Huhut kirjablogien kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja (1200. postaus)



Tämä on Amman lukuhetken 1200. postaus. Yleensä olen ohittanut tällaiset merkkipaalut sen kummemmin juhlimatta, mutta nyt ajattelin, että voin samalla kuitata tämän kuun viimeisenä päivänä koittavat blogisynttäritkin. Blogini täyttää tuolloin 13 vuotta eli tulee teini-ikään. Sananen tai kaksi lienee siis paikallaan! Blogiani pitkään seuranneet muistavat vielä KBF- eli Käytännön blogifilosofiaa -keskustelut. Noh, ilokseni voin kertoa, että KBF on täällä taas! Ainakin tämän yhden postauksen verran.

On paikallaan blogipohdiskella siksikin, että blogimaailman ympärillä on ollut viime aikoina jännää väreilyä. 1200 postausta kolmessatoista vuodessa tekee tasaisen vauhdin taulukolla reilut 90 postausta vuodessa, eli vähän vajaat kaksi viikossa. Pisin blogitaukoni tuskin on paria viikkoa pitempi, joten tahti tosiaan on pysynyt tasaisena. Tältä pohjalta uskallan väittää olevani käsi blogiskenen pulssilla ja jotakin voivani asiasta myös sanoa.

Kuluneen vuoden aikana olen löytänyt itseni useaan otteeseen tilanteessa, jossa minulta toivotaan selvitystä kirjablogien tilanteesta. On kuin olisi vuosi 2011 jälleen ja ihmiset ovat tietoa vailla: siis että mitkä kirjablogit? Nyt tosin kyselyt ovat usein huolensekaisia, ei kai kirjablogimaailma ole kuihtumassa kokonaan?

En pidä teitä pitkään jännistyksessä. Siispä lyhyt vastaus: ei ole, ainakaan vielä.

Sitten pidempi vastaus. Blogimaailma ei tietenkään ole ”se juttu”, samanlainen somemaailman vetonaula kuin kymmenen vuotta sitten. Sitä blogit eivät ole olleet enää pitkään aikaan. Tällä hetkellä suuret yleisöt ovat vallanneet Instagramin ja minullekin Kirjagram on todella tärkeä ja merkityksellinen kanava blogin ohella. Samalla se, että Kirjagramista on tullut valtavirtaa, tarkoittaa kuitenkin sitä, että varhaiset omaksujat ovat jo siirtymässä tai siirtyneet muihin kanaviin, etupäässä TikTokiin. Tämä on normaalia sosiaalisen median kiertokulkua ja kuuluu sen luonteeseen. Kukin kanava saa patsastella vetovoimaisimpana aikansa, mutta mikään niistä ei pysy keulapaikalla ikuisesti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että blogit olisivat hävinneet minnekään. 

Blogeja luetaan edelleen paljon. Tiedän sen ihan omista statistiikoistani, joista löytyy normaalia kävijävaihtelua, mutta suuret linjat osoittavat pikemminkin ylös- kuin alaspäin. Osa lukijakunnasta seuraa blogiani säännöllisesti, mutta valtaosa tulee muuta kautta: eri somekanavista tai hakukoneiden kautta. Kun on kirjoittanut yli 1000 kirja-arviota, Googleen mahtuu aika monta hakukoneosumaa. Olen siitä iloinen. Moni kirja on sellainen, että ilman minun postaustani hakija ei välttämättä löytäisi siitä yhtään pidempää arvioivaa tekstiä. Tuntuu siis siltä, että tehty työ ei ole turhaa, vaikka eihän tässä ajankäytöllisesti mitään järkeä ole.

Blogeja siis luetaan edelleen, vaikka ne eivät välttämättä ole sellainen uusi ilmiö, joka kiinnostaisi mediaa ja josta tehtäisiin uutisia tai lehtijuttuja. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut miettiä, pitäisikö kuitenkin tehdä. Tunnen värinöitä. 

Otetaan pari esimerkkiä.

