Siirry pääsisältöön

Tekstit

NYT:

Nummisuutarit – joka menee pieleen

Kansallisen elävän kulttuuriperinnön listalle nostettu suomalainen kesäteatteriperinne koostuu muutamista tukevasti kiinnittyneistä elementeistä. Niitä ovat mm: - hjuumoria ja/tai melodramaattisia tunteita - juopottelua - kiroilua - pikkutuhmia vitsejä - naiseksi pukeutuva mies - harrastajanäyttelijät - makkara - vaihtelevien sääolosuhteiden armoilla oleminen Uunituoreen Tahkon kesäteatterin avajaisesityksessä toteutuu tältä listalta moni kohta, mutta eivä t kaikki. Silmiinpistävimpänä erona se, että näytelmää esitetään Sokos-hotellin jyhkeitten seinien suojissa. Jossakin vaiheessa iltaa huomasin vähän kaipaavani pikku hiljaa luihin ja ytimiin hiipivää vilua, mutta totuuden nimissä: enpä olisi ulkoilmateatteriin kylmänkalseana ja sateisena sunnuntai-iltana lähtenyt. Ja jos ankeahko kokoussali ei suoranaisesti hengikään kansallisromantiikkaa, oli luonto tuotu näyttämölle taitavasti videomuodossa, Makkarakin jäi puuttumaan, mutta puutteen korvasi muu väliaikatarjonta. Harrastelijoita nä...

Viimeisimmät blogitekstit

Kymmenen kirjaa kesäkuulta (4 dekkaria, 3 tietokirjaa, 3 historiallista romaania)

Francesca Giannone: Lizzanellon kirjeenkantaja

Enni Mustonen: Pappilan piika

Shari Franke: Äitini talossa

Sirpa Saarikoski: Kesä kasiysi

Alexander Stubb: Vallan kolmio

Anneli Juutilainen, Olga Temonen: Aika jonka sain

Tommi Laiho: Kuolevaiset (Dekkariviikko kirjablogeissa, osa 4)

Tuomas Niskakangas: Suljettu kansio (Dekkariviikko kirjablogeissa, osa 3)