Hanne Kettunen: Väsyneet naiset

Miksi naisen euro on yhä edelleen 84 senttiä? Miksi naisten sairaudet ovat alidiagnosoituja ja naiset tästä syystä tekevät myös sairaana töitä? Kuinka kummassa mies voi tulla töihin suihkunraikkaana, mutta naiselta odotellaan kaikenlaista puunausta ja tuunausta? Todellako naiset edelleenkin tekevät miehiä selvästi enemmän kotitöitä?

Suututtaa, että vuosikymmenestä toiseen tulee luettua samat kirjat ja faktat, eri kansissa vain. Suututtaa siis siksi, että asiat eivät tunnu muuttuvan. Herää kysymys - onko valittu strategia oikea? Missä vaiheessa ennustus alkaa toteuttaa itseään? Milloin ilmestyy opas onnelliseen ja rentoon äitiyteen?

Hanne Kettunen on pitkän linjan somevaikuttaja, mutta totta puhuen törmäsin Valeäitiin ensimmäistä kertaa vasta joitakin kuukausia sitten, kun instafeediini alkoi tulemaan Teiniuutisia. Kettusen aka Valeäidin koostamat uutiset siitä, miten monella tavalla vanhemmat voivat pilata teini-ikäisten lastensa elämän, viihdyttivät ja koskettivat tätä kahden teinin äitiä. Olen aina tykännyt käsitellä haastavia ja herkkiäkin asioita huumorin ja positiivisuuden keinoin.

Teiniuutisten innostamana päätin hetimmiten lukea (tai tässä tapauksessa kuunnella) Kettusen tuoreen Väsyneet naiset -kirjan. Toisaalta omakohtaisten, toisaalta ystävien ja lähipiirin ja kolmanneksi seuraajiensa kokemusten kautta Kettunen käsittelee naisen/äidin elämän keskeisimpiä kipukohtia ja epäkohtia. Niistä on helppo olla samaa mieltä. On epäreilua, että työn ja perheen yhdistämisestä kysellään vain äideiltä, ei juuri koskaan isiltä. On epäreilua, että säärikarvojen ajelematta jättäminen ei ole fiilispohjainen päätös vaan yhteiskunnallinen kannanotto. On väärin, että yhä edelleen lääketieteen ammattilaisilla on vaikeuksia tunnistaa vaihdevuosioireita, esivaihdevuosista puhumattakaan, ja siksi naiset joutuvat kärsimään epämääräisistä oireista syyttä suotta. Noin muutamia epäkohtia mainitakseni.

Erityisesti naisen yhteiskunnallista asemaa käsittelevissä luvuissa minun oli hyvin helppoa olla samaa mieltä. Mutta äitiyden ja perhe-elämän käsittelyyn siirryttäessä huomasin pikku hiljaa ärsyyntyväni yhä enemmän. Ensinnäkin lähtöasetelma on vähän ongelmallinen: kaikki naiset eivät ole äitejä, eivätkä kaikki äidit naisia.

Mutta miksi muuten kirja herätti minussa niin ristiriitaisia ajatuksia? Tässä muutamia ehdotuksia:

- Yksi ilmeinen syy on elämänvaiheessa. Olemme Kettusen kanssa saman vuoden väkeä, mutta toisin kuin hän, minä en ole lähtenyt lapsiperhe-elämässä kakkoskierrokselle. Taloudessamme on kaksi teini-ikäistä, ja vaikka välillä kipuilen kovastikin asian kanssa, että olen heille yhä harvemmassa asiassa välttämättömyys tai edes kovin tarpeellinen, olen myös salaa tyytyväinen. Yhä useammin koen työpäivän jälkeen sellaisia iltapäiviä kuin tänään, jolloin minun ei tarvitse tehdä juuri mitään, mitä ei huvita tehdä. Tässä olen jo pari tuntia tyhjässä talossa somettanut ja syönyt suklaata, sekä käynyt lenkillä. Talo on edelleenkin tyhjä. Näen jo ihan selvästi, että muutun muutamassa vuodessa sellaiseksi rasittavaksi aikuisten lasten äidiksi, jonka mielestä omat lapset olivat pelkkiä kullannuppuja, omat voimavarat eivät olleet koskaan koetuksella sekä kasvatusmetodini olivat pettämättömät. Odottakaahan vaan! 

Tässä pisteessä ei onneksi ihan vielä olla, mutta jaksan yhä harvemmin kiinnostua pikkulapsiarjen käsittelystä muuten kuin nostalgiamielessä. Minulla on ollut omat voimakirjani pahimpina ruuhkavuosina, mutta silloinkin tavoittelin äitiyteen ennen kaikkea rentoutta ja positiivisuutta (tarkistin täältä blogista). Nyt kiinnostuksenkohteet ja mieltä askarruttavat asiat ovatkin sitten jos siirtyneet muihin aiheisiin.