Suureksi ilokseni Morren kirjablogi teki tänä syksynä paluun blogistaniaan. Morre oli muuten yksi niistä kirjabloggaajista, joka sai Rakkaudesta kirjaan -palkinnon syksyllä 2011. Tämä oli ensimmäisiä kirjasomelle myönnettyjä julkisia alan tunnustuksia, eli  todellisesta blogipioneerista on kyse. Joskus tuntuu, että Kirjasomen uusi sukupolvi ei tiedä (ja kuinka voisikaan) ollenkaan sitä, kuinka paljon bloggaajat ovat tehneet ja tekevät edelleen töitä kirjasomettajien uskottavuuden hyväksi. Toinen minua ilahduttanut blogiavaus, tosin todella ikävästä syystä syntynyt, on suositun kirjagrammaajan ja kirjatokkaajan Tarinannuppuja-Ullan perustama kirjallisuusblogi. Ulla perusti blogin, kun hänen IG- ja FB-tilinsä jäädytettiin ilman järkevää syytä viime kuussa. Tämän seurauksena Ulla päätyi perustamaan oman blogin, johon voi tallentaa kuvia ja tekstiä turvallisemmin ja omilla ehdoillaan. 

Nämä ovat vain kaksi aivan viimeaikaista esimerkkiä, mutta eivät ainoita laatuaan. Blogit kiinnostavat edelleen ja taas. Maailmalla puhutaan slow social mediasta yhä enemmän. Vaikka somemaailman valtavirta menee yhä impulsiivisempaan, välittömiä dopamiinipiikkejä tuottavaan Be Real -suuntaan, on pinnan alla muhimassa toisenlainen lähestymistapa. Entä jos tuottaisimme ja kuluttaisimmekin somea hitaasti, ajatuksella, nautiskellen ja pitemmälle tulevaisuuteen tähdäten? Esimerkiksi blogit, podcastit, uutiskirjeet ym. sopivat tällaiseen leppoistettuun someen erinomaisesti.

Tätä taustaa vasten Aikakausmedian vastikään julkaisema tutkimus antaa ajattelemisen aihetta. Sen mukaan lähes kaksi miljoonaa yli 15-vuotiasta suomalaista lukee säännöllisesti jotakin blogia. Tämä tarkoittaa noin 44 prosenttia yli 15-vuotiaasta väestöstä. Kulttuuriblogejakin seuraa säännöllisesti kuukausittain yli 300 000 lukijaa. Mutta näitä lukujakin kiinnostavampaa on paneutua siihen, minkäikäisiä lukijat ovat. Iäkkäitä, eikö niin?

Kyllä ja ei. Kulttuuriblogien lukijoiden keski-ikä on viidenkympin tienoilla ja peräti 37 prosenttia lukijoista on yli 65-vuotiaita. Mutta arvaatteko, mikä on tutkimuksen mukaan seuraava ikäryhmä? Veikkaan, että ette arvaa: 15-24-vuotiaat, joita on lukijoista 18 prosenttia, siis lähes viidesosa! 

Tähän olisi mielenkiintoisia paneutua tarkemmin keinoilla ja tilastoilla, joita minulla ei ole käytettävissä. Voin siis vain arvailla. Mutta olisiko niin, että aivan kuten nykynuoriso on kiinnostunut kuuntelemaan musiikkia LP-levyiltä ja C-kaseteilta, he kenties ovat kiinnostuneet myös lukemaan blogeja aiempia sukupolvia enemmän. Oikeastaan tämä ei edes yllätä minua: elämme tarinallistamisen aikaa ja pörssiyhtiöt julkaisevat kilvan toimintaansa tai toimialaansa liittyviä blogeja, artikkeleja ja lehtiä. Hyvä teksti on formaatti, joka pitää pintansa. Se toki vaatii sekä kirjoittajalta että lukijalta aikaa ja paneutumista (sekä lukutaitoa, mikä ei nykyään ole sekään itsestäänselvyys!), mutta on yleensä vaivansa väärti. 

