Tove Jansson: Kesäkirja (kirja ja elokuva)
Vietin taannoin oikean tehoviikon Tove Janssonin Kesäkirjan parissa. Kävin ensiksi katsomassa Charlie McDowellin ohjaaman elokuvan ja kuuntelin heti perään Jansson romaanin. En ole aiemmin lukenut Kesäkirjaa ja mietin (kuten aina Janssonin tuotannon parissa), että miksi ihmeessä en. Rakastan Janssonin tapaa tarkastella maailmaa: siinä on jotakin lapsenomaista, toisaalta ikiaikaista viisautta. Kirja sisältää ehkä jopa yllättävän paljon uskonnollista pohdintaa ja tematiikkaa, toisaalta salaviisas silmänvinkkaus lukijalle toistuu siellä täällä. En oikeastaan tiedä ketään muuta kirjailijaa, joka kirjoittaisi näin. Tämä on Kirjallisuutta, tämän takia kirjoja luetaan. Nimensä mukaisesti Kesäkirja kuljettaa lukijansa pikavauhdilla kesään, Suomenlahden saarelle. Sophian kesänvietto yhdessä isänsä, mutta ennen kaikkea isoäitinsä kanssa resonoi minussa monellakin tavalla. Toisin kuin elokuvassa (siitä kohta lisää), Janssonin kuvaama saaristolaiselämä muistuttaa monessa suhteessa omaani sa...
