Näytelmä joka menee pieleen ja sekös naurattaa!

Pohjois-Savon polytekninen draamaseura eläytyy. Kuvassa:(vas.) Santeri Niskanen, Santeri Helinheimo, Leea Lepistö, Atte Antikainen. Kuva: Kuopion kaupunginteatteri 

Pohjois-Savon Polyteknisen draamaseuran uusi näytelmä on tulossa ensi-iltaan. Edelliset produktiot eivät ehkä ole menneet ihan nappiin, mutta nyt on kaikki menestyksen mahdollisuudet ilmassa. Murha Havershamin kartanossa sopii ensemblelle täydelleen. 

Näytelmän kulku paljastuu jo otsikossa, ensi-illassa kaikki todellakin menee pieleen, mutta ihailtavasti esitystä jatketaan haasteista huolimatta. Näytelmä näytelmän sisällä toimii yllättävänkin hyvin ja oikeastaan katsoja tulee imaistuksi mukaan tunnelmaan jo ennen valojen sammumista. 

En ole farssi-ihmisiä. Minulle onnistuneen komedian merkki on, että lopussa tai ainakin jossakin vaiheessa vähän itkettää. Erityisen rasittavana pidän ovienpaukuttelukomedioita. Tätä näytelmää katsoessa en itkenyt kertaakaan, mutta muutaman kyyneleen kyllä pyyhkäisin silmäkulmasta naurun vuoksi. Oviakin paukuteltiin (tosin toisinaan ne eivät auenneet ollenkaan), mutta Näytelmä joka menee pieleen kiertää taitavasti kuluneimmat kliseet. Vaikka tässäkin esityksessä tarkka ajoitus on olennaisessa osassa, vitsi ei perustu yksin siihen.

Tykkään Mikko Rantanivan näkemyksestä ja tavasta rakentaa esitykset. Ohjaaja esittää myös näytelmäkerhon johtajaa, joka puolestaan esittää tarkastaja Carteria. Alun perin roolissa oli Puntti Valtonen, mutta tapaturman vuoksi Rantaniva joutui ottamaan roolin haltuun nopealla aikataululla. Sitä ei kyllä esityksestä huomaa. Valtonen nähdään roolissa sitten syyskaudella.

Atte Antikaisesta ja Santeri Niskasesta on pikkuhiljaa kasvanut sellainen velikultakaksikko, että säpinää on aina luvassa kun he ovat yhtä aikaa lavalla. Tälläkin kertaa kemia toimii. Samaa voi sanoa Leea Lepistöstä ja Katariina Lantosta, jotka oikeastaan näytelmän loppua kohden kaappaavat koko show’n itselleen. Lepistö on minulle uusi tuttavuus, mutta Lanton olen nähnyt nyt muutamassa esityksessä ja täytyy sanoa, että hänestä on kovaa vauhtia tulossa uusi suosikkini kaupunginteatterin esiintyjäkaartissa. 

Myös Santeri Helinheimo ja Pasi Sarinkoski ovat uudempia tuttavuuksia, mutta kaikinpuolin hyvältä vaikuttavat heidänkin otteensa. Helinheimo esittää vainajaa - sangen elävästi. Jukka Väinölä Teuvo-äänimiehenä on kuin piste iin päälle. 

Myös tosielämän tekniikalle ja ennen kaikkea lavastukselle on syytä antaa kiitosta. Kekseliäät lavasteratkaisut ovat aina tärkeitä esitykselle, mutta tässä tapauksessa suorastaan esityksen sielu.

Vaikka miten pinnistelin, en keksi esityksestä mitään moitittavaa. Yksi asia minua tosin harmitti esityksen aikana: miksi en ollut katsomossa teinieni kanssa? Vahinko on korjattava mitä pikimmiten. Mikäli uskoo porttiteoriaan, tässäpä esitys, joka saattaa imaista mukaan teatterin maailmaan.  

Kuopion kaupunginteatteri: Näytelmä joka menee pieleen

Käsikirjoitus: Henry Lewis, Jonathan Sayer, Henry Schields

Suomennos: Mikko Koivusalo

Ohjaus: Mikko Rantaniva 

Rooleissa: Katariina Lantto, Mikko Rantaniva, Leea Lepistö, Atte Antikainen, Santeri Niskanen, Santeri Helinheimo, Pasi Sarinkoski, Jukka Väinölä

Kesto 2h10min

Katsoa kaikki tekijätiedot