Se, onko alkamassa blogirenessanssi, jää nähtäväksi. Kiinnostusta ja lukijoita joka tapauksessa riittää, joten siitä ei tarvitse olla huolissaan. Sen sijaan huolehtisin siitä, riittääkö meillä myös bloggaajia. Kirjabloggaajat tekevät pyyteetöntä vapaaehtoistyötä, tuovat kirjakeskustelua näkyväksi ja avaavat väyliä kirjoille, kirjailijoille, kustantamoille ja ylipäänsä kirja-alalle. Jos haluat päästä lukijoiden sydämiin, on blogi siihen erinomainen väylä. Paneutuneen tekstin synnyttämiseen menee aikaa. Samalla bloggaajat tarjoavat korvaamatonta buustaus- ja markkinointiapua, sillä he ovat yleensä sekä lukijoiden että kirja-alan toimijoiden kanssa hyvin verkostoituneita. 

Moni tämän tiedostaa ja ymmärtää, mutta on myös niitä tahoja, jotka näyttävät sokeutuneen asialle. Minullekin tarjotaan silloin tällöin ostettavaksi kirjoja, jotka sitten vapaa-ajallani ilman korvausta lukisin ja arvostelisin kanavissani. Toisaalta minulta on pyydetty myös käytännöllisesti katsoen kustannustoimittajan tai oikolukijan palveluita, korvauksetta, tietenkin. Nämä tosin johtuvat usein pikemminkin yksityishenkilöiden tietämättömyydestä kuin pahantahtoisuudesta. Härskimpänä pidänkin joidenkin isojen toimijoiden asennetta. Vastikään minulle lähetettiin yli 1000 sivuinen teos luettavaksi PDF-versiona. Kieltäydyin kunniasta.

Ei tätä rahan tai maineen takia tehdä, mutta sen verran olen 13 vuodessa oppinut, että narrinakaan ei kannata antaa itseään pitää. 

Jos toivomme, että kotimaiset kirjablogit elävät ja voivat hyvin myös tulevaisuudessa, on paras tapa antaa kirjallisuusbloggaajille ja -blogeille se arvostus, joka niille kuuluu. Kirjallisuusblogit ovat  kirjallisuuskeskustelun elävöittäjiä ja huomiotalouden tasa-arvoistajia. Tämän ne tekevät rakkaudesta lajiin. 



Kommentit

  1. Onnittelut teini-ikäiselle blogille! Katsauksesi on valaiseva ja vakuuttava! Bloggaaminen on kulttuuriblogipuolella harrastusvetoista, tarkoitan, ettei sponsorit ja palkkiot osu tälle sektorille. Siksi kunnia vapaaehtoistyölle, jotka kirjablogit tekevät lukemisen ja kirjojen puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on juuri näin! Kymmenet ellei sadat tätä työtä tekevät ja se on hieno asia!

      Poista
  2. Suurkiitos! Ensinnäkin kiitos koko tekstistä, mahtavaa paneutumista. Itse olen käynyt kokeilemassa Instagramia, mutta kun korona-aikana päätin rajata ruutuaikaa, lähti Instagram ensimmäisenä mäkeen, kun en ollut sinne kunnolla juurtunut.

    Toiseksi kiitos linkityksestä Morren luo! Nyt ihan hävettää - miten on mahdollista etten ole tajunnut Morren paluuta! Heti sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onneksi eri somekanavista voi valita ne itselle kaikista mieluisimmat! Itselleni instagram on todella tärkeä, mutta TikTokin kanssa en ole päässyt sinuiksi. Eikä ole pakko, vaan voi keksittyä siihen mikä itselle on luontaisinta ja tuo eniten iloa!

      Poista
  3. Tämä on intohimo ja harrastus, lukeminen ja siitä bloggaaminen. Ei kait sitä muuten ois itekään jaksanu tehä yli 7 vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on juuri sitä! Pitkä blogiura sinullakin jo takana!

      Poista
  4. Yhtä laadukkaita ja paneutuneita tekstejä löytyy myös kirjagramista. Samaa buustaus- ja markkinointiapua se tarjoaa myös. Juuri tällainen vastakkainasettelu ja joidenkin bloggaajien ylemmyydentunto on se, joka käsittääkseni saa monet muut kirjasomettajat suhtautumaan blogeihin nihkeästi. Syystäkin, näkisin. Vastakkainasettelun sijaan kaikki hyötyisivät tasavertaisesta yhteiselosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm. Kertoisitko, missä kohdin olen ylemmyydentuntoinen kirjagrammaajia kohtaan? Kuten tekstistäkin käy ilmi, olen itsekin intohimoinen kirjagrammaaja sekä myös Kirjagram Suomen yksi ylläpitäjä. Minulla ei ole siis vähäisintäkään syytä väheksyä kirjagrammaajia, -tokkaajia, -tubettajia, podcastaajia tai ketään muutakaan. Päin vastoin, mitä enemmän kirjapuhetta eri kanavissa, sen parempi.

      Tämän postauksen aihe nyt kuitenkin sattui olemaan kirjablogit, siispä kirjoitin niistä.

      En ole myöskään kokenut, että toiset somettajat suhtautuisivat bloggaajiin nihkeästi. Omat kokemukseni eri somekanavien ylläpitäjien keskinäisestä yhteistyöstä ovat positiivisia. Ikävä, jos tällaista nurjamielisyyttä on, koska kuten itsekin sanot, siihen ei ole mitään syytä.

      Poista
  5. Osuva ja terävä teksti, kiitos! En näe vastakkainasettelua kirjagramin tai muun kirjasomen kanssa, tässä puhutaan blogeista. Kaikkia kirjannostajia tarvitaan ja kaikista iloitaan, keinot ja kohderyhmät saattavat erota. Kirjasome on niin pieni, jos verrataan vaikka muotiin tai ruokaan, ettei sen sisällä kannata pyrkiä jakoihin, kun tavoite on sama, lukemisen tärkeyden ja kirjojen näkyvyyden nostaminen. Kuten Amma sanoo, mitä enemmän kirjapuhetta eri kanavissa, sen parempi! Mutta tosiaan on ollut puhetta, että blogit ovat kuolemassa: ehkä, kaikki kuolee lopulta, mutta itsellä sama kokemus kuin Ammalla: lukijoita on paljon ja määrät jopa kasvavat. Fakta kertoo enemmän kuin fiilis. Luulen, että yksi syy on lukijoiden ikä: kun varttuneemmat ovat tottuneet lukemaan tiettyjä blogeja, niitä seurataan tappiin saakka. Ja se on hyvä. Toisaalta Amma kertoo, että nuoriakin blogilukijoita on. Lisää slow food -ystäviä siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Arja!
      Tuo on muuten erinomainen huomio, että iäkkäämmät seuraajat ovat varmasti niitä uskollisimpia. Vähän niin kuin hautaan saakka -tyyppisesti. Nuoremmat ikäluokat siirtyvät helposti toisiin medioihin tai sitten muuten vain elämä tulee harrastusten väliin. Tämähän näkyy muuten bloggaajissakin: meitä oli monta, joiden kirjablogi syntyi pikkulapsiarjen ja vanhempainvapaan tiimellyksessä. On ymmärrettävää, että monella blogin on jäänyt arjen ja ruuhkavuosien (yäk, inhoan termiä, mutta sitähän se arki usein on), jalkoihin.
      Siksipä on hyvä sekin, että on monenlaisia kanavia, joihin voi vaihtelevilla kynnyksillä tuottaa sisältöä!

      Poista
  6. Ihan kirjoitus! Kiitos. Täyttä asiaa. Tuulevin lukublogi täytti lokakuussa 14 vuotta, mutta postauksia on vain 561. Olet ahkera! Onneksi tämä on harrastus, jossa ei kilpailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurjan pitkä aika! Postausluvuilla ei kyllä ole mitään merkitystä, jokainen muokkaa itselleen oman tahdin ja tyylin. Se onkin ihan parasta, että voi tehdä omalla tavallaan!

      Poista
  7. Onnea 13 vuodesta ja 1200 postauksesta!
    Ja joo, blogit eivät näy nykyään niin suuresti lehdissä, telkkarissa yms, ja toisaalta vastakkainasettelu somen ja perinteisen kritiikin välillä lienee jo käyty läpi, joten on hillitympää, mutta kyllähän tätä bloggausta yhä tulee tehtyä ja niille näköjään lukijoitakin tulee, ja itsekin monia blogeja luen...

