Samuli Putro: Elämäni miehet

Olen viime aikoina miettinyt paljon miehiä. Lähinnä olen miettinyt sitä, miten muutama pähkähullu mies voi saada koko maailman sekaisin. Pari narsistimiestä ja tuhannet ja tuhannet viattomat ihmiset kärsivät. 

Yleensä tässä vaiheessa pohdintaa joku tulee aina muistuttamaan niistä muutamista historian tuntemista naisoletetuista hirnuhallitsijoista. Kyllä, nainenkin voi olla julma ja paha. Siitä huolimatta, kun maailmaa katsoo nyt ja menneisyydessä, tekee mieli ajatella, että naisten johtamana tällä pallolla näyttäisi vähän toisenlaiselta.

Sitä, mitä saamme (joudumme) parhaillaan todistamaan maailmanpolitiikassa, tapahtuu koko ajan ja kaikkialla. Panokset ovat vain hieman pienemmät: kaikilla ei ole leluinaan ydinkärkiä ja kansakuntien kohtaloita, mutta yksittäisten ihmiset henkinen ja fyysinen hyvinvointi hyvinkin. Toksisesta maskuliinisuudesta eivät kärsi vain naiset, seksuaali- ja sukupuoli- tai muut vähemmistöt, vaan myös ja ennen kaikkea cis-heteromiehet.

Siksi olen erityisen iloinen siitä, että suuresti ihailemani taiteilija Samuli Putro on ottanut aiheekseen nimenomaan miehet ja ennen kaikkea suhteensa miehiin. Putro on tekstissään raa’an rehti. Ankara katse kohdistuu paitsi ympäröiviin miehiin myös häneen itseensä. Putron näkökulma on, että miesten väliset suhteet (tai ainakin tietyntyyppiset suhteet) perustuvat aina jonkinlaiseen kilpailullisuuteen. Miehisyyttä mitataan monella mittarilla: työelämän menestyksellä, rakkaussuhteilla, kaveriporukan kunnioituksella. Ei ihme, että Putroa ovat monet miessuhteet muovanneet ja  repineet rikki. 

Osa ihmissuhteista ulottuu aina lapsuuteen ja nuoruuteen saakka, osa taas on tuoreempia. Osa suhteista perustuu ystävyyteen, osa kilpailuasetelmaan, toisinaan myös molempiin. 

Kirja on ehtinyt jo synnyttää julkisuudessa keskustelua, tosin aika pinnallisella tasolla. Samaan aikaan ilmestyneessä Samae Koskisen romaanissa nimittäin puhutaan samasta tuottajamiehestä, joka on Putronkin toksisten miessuhteiden listalla. Vaikka nimiä ei mainita, ei tarvita kummoista googlaustaitoa sen selvittämiseen, kenestä on kysymys.

Elämäni miehiä ei kuitenkaan ole kirjoitettu klikkiotsikot ja skandaalinkäry mielessä, vaikka Putro avaa myös yksityiselämänsä herkkiä kohtia. Enemminkin kyseessä on kirjailijan oman terapiataipaleen sivutuotteena syntynyt tutkielma syystä tai toisesta kaihertamaan jääneistä ihmissuhteista. Eikä tikulla silmään muistellen, vaan oppia elämään ammentaen. Kunpa tällaisia teoksia kirjoitettaisiin enemmän! Kunpa mahdollisimman moni mies löytäisi tämän kirjan ja ennen kaikkea vertaistukea omien kipupisteiden löytämiseen ja tunnelukkojen avaamiseen. 

Kovin usein kirjallisuudessa tulee nimittäin vastaan miesten ”rehellisiä kertomuksia”, jossa kyllä, kieltämättä rehellisesti etsitään syitä omiin tunteisiin ja epätoivottuun käytökseen. Mutta siihenpä se sitten jääkin. Kun syyt on kaivettu esiin, niistä saa oivallisen perustelun omalle paskamaiselle käytökselle. Putro ottaa kirjassaan lusikan kauniiseen käteen, käsittelee itse omat likapyykkinsä ja haluaa myös aidosti muuttaa asioita paremmiksi.

Rakastan Putron lyriikoita ja tätä taustaa vasten en ole yllättynyt siitä, miten kaunista kieltä myös Elämäni miehet sisältää. Putro on mestari sanomaan vähillä sanoilla paljon. 

Toisinaan merkityksellisempää on jopa se, mikä jätetään sanomatta. 

Samuli Putro: Elämäni miehet

WSOY 2025

Äänikirjan kesto 6h 15min

Lukija Samuli Putro