- Vaikka ongelmani tämän kirjan kanssa on siis suurimmalta osaltaan käyttäjälähtöinen, on teoksessa myös joitakin ongelmallisuuksia, jotka eivät liity minuun, mutta joilta en voinut ummistaa silmiäni/korviani. Ensimmäinen niistä on heteronormatiivisuus. Jossakin kohdassa Kettunen kyllä reflektoikin asiaa ansiokkaasti, mutta pääsääntöisesti parisuhteen ja perhemallien kuvaus perustuu kirjassa äiti/isä, nainen/mies-oletukselle. Vielä enemmän minua häiritsi ydinperhemallin korostaminen. Entä uusperheet tai yksinhuoltajat, jotka pyörittävät arkensa ja lapsensa ihan yksin, ilman etävanhempaa? Sitä taustaa vasten tuntuu aika tylyltä kohta, jossa linjataan, että yksin voi hoitaa yhden lapsen, mutta kahteen tarvitaan jo kaksi osallistuvaa vanhempaa,

Esimerkeissä oli ylipäänsä kovin keskiluokkainen ja etuoikeutettu näkökulma. Nyt ei pidä käsittää tätä väärin: hyvä taloudellinen tilanne tai korkea yhteiskunnallinen status ei tarkoita sitä, etteikö voisi väsyä, masentua tai uupua. Mutta on hyvä tiedostaa, että sellaiset arkea kuormittavat seikat kuin a) lasten kuljettaminen harrastuksiin, mokkapalat, myyjäiset, pullonkeruut jne (sinulla on varaa kustantaa lapsillesi harrastuksia, etkä tarvitse sitä palautuspullokassin saldoa omiin ruokaostoksiin), työn ja perhearjen yhdistäminen (sinulla on töitä), puhumattakaan omakotitalon rakentamisesta/huoltamisesta tai herra paratkoon, lainojen, vakuutusten ja sijoitusten kilpailuttamisesta ja hoitamisesta (päiväsi eivät kulu selviytymistaisteluun tukiviidakossa ja pätkätöissä) ovat itseasiassa etuoikeuksia. Harmittaa myös, että yleensä kun puhutaan "vaativasta työstä", ei tarkoiteta sairaanhoitajan tai vaikkapa yötöitä tekevän tarjoilijan töitä, vaan hyväpalkkaisia asiantuntija- ja/tai johtotehtäviä. Moni pienituloinen lähihoitaja-yksinhuoltaja olisi todennäköisesti aika iloinen monista hyvätuloisille stressiä aiheuttavista asioista.

Vaikka näihin asioihin takerruinkin, enkä siksi voinut oikein täydellä sydämellä olla kirjan hengessä mukana, arvostan sisaruutta ja sitä, että kielteisiä tunteita sanoitetaan ja tehdään näkyviksi vertaistuen hengessä. Hanne Kettunen on tässä ehdottomasti oikealla asialla ja epäilemättä moni äiti saa kirjasta vertaistukea. Pahinta on kuvitella, että on ainoa, joka kipuilee toisille tavallisten ja luontevien asioiden kanssa. Paitsi tietoa, Kettunen antaa myös konkreettisia vinkkejä naisena ja äitinä selviytymiseen ja taakkojen keventämiseen.

Tästä innostuneena annan itsekin muutaman omakohtaisen ohjeen.

- Olen silittänyt pyykit tasan kerran 15-vuotisen äitiyteni aikana. Ennen esikoisen syntymää silitin kaikki pestyt pienet potkuhousut ja bodyt. Eräs kokeneempi äiti sanoi: et kai oikeasti meinannut tehdä tuota jatkuvasti. Jostakin syystä olin saanut päähäni, että niin äidit tekevät. Onneksi ymmärsin yskän ja lopetin touhuni. Nähdäkseni lapset eivät ole pienistä rypyistä kärsineet.

- On ihan ok kieltäytyä joukkueenjohtajan, luokkaretkirahaston kerääjän tai makkaranpaistajan roolista. Itselläni meni monta vuotta, etten sitä hoksannut, mutta nyt alan olla jo kieltäytymisessä aika hyvä. Tee vapaaehtoistyötä siellä, missä siitä oikeasti pidät, edes jollakin tasolla.

- Jätä tekemättä. Onko tiskit koneessa? Pöytä pyyhkimättä? Eteinen sekaisin? Väsyttääkö? Onko juuri sinun pakko tehdä se, vai voisiko sen tehdä joku muu? Mitä tapahtuu, jos jätät homman huomiseen/myöhempään ajankohtaan? Entä jos katsoisit mieluummin lapsesi ensihymyjä tai kuunteleisit heidän höpsöjä musiikki/tanssiesityksiään? Jos joku on vaarassa kuolla laiminlyöntisi takia, silloin kannattaa hoitaa homma heti, muussa tapauksessa ei ole niin kiirettä. Jos sinulla on muutama tunti vapaata aikaa, niin älä nyt herrajumala käytä sitä siivoamiseen.

Lisää ohjeita aikoinaan minulle tärkeistä äitiyteni/naiseuteni voimakirjoista:

Vuoden mutsi: tämän luin jälkimmäisenä vauvavuotena, enkä silloinkaan kaivannut kirjan ankeuttamista. Sen sijaan ajatuksen keskinkertaisesta äitiydestä imin ja omin välittömästi itselleni.

Eve Hietamies: Yösyöttö ja muut sarjan kirjat Paitsi suvun ja ystäväpiirin kokeneemmilta äideiltä, olen oppinut tärkeimmät taitoni vanhemmuudesta Hietamieheltä ja Pasasen miehiltä.

Nainen puntarissa: Älä anna ulkopuolisten määritellä kehoasi vaan ota kroppa itsesi haltuun: "Ruumis ei ole monitoimikone tai jatkuvasti keskeneräinen projekti. Se on koti."

Säröjen kauneus: Huolehdi siitä, ettei sielusi nahka pääse kuivumaan. Löydä sisäinen voima, rauha ja polku sanoista ja tarinoista.

Hanne Kettunen: Väsyneet naiset. Kirja näkymättömän työn sankareille
WSOY 2025
7h19min
Lukija Anna Paavilainen