Suonna Kononen: Uncle Samsara
Seuraavissa postauksissa on luvassa intensiivistä Kirjakantti-viikonlopun sadonkorjuuta. Sattuneesta syystä viime viikkoina lukemani kirjat ovat liittyneet vahvasti tekemiini kirjailijahaastatteluihin. Aloitetaan Suonna Konosen Uncle Samsarasta , joka olisi kyllä päätynyt luettavakseni muutenkin ennemmin tai myöhemmin, mutta Kirjakantin ansiosta ennemmin. Romaani on teemoiltaan niin rikas, että sen tiivistäminen muutamiin lauseisiin tuntuu vähän väkivaltaiselta. Jonkinlainen aikuisen miehen lempeä rakkaudenosoitus omalle nuorelle itselleen on kuitenkin kyseessä. Herkän runopojan kasvutarina ja elämää nähneen miehen välitilinpäätös samoissa kansissa. Teos sisältää nuoruuden intoa ja kirkasotsaisuutta, uskoa siihen, että kaikki on mahdollista. Ja yhtä lailla keski-iän mukanaan tuomaa viisautta, haikeutta, kyynisyyttäkin (?), ehkä jopa jonkinlaista kriiseilyä siitä, miten elämä loppujen lopuksi onkaan mennyt. Santtu ja Jaakko ovat lukiolaisia ja parhaita kaveruksia 1980-luvulla. He am
