehen ennen kuin raskaus muuttuu näkyväksi.

Nykypäivässä puolestaan jo edellisestä osasta tuttu Saana valitsee itsellisen äitiyden. Ikään kuin hedelmöityshoidoissa ja raskaudessa ei olisi jo tarpeeksi miettimistä, rakkauskuviot ja sydänsurut hormonihöyryjen kera laittavat mielen myllerrykseen. Saana toivoisi suurempaa tukea parhaalta kaveriltaan Kaarlolta, joka on vannoutunut poikamies. Erinäisten tapahtumien seurauksena parivaljakko muuttaakin väliaikaisesti yhteen. Kuinka säilyttää ystävyys kun ihastuminen ja rakastuminen tuntuu vääjäämättömältä? Mitä perheellistyminen tarkoittaa ikisinkulle?

Joskus toinen romaani on esikoisen jälkeen pettymys, mutta Mari Rengon toisessa romaanissa näkyy kehitys, ja kuten jo aiemmin mainitsin, oman äänen löytyminen. Siviiliammatiltaan Renko on lääkäri ja Pitsihunnussa näkee, että hän on omalla vahvuusalallaan. Saana käy läpi hedelmöityshoitoja ja raskautta, Kaarlo puolestaan on ammatiltaan terveyskeskuslääkäri. Elsi taas työskentelee hoitajana sairaalassa, lääketieteen, toisten hoitajien ja lääkärien ympäröimänä. Helmisormusta lukiessa mieleen tuli ajatus, että romaani on sellainen, minkä lukijan oletetaan haluavan lukea. Pitsihunnussa asetelma on päinvastainen: romaani on selvästi sellainen, minkä kirjailija on halunnut kirjoittaa. Ja se välittyy myös lukijalle. Erinomaista!

Kaikki toki eivät ole esikoisromaanista tällä tavoin purnanneet - päinvastoin. Ikoset-sarja on osoittautunut hyvin suosituksi varsinkin lukuaikapalveluissa. Renko olikin ehdolla Vuoden tulokas -kategoriassa BookBeatin äänikirjapalkinnoissa. Vauhdikas kirjailija ehti syksyllä avata kolmannella kirjallaan myös toisen kirjasarjan, sillä Pihlajapalatsi on ensimmäinen osa Häiveen tapauskirjat -fantasiasarjaa.

Melkoinen aloitus, eipä voi kuin ihailla ja seurata kiinnostuksella, miten ura tästä urkenee eteenpäin.

Näistä teemoista on luvassa viikon päästä lisää: haastattelen Kirjakantin lauantaissa 15.11. Renkoa muiden kuopiolaisten hyvän mielen kirjailijoiden (Kirsi Pehkonen, Minna Mikkanen, Solja Krapu-Kallio) ohella kahteenkin kertaan. 

Ensiksi Kuopion kaupunginkirjastolla klo 13 otsakkeella: Tunteita, mielikuvitusta ja viettejä romantiikan nälkäisille

Ja illalla klo 18: V-tyylillä – kuinka romanttinen viihde tekee maailmasta paremman paikan?

Lisäksi tässä välissä klo 14 kaupunginkirjastolla haastateltavanani Juha Itkonen: Huomenna kerron kaiken -romaanista

Tulkaapa kuulolle! Kirjakantin ohjelma löytyy täältä.

Mari Renko: Helmisormus kirjekuoressa
Bazar 2025
12h 15min
Äänikirjan lukija Anniina Piiparinen

Mari Renko: Pitsihuntuun kuiskattu
Bazar 2025
12h 40min
Äänikirjan lukija Anniina Piiparinen