Ilona Tuominen: Normipäivä

Lukiessani viime kesänä Ilona Tuomisen Seurustelusalaliittoa, ihastuin Poppelin puutaloyhteisöön niin kovasti, että aloin jo puolivakavissani googlailemaan, millaisia puutalo-asuntoja olisi lähialueilla myynnissä. En onneksi kuitenkaan lähtenyt asuntokaupoille, olisi aika äärimmäinen jälkiseuraus kirjan lukemisesta!

Poppeliin oli sen sijaan mukava palata Kortteli-sarjan seuraavassa osassa. Normipäivä kertoo edellisen romaanin päähenkilön, Sanni Virtasen naapurista Amalia Tammilehdosta. Osuin lukemiseni (äänikirjan kuuntelun) kanssa oikeaan ajankohtaan, sillä luokanopettaja Amalia valmistautuu kirjan alussa lukuvuoden alkuun. Syksy on tavanomaista jännittävämpi, sillä hän on aloittamassa työt uudessa koulussa ja takana on rankka vuosi ja ylläleijunut loppuunpalamisen uhkan muisto. Eihän mitään samanlaista voi tapahtua uudessa koulussa?

Alku ei ole kovin lupaava, sillä Amalia on tavannut hitusta aikaisemmin koulun rehtorin, eikä mitenkään mukavissa merkeissä. Jos ensivaikutelma ei ole ollut positiivinen, ei jatko vaikuta yhtään paremmalta. Amalia joutuu sijaistamaan oikeaa kauhuluokkaa, jonka varsinainen opettaja on ilmeisesti jonkinlainen elävä ihmispyhimys. Piruileeko rehtori, vai onko tämä kosto? Miten Amalia sopeutuu uuteen työyhteisöön ja luokkaansa? Ja rehtoriin, jota hän joutuu tapaamaan myös vapaa-ajalla Poppelissa?

Vaikka kirjassa on paljon tuttuja elementtejä ja henkilöitä Seurustelusalaliitosta, on Normipäivä mielestäni yllättävän erilainen kirja kuin edeltäjänsä. Toki, kun osien lukemisen välillä on yli vuosi, aivan tarkkaa kerronnan sävyä en muista, mutta mielikuvissani ensimmäinen osa oli chicklitmäisempi, tämä selvemmin puhdasta feelgoodia. Erilaisuus ei ole ollenkaan huono asia, itse asiassa pikemminkin päin vastoin. On aina mukavaa, kun kirjailija pystyy käyttämään kirjoissa erilaisia kerronallisia ratkaisuja, kuitenkin säilyttäen mukana riittävästi sarjan lukijalle tuttuja ja tunnistettavia piirteitä. 

Sattumoisin Normipäivä on tälle kesälle jo toinen lukemani, opettajan arkea kuvaava romaani, viime kuussa nimittäin kirjoitin Aino Leppäsen Odottamattomin terkuin opesta. Kirjoissa onkin paljon samaa, eikä ihmekään, ovathan molemmat kirjailijat siviiliammatiltaan opettajia ja tietävät, mistä kirjoittavat. Kuten Leppänen, myös Tuominen kuvaa luontevasti ja kiinnostavasti opettajan työn iloja ja suruja. Näistä Normipäivä on kuitenkin selvemmin "saavatko he joskus toisensa" -tyyppinen, romanttinen tarina.

Näitä kirjoja sopii hyvin suositella ristiin, jos pidit toisesta, pidät todennäköisesti toisestakin! 

Paitsi opettajan arkea ja mutkikkaita ihmissuhteita, Normipäivässä kuvataan luonnollisesti myös puutalo-alueen elämänmenoa. Naapurien kanssa viihdytään ja jaetaan arkea, ja välillä otetaan myös tulisesti yhteen, varsinkin silloin kun puheeksi tulee vanhojen rakennusten kunnostaminen. Asukkaisiin mahtuu monenlaista eläjää, mutta jotenkin vain toimeen tullaan. Luulen, että yksi Kortteli-sarjan ja myös monien muiden feelgood-kirjojen vetovoimatekijöistä on yhteisöllisyys. Läheskään kaikille läheiset välit naapurien kanssa, saati naapuruston eri sukupolvien yhteinen puuhastelu, ei ole arkea, mutta moni varmasti toivoisi sellaista arkeensa lisää. Hyvä, että fiiliksestä voi nauttia ainakin kirjan sivuilla!

Ilona Tuominen: Normipäivä
Bazar 2024
Lukija Kati Tammensola
Kesto 11h 30min