Paula Hämäläinen: Tämä ei ole romanttinen komedia

Vaikka yleisesti ottaen olen tiiviin ilmaisun ystävä, olen heikkona lauseenmittaisiin kirjojen nimiin. Siksi (ja Sanna Manderin suunnitteleman näyttävän kannen ansiosta) katseeni kiinnittyi heti ensi kerralla Paula Hämäläisen Tämä ei ole romanttinen komedia -kirjaan. En tosin tiennyt sisällöstä kovin paljon mitään, ennen kuin Kirsin Book Clubin Kirsi esitteli ja suositteli kirjaa minulle. Latasinkin äänikirjan varmuuden vuoksi puhelimelle talvilomareissua varten, ja onneksi latasin, koska reissuun varsinaisesti valitsemani kirja ei lähtenyt vetämään yhtään. Tämä kirja veti heti.

Nyt voi sanoa ihan kirjaimellisesti, että otsikossa annettu tuotelupaus pitää. Tämä ei tosiaankaan ole romanttinen komedia. Mitä se sitten tarkoittaa (ei prinssiä valkealla orhilla? ei herttaista sekoilua? ei onnellista loppua?), sen jätän itsenne luettavaksi ja selvitettäväksi. Kirjan esittelyssä kirjan luvataan yhdistävän Bridget Jonesin ja Sally Rooneyn. Eikä se väärin ole sanottu, mutta itse koin kirjan enemmän surulliseen draamaan taipuvaiseksi. Jossakin väläyteltiin kirjan olevan tragikoominen, mutta sekin on mielestäni liioittelua, sen verran rankkoja aiheita kirjassa käsitellään. Kotimaisista kirjailijoista tulee kysymättä mieleen Saara Turunen saman lajityypin edustajana.

Maijan elämää seurataan useammallakin aikatasolla, enimmäkseen kuitenkin hänen vaihto-oppilasvuottaan Japanissa ja myöhemmin yliopistosta valmistumisen jälkeen uudessa työpaikassa true crime -tuotantoyhtiön assarina. Japanin lisäksi tapahtumat keskittyvät Lontooseen ja Suomessakin tehdään pikavisiittejä, varsinkin ajatuksissa. Vaihto-oppilaana Maija kokee ensirakkautensa, eikä tarina pääty kauniisti. Tai kaunista tai ei, se kuitenkin päättyy ja jättää nuoren naisen sielun ruvelle. Ex-poikaystävä, jo melkein unohtuneet ystävät ja kaikki vaihto-oppilaana koetut asiat palaavat mieleen uudelleen, kun Maija palaa Japaniin työkaverinsa kanssa. Uuden rakkaudenkin Maija pian kohtaa, mutta takaako tämäkään onnellista, romanttista loppua tarinaan? Ainakin suhteessa on paljon piirteitä, jotka saavat Maijan vanhat pelot ja traumat nousemaan pintaan.

Toisin kuin romanttisissa komedioissa, Hämäläinen kuvaa esikoiskirjassaan pitkänlinjan sinkkuutta todenmukaisemmin, näin luulen. Ei vain hauskana seikkailuna, välivaiheena ennen "lopullista" parisuhdetta ja vakiintumista, vaan vuodesta toiseen jatkuvana hiljaisuutena. Miksi muut löytävät onnellisen parisuhteen, mutta minä en? Kirja kuvaa myös naisen seksuaalisuutta, seksuaaliterveyttä ja oikeutta oman kehon rajoihin huomattavasti monipuolisemmin kuin ihmissuhderomaanit keskimäärin.

Kirja herätti monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Varsinkin aluksi kansainvälinen ja samalla kuitenkin niin suomalainen tarina imaisi minut mukaansa tehokkaasti. Jossakin vaiheessa aloin kuitenkin puutua, ja myös hieman ärsyyntyä Maijaan. Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten tietyntyyppiset, haahuilevat hahmot ärsyttävät minua usein. Esimerkiksi juuri Saara Turusen kirjoissa (joista siis kovasti pidän), mieleni tekisi useaan otteeseen ravistella päähenkilöä ja komentaa tätä ryhdistäytymään. Samanlaisia fiiliksiä tunsin Maijaakin kohtaan. Äänikirjan luki ihana Oona Airola, joka kuulostaa hämmentävän paljon siskoltaan Annalta  ja niinpä Maija alkoi jossakin vaiheessa sekoittua mielessäni Aikuiset-sarjan Oonaan, heillä kun molemmilla on taipumusta keskittyä niin voimakkaasti omiin ongelmiinsa, että kaverien kuulumiset jäävät kysymättä ja mahdolliset kriisit huomioimatta.

Kenelle kirjaa suosittelisin?

Jos haluat lukea ihmissuhderomaanin, joka ei ole liian sliipattu tai siirappinen, on tämä epäilemättä hyvä valinta. Vaikka en ole varmasti koskaan aikasemmin sanonut mitään tällaista, niin nyt lipsautan: koin kirjan olevan nuoren naisen (tai sitten minua nuorekkaampien naisten) romaani. Oltuani 17-vuotiaasta lähtien saman henkilön kanssa parisuhteessa, en varmastikaan saa kirjasta ihan niin paljon irti kuin lukija, jonka elämäntilanne on Maijan kanssa samankaltainen. Siitä huolimatta olen iloinen siitä, että kirjan luin (kiitos Kirsi!). Sanottava on myös, että esikoisromaaniksi kirja on kerrassaan valmis ja Hämäläisen kerronta taitavaa ja kypsää. Jään mielenkiinnolla odottamaan paitsi tämän kirjan vastaanottoa uusien lukijoiden keskuudessa myös sitä, millainen kirjailijanura Hämäläiselle rakentuu. Ounastelen, että menestyksekäs, jos hän itse sitä haluaa.

 

Paula Hämäläinen: Tämä ei ole romanttinen komedia
Otava 2025
Äänikirjan lukija: Anna Airola
Äänikirjan kesto 11h 25min