Siirry pääsisältöön

Tekstit

NYT:

Juha Itkonen: Huomenna kerron kaiken

Mutta miten ihminen aikoo pystyä elämään itse keksimiensä koneiden kanssa? Kohta kai kokonaan vapautettuna älyllisen ponnistelun taakasta ja yhä enemmän toisista ihmisistäkin, siitä joskus kiusallisesta mutta terapeuttisesta hankauksesta, joka ihmisten kohtaamiseen todellisessa elämässä aina liittyy? Miten ihminen pärjää ilman kosketusta? En onneksi ole enää näkemässä sitä, maailmaa jonne olemme matkalla, mutta se vaivaa minua, sillä yhä vahvemmin minusta tuntuu siltä että kosketus on kaikki. Kaikkein tärkein asia, suurinta ja ihmeellisintä, mitä ihmiselämässä on. Ilman kosketusta ihmiset lakastuvat kuin kukat ilman vettä. Juha Itkosen uutuusromaani Huomenna kerron kaiken on hieno rakkausromaani. Jos kirjan päähenkilö-Lassen henkinen testamentti pitäisi tiivistää muutamaan lauseeseen, edellinen katkelma summaisi olennaisen hyvin.  Kirjan nykypäivässä jo ikääntynyt Lasse muistelee elämänsä rakkautta. Marja ja Lasse tapasivat jo nuorina, mutta todelliseksi rakkaussuhteeksi heidän t...

Viimeisimmät blogitekstit

Hienoa hiekkaa ja tanssia!

Jari Järvelä: Raiteet

Nämä pienet asiat (elokuva) ja kuva, joka tohtii odottaa

Leena Paasio: Tuuli kääntyy etelään

Satu Laatikainen: Hyvästi itä

Idän pikajunan arvoitus on karkkia silmille ja epookin juhlaa

Minna Mikkanen: Tuulentuomat

Mari Renko: Helmisormus kirjekuoressa ja Pitsihuntuun kuiskattu

Vihan kalteva pinta - Täällä pohjantähden alla Kansallisteatterissa