Mitä voi kutsua tanssiksi? - Tanssiteatteri Minimin kahden teoksen ilta

Kuva: AdeY

Tanssi on taide- ja urheilumuoto, jossa ihminen liikuttaa vartaloaan, yleensä rytmikkäästi musiikin mukaan, tuottaakseen esteettisiä elämyksiä, huvitellakseen, sosiaalisena toimintana tai ilmaistakseen tanssillaan jotain.

- Wikipedia- 

Osallistuessani Tanssiteatteri Minimin Kahden teoksen iltaan huomasin pohtivani sitä, mitä tanssi oikeastaan on ja mitä voi kutsua tanssiksi. Wikipedia ei varmasti ole kaikista syvällisin tanssitaiteen tuntija, mutta voi sen kuitenkin ottaa lähtökohdaksi tarkastelulle.

Kahden teoksen illassa nähtiin Taneli Törmän koreografinen debyytti Minimin taiteellisena johtajana. Kaksi esitystä, Still/Dancing/Body ja Vapaa pudotus olivat, kuten oikein on, kovin erilaisia lähtökohdiltaan ja toteutustavaltaan.

Helpolla tai mielistelevällä asenteella ei Törmä yleisöä kosiskellut. Esityksistä ensimmäinen, tanskalaisen Birgitte Skandsin kanssa yhteistyössä syntynyt Still / Dancing / Body haastoi ainakin omaa ajatteluani tanssista melko lailla. Heti alusta asti tosin pidin Skandsia ja hänen läsnäoloaan valloittavana. Mutta huomattavan osan esityksestä hän vietti selkä yleisöön päin. Abstrakti videoteos valkokankaalla vei kaiken huomion niin yleisöltä kuin tanssijalta. Varjokuvat, kävely, oleminen. Mietin, mitä tanssi oikeastaan on. Riittääkö tanssijan oleminen tilassa vielä tanssiksi?

Kuva:AdeY

Esitys jakaantui osiin, ja haastavan alun jälkeen muuttui pikku hiljaa helpommin lähestyttäväksi, vaikka edelleen Skands välillä lipui varjoihin, katseen juuri ja juuri nähtäväksi (ymmärrän toki vertauskuvallisuuden). Teoksen loppu oli puolestaan huikea, täynnä tanssin iloa, nautintoa ja jamittelua: yli kuusikymppinen konkaritanssija otti yleisönsä ja lopulta esityksen ei olisi toivonut loppuvan ollenkaan! Vaikka Still / Dancing / Body tuntui vaikealta, on hämmentävää, että oikeastaan koko ajan ymmärsin, mitä esityksellä haluttiin sanoa ja millaisia tunteita herättää katsojassa. Teoksen esittelyssä sanoma kiteytyy mainiosti tähän lauseeseen: miksi tanssijalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luoda taidetta ja olla antamatta periksi. Juuri tämän koin lavalla nähneeni tai ainakin tunteneeni.

Kuva: Petra Kuha

Siitä huolimatta väliajalle mennessäni olin koko lailla varma, että seuraava teos, Vapaa pudotus olisi helpommin lähestyttävä. Ja tavallaan olikin. Jos edellisessä esityksessä kaipasin lisää liikettä, tästä sitä ei todellakaan puuttunut. Tanssija Katja Mustonen teki esityksessä suurin piirtein kaiken sen, minkä ihmisen voi kuvitella kehollaan tekevän ja vielä pari muuta temppua päälle. 

Kontrollin ja antautumisen dialogia kuvaava esitys yhdistää kiehtovalla tavalla kaikkivoipaisuutta ja alistumista. Tanssijan lisäksi lavalla nähdään heilurimainen tanko, jonka vertauskuvallisuus tulee selkeästi esille. Vaikka esitys oli fyysisesti huikaisevan hieno ja taitava, jätti se minut kuitenkin tunnetasolla kylmäksi. En päässyt esityksen tunnetilaan kiinni. Tai sitten olin jo käyttänyt kaiken keskittymiseni edellisen esityksen analysointiin.

Loppujen lopuksi kävi siis niin, että se esitys, josta en oikeastaan ensimmäisen 20 minuutin jälkeen juurikaan pitänyt, kosketti minua enemmän. Lopputulema, jota en vielä väliajalla osannut ollenkaan ennakoida! Olen huomannut palaavani Still/ Dancing/ Bodyyn mielessäni pitkin viikkoa, joten jollakin mielenkiintoisella tavalla se jäi alitajuntaani askarruttamaan.

Palatakseni tämän tekstin otsikon ilmentämään epäilyyn ja tanssin määritelmään: ehkä tanssijan liike ei tosiaan ole tanssin määräävin tekijä. Ehkä merkittävin liike tapahtuu katsojan sisimmässä.

Tanssiteatteri Minimi - Kahden teoksen ilta:

Still / Dancing / Body 

Taneli Törmä

Birgitte Skands

Vapaa pudotus

Taneli Törmä

Katja Mustonen 

Kiitos Minimille kutsusta iltaan!