Nostalginen heinäkuu

Kesään sopii mielestäni hyvin nostalgia. Mitäpä muuta se kesäfiiliskään useimmiten on, kun jotakin lapsuudenkesän nostalgisen tunteen tavoittelua?

Heinäkuussa luinkin kirjoja, jotka suorastaa tihkuivat nostalgiaa. Vai mitäpä sanotte näistä?

Enni Mustosen rakastettu Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja tuli tänä vuonna päätökseensä. Sarjan viimeisessä, Tekijä-nimisessä, osassa seurataan Amerikasta koti-Suomeen palannutta Vienaa, joka rakentaa elämäänsä uudestaan työskennellen Marimekolla. Eletään Armi Ratian valtakautta, Ratia on upea visionääri, mutta esimiehenä ja ihmisenä vaatelias ja usein mahdoton. Kun elämä näyttää rajallisuutensa, alkaa Viena pohtia, pitäisikö elämässä olla muutakin sisältöä kuin työ. Samalla romaanissa kuvataan poliittisesti kiihkeämmäksi muuttuvaa aikaa, taistolaislauluja lauletaan ja Lapaualaisoopperaa harjoitellaan. Tyylikäs päätös hienolle historialliselle sarjalle!

Toinen kotimaisen historiallisen romaanin grand old lady, Kaari Utrio, täytti heinäkuussa 80-vuotta. Kirjabloggaajat järjestivät Kirjasähkökäyrän johdolla Kaari Utrio -lukuhaasteen merkkipäivän kunniaksi. Itse kuuntelin äänikirjana alun perin 1970-luvulla ilmestyneen Pappilan neidot. Siinä Utrio järjestelee köyhän papin tytärten naimakauppoja kutkuttavalla tarinankerronnan taidolla. Erityisesti Utrion älykäs, suorastaan viiltävä, mutta ei missään nimessä ilkeä, huumori teki vaikutuksen. