Minna Mikkanen: Sydänmaalaiset

 

Elokuun viimeisenä päivänä onkin mukavaa päättää kuukausi kuvassa näkyviin elokuisiin tunnelmiin

Kotimaisen, maaseudulle tai ainakin pikkupaikkakunnille sijoittuvan feelgoodin suurkuluttajana olen toisinaan pohtinut, että olisihan se mukavaa, jos päähenkilö olisi joskus mies.

Minna Mikkanenhan tällaisen kirjan sitten kirjoitti, Sydänmaalaiset aloittaa samalla Sydänmaa-sarjan. Sen, että nyt on lähdetty kirjoittamaan nimenomaan sarjaa, huomaa siitä, että henkilöitä on romaanissa paljon. Siksi aina ei olekaan täysin selvää, kuka oikeastaan on kirjan päähenkilö, mutta kyllä minä nuoren, perheensä lihakarjatilaa jatkavan Samin sellaiseksi tulkitsen. Hän ei kuitenkaan ollut suinkaan ainoa henkilö, jonka elämässä lempi kirjan aikana leiskuu.

Pidin Sydänmaalaisista tavattomasti. Syitä tähän on monia. Ensiksikin, pidän Mikkasen kirjoitustyylistä. Tekstiä on mukava lukea, tai tässä tapauksessa kuunnella. Mikkanen on kuopiolainen kirjailija, ja pohjoissavolaisella maatilalla kasvaneena minun oli hyvin helppoa eläytyä kirjan tapahtumiin. Mikkanen kuvaa ansiokkaasti myös maatalouden tilannetta nykypäivänä, ja moni ristiriitaisia pohdintoja ja valintoja, joita nuoret maanviljelijät joutuvat tekemään. Äänikirjan lukee muuten näyttelijä Jussi Vatanen, joka itsekin on osa-aikainen maanviljelijä kotitilallaan Sonkajärvellä, joten kokonaisuus oli kyllä viimeisen päälle mietitty, kuin MTK:n tietoisku konsanaan.

Kolmanneksi minua ilahduttaa se, että Mikkanen sijoittaa maaseudulle sateenkaaritarinan. Lukija pääsee nimittäin seuraamaan, miten Sami tutkiskelee identiteettiään ja alkaa varovasti tapailla miehiä. Paitsi Samin omassa mielessä, tämä aiheuttaa myllerrystä myös perhe- ja kaverisuhteissa. Aihevalinta on kirjan erityinen vahvuus, mutta siihen liittyen minulla on vähän huomauttamistakin. Ehkä elän liian vahvasti oman kuplani sisällä, mutta minun on vaikeaa eläytyä siihen, että enää 2020-luvulla homoseksuaalisuudesta nousisi sellainen äläkkä kuin mitä Sydänmaalla nousee. Ei maalla missään pullossa kuitenkaan eletä. Omaankin lähi- ja tuttavapiiriini kuuluu monenlaista seksuaali- ja sukupuoli-identiteettiä omaavia, maalla asuvia ihmisiä, myös maanviljelijöitä. Kirjan kohtaukset olisivat tuntuneet uskottavammilta ehkä kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten. Toki voin olla väärässäkin.

Kuten aiemmin jo kirjoitin, Mikkanen käsittelee ansiokkaasti maanviljelyn ja karjatalouden ongelmia. Kannattavuus on heikkoa, työtä riittää, ja yksittäiset vastoinkäymiset voivat asettaa kaiken vaakalaudalle. Lihan- ja maidontuottaja miettii, onko omille tuotteille kysyntää tulevaisuudessa, vai täytyykö tehdä jotakin muuta. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat arkipäivää. Miltä tuntuu laittaa pillit pussiin ja karja lihakunnan autoon, jos oma suku on pitänyt tilaa vuosisatojen ajan? Pahalta. Ja tarvittaisiin täällä Suomessa kuitenkin kotimaista ruokaa syötäväksi jatkossakin. Näinä päivinä enemmän kuin koskaan.

Kun keskustellaan maanviljelystä, lihan- ja maidontuotannosta, eettisistä kysymyksistä, ilmastonmuutoksesta ja muista kiihkeitä mielipiteitä herättävistä aiheista, keskustelu helposti polarisoituu. Mikkanen kuvaa hienosti sitä, miten monisyisiä asiat ovat ja kuinka maalla näitä asioita eri kanteilta pohditaan. Ehkä paikoitellen lipsahdetaan vähän luennoinninkin puolelle, mutta maalaisromanttinen pohjaviritys säilyy kuitenkin läpi romaanin. Kotimaiselle Brokeback Mountain -viritykselle on ehdottomasti tilausta.

Mieleeni tuli vähän takavuosien suosikkisarja Lehmän vuosi, joka myös käsitteli samoja modernin maaseudun aiheita ihmissuhdepyörityksen lomassa. Sydänmaalaiset olisikin hyvin helppoa nähdä toimivana tv-sarjana. Yksi näyttelijähän onkin jo remmissä mukana.

Ottakaapa koppia, tuotantoyhtiöt!

Minna Mikkanen: Sydänmaalaiset
WSOY 2024
Äänikirjan kesto: 9h 3min
Lukija: Jussi Vatanen