    Itse olen Instragramissa piipahtanut (muulla pohjalla kuin kirjagrammaajana) mutta, no, ei se vaikuttanut kovin kiinnostavalta alustalta tehdä itse tai seurata...mahdollisuus palata helposti niin omiin kuin muiden vanhempiin teksteihin on minusta olennainen piirre, jota arvostan blogeissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hyvä pointti! Kun some on mennyt hektisempään suuntaan, ei ”arkistointi”ominaisuuksiin ole eri kanavilla juurikaan kiinnitetty huomiota. Itsekin tulee tarkistettua niin omista kuin toisten blogeista jatkuvasti vuosien takaisia postauksia kun etsii tietoa jostakin tietystä kirjasta. Siinä blogien ominaisuudet ovat erittäin kilpailukykyiset.

      Poista
  8. Mielenkiintoista asiaa!
    Itsehän aloitin jo 2009, joskin kunnolla vauhtiin pääsin siinä 2010. Välillä on ollut pitkiä pitkiä taukojakin, lähinnä opintojen raskauden vuoksi.

    Itselleni kirjagram oli aivan liian iso ja nopeatempoinen alusta. Tiktokkia en edes harkitse, en jaksa muutenkaan katsella juuri videoita.

    Minulle blogi on täydellinen alusta, koska se on niin perusteellinen ja hidas. Se myös muotoutuu moneen, kun voi lisäillä kuvia ja videoita ja linkkejä. Itse en kyllä koe omaa touhuani kovinkaan vaivaa näkeväksi, koska kirjoitan lähinnä sen mitä mieleen tulee heti lukemisen jälkeen. :D Joskus intoudun syvempään otteeseen, kuten on paristi käynyt esseekokoelman kanssa. Minulle blogi on puhtaasti harrastus, tapa jakaa vinkkejä ja lukukokemuksia sekä pitää yllä omanlaistaan lukupäiväkirjaa. Siksi rakastan kommentointimahdollisuutta; minulle palaute on tärkeää, en tiedä miten pitkään lopulta jaksaisin jatkaa jos ei koskaan tulisi kommentteja. Tai ehkä sitä jaksaisikin, kuka ties.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua kun teiltä tulee hyviä kommentteja! Sullakin monta. En oikeastaan ole tullut ajatelleeksikaan tuota, kuinka monipuolisen sisällöntuotannon blogi mahdollistaa. Toisilla somekanavilla on enemmän sidoksissa tiettyihin toimintoihin. Täällä onnistuu kaikki!

      Poista
  9. Hieno teksti, jonka julkaisemiseen yli kymmenen vuoden blogikokemus antaa oikein hyvät kannukset – onnea 13-vuotiaalle! En havaitse minäkään tässä vastakkainasettelua blogien ja muun kirjasomen välillä, ylemmyydentuntoisuudesta puhumattakaan. Tosiaan: tärkeää on, että kirjat näkyvät eri kanavissa. Hyvää kirjasomepöhinää jatkossakin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Jokainen tyylillään ja itselleen sopivimmilla alustoilla!

      Poista
  10. Kuten mun blogin kuvauksessakin lukee, minä aloitin sen 8.12.2013, lukupäiväkirjana puhtaasti itselleni mietittyäni sitä hyvinkin toista vuotta, seurattuani niitä vanhempia, tunnettuja kirjabligeja ja lukupäiväkirjani se on edelleen. Varmaan siksi jaksan sitä edelleen kirjoittaa (enkä koe että se veisi aikaa tms), koska haluan päästä palaamaan omaan lukuhistoriaani ja jollain tapaa teen sitä useamman kerran viikossa. Olen satavarmasti oman blogini aktiivisin lukija! Aika harvoin edes ajattelen sitä, onko joku muu lukenut juttujani, oikeastaan vain silloin jos olen lukenut jotain minkä toivoisin mahdollisimman monen lukevan, viime aikoina esimerkiksi Petra Rautiaisen Meren muisti on ollut sellainen.

