Tove Jansson: Kesäkirja (kirja ja elokuva)

Vietin taannoin oikean tehoviikon Tove Janssonin Kesäkirjan parissa. Kävin ensiksi katsomassa Charlie McDowellin ohjaaman elokuvan ja kuuntelin heti perään Jansson romaanin.

En ole aiemmin lukenut Kesäkirjaa ja mietin (kuten aina Janssonin tuotannon parissa), että miksi ihmeessä en. Rakastan Janssonin tapaa tarkastella maailmaa: siinä on jotakin lapsenomaista, toisaalta ikiaikaista viisautta. Kirja sisältää ehkä jopa yllättävän paljon uskonnollista pohdintaa ja tematiikkaa, toisaalta salaviisas silmänvinkkaus lukijalle toistuu siellä täällä. En oikeastaan tiedä ketään muuta kirjailijaa, joka kirjoittaisi näin. Tämä on Kirjallisuutta, tämän takia kirjoja luetaan.

Nimensä mukaisesti Kesäkirja kuljettaa lukijansa pikavauhdilla kesään, Suomenlahden saarelle. Sophian kesänvietto yhdessä isänsä, mutta ennen kaikkea isoäitinsä kanssa resonoi minussa monellakin tavalla. Toisin kuin elokuvassa (siitä kohta lisää), Janssonin kuvaama saaristolaiselämä muistuttaa monessa suhteessa omaani savolaisessa järvisaaressa. Myös lapsen ja isoäidin välinen suhde koskettaa. Minullakin oli aikoinaan tiivis suhde omaan, jo tuonilmaisiin siirtyneen mummoni kanssa. Elämässä on ollut myös muita läheisiä ja omaan elämään vaikuttaneita vanhuksia. Ehkä juuri sen takia pidän aina kirjallisuudesta, jossa sukupolvet, erityisesti lapset ja vanhukset, keskustelevat keskenään. Lapsien ja isovanhempien suhde on ainutlaatuinen elämässä ja aivan erilainen kuin lasten ja vanhempien.

Oli hyvä ratkaisu katsoa ensiksi The Summer Book. Elokuva on hengeltään samanlainen kuin alkuperäisteos, mutta toisaalta se on kuin tilkkutäkki - palaset ovat samoja kuin kirjassa, mutta elokuvassa ne on aseteltu uusille paikoille. Kirjan jälkeen elokuvan ratkaisut olisivat saattaneet hämmentää, mutta nyt oli pelkästään hauskaa bongailla, kuinka tekstiä oli tulkittu elokuvaan - mitä oli säästetty, mitä muutettu, mitä jätetty pois. Elokuvan saaristolaismaisema on syrjäinen ja karu, siis hieman erilainen kuin (ainakin mielikuvissani) vehreämpi ja suurempi saari kirjassa.

Jos pidin kirjasta, elokuvaa suorastaan rakastin. Kuvaus oli jumalaista: ratkaisu kuvata filmille toi jo lähtökohtaisesti nostalgisen 70-luvun tunnelman. Sitä paitsi värit sekä valojen ja varjojen liike tallentuivat filmille tavalla, jonka en uskoisi digitaalisesti edes onnistuvan. Pääroolien Glenn Closen ja Emily Matthewsin keskinäinen kemia toimi mainiosti. Glenn Close näyttää kuvissa upealta. Se valo poskipäillä! Ohut, paperimainen iho, pitkät harmaat letit! Close sopii upeasti kuvattuun saaristolaismaisemaan täydelleen.

Oletko sinä käynyt katsomassa elokuvan tai aiotko käydä? Entä onko Tove Janssonin Kesäkirja tuttu?

Tove Jansson: Kesäkirja
WSOY 1973 (Sommarboken 1972)
Äänikirjan kesto 4h 8min
Lukija Linda Liukas

Kesäkirja. The Summer Book
Ohjaaja Charlie McDowell
Pääosissa: Glenn Close, Anders Danielsen Lie, Emily Matthews, Pekka Strang, Sophia Heikkilä
Kesto 1h 35min