    En ole ihan varma mitä tarkoitat sillä, että kirjagram on sulle tärkeä kanava, tarkoitatko siis kirjagramsuomen tiliä vai sanotaanko instaa yleisesti kirjagramiksi jos sitä käyttää kirjaharrastajana? Käyn instassa aika harvoin ja kun käyn, niin kennelin tilillä. Sen jälkeen, kun aloin kuunnella enemmän ja lukea todella harvoin fyysisiä kirjoja, ei ole tullut otettua kuvia äänikirjoista ja kun ei ota kuvia, ei ole postattavaa instaan. Kirjagramsuomen tiedän, mutten ole ajatellut sen seuraamista. Mulla on lähinnä sellainen, ehkä vääränlainen käsitys, että instassa kirjoitetaan vähintään puolta nuorempien lukuasioista kuin mitä itse olen. Eli koen, että ikäiselleni, joka oli jo muistaakseni noin 25 v kun hankin sellaisen ihmeellisen asian kuin internet pöytäkoneeseeni 😂 blogit on just kätevä kirjallisuuden somealusta ja instassa sentään olen ja ne viime vuosien uudet sovellukset saa olla rauhassa.

    Eli esim TikTok on mulle vieras, en ole sitä varsinaisesti käyttänyt, mutta kyllähän niitä hauskoja tanssivideoita tulee välillä vastaan. Miten se liittyy kirjoihin, ei hajuakaan 🫢 Näistä uudemmista on lähinnä sellainen ajatus, että jos joskus tulee liikaa aikaa niin otan ehkä sitten selvää, ts olen enemmän kuin tyytyväinen blogeihin ja satunnaiseen instassa piipahdukseen.

    Se, että sulle tulee tuon tyyppisiä, ei aina niin kivoja yhteydenottoja, johtuu tosiaan todennäköisesti ajattelemattomuudesta, ja siitä että olet niin tunnettu. Ei minulle tule pdf-tiedostoja kuin Annelille fakseja, eikä kyselyjä otanko vastaan a-kappaleen edes joka vuosi 😉

    Ai niin, meinasin unohtaa onnitella! Olet ollut superahkera! Itselläni on tulossa oleva ajatus mukaan lukien 693 postausta ja vuodet ovat olleet hyvin toisistaan poikkeavia, kaikenlaista välillä 21-155 juttua.
    Muutama puolen vuoden tauko ja monta yhden postauksen kuukautta noihin yhdeksään vuoteen mahtuu, mutta nyt on taas 11/19 lähtien ollut hyvä, tasainen boogie.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jane! Tosi pitkään on sinunkin blogisi jo toiminut!
      Kirjagramilla tarkoitan oikeastaan kaikkea siihen liittyvää, niin omaa tiliä siellä, Kirjagramsuomea, jota yhtenä yp:nä ylläpidän sekä ylipäänsä koko yhteisöä. Kirjagram on siis vähän samantyyppinen termi kuin Blogistania. Olet oikeassa siinä, että Kirjagramin keski-ikä on bloggareita nuorempi, mutta kyllä siellä nykyään alkaa olla jo ihan kaiken ikäisiä. Ehkä se TikTok on enemmän ”nuorisomedia”.

      Eri kanavissa voisi olla niin paljon, että omalle jaksamiselle täytyy vetää rajat, joten valitsemasi linjaa on just hyvä: kannattaa keskittyä siihen, mikä itsestä tuntuu hyvältä!

      Muistutus siitä, ettei kaikille välttämättä tule arvostelukappaleita tai -pyyntöjä on oikein ja paikallaan. Koen olevani tosi etuoikeutettu, kun olen saanut tätä tehdä jo pitkään, ja ilmeisesti kirjoitukseni ovat myös monissa resonoineet. Vaikka kirjoitan ennen kaikkea itselleni, tuntuu tietysti hyvältä sekin, että tekstejä luetaan, ne herättävät ajatuksia ja vastakaikua. Valitettavasti vain johonkin on vedettävä rajat, enkä pysty lukemaan kaikkea sitä mitä tarjotaan. Siksikin toivon, että bloggaajakenttä säilyy vahvana ja monipuolisena, luettavaa ja kysyntää riittää!

      Poista
  11. Onnea hienosta blogistasi! On kyllä kivaa, että kirjablogit elävät edelleen. Itse en esimerkiksi Instagramia osaa ollenkaan käyttää tässä tarkoituksessa - en lukijana enkä bloggaajana. Itselläni tuli 11 vuotta täyteen kirjablogin kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja onnea 11 vuodesta! Se on hurjan pitkä aika!

      Poista

Lähetä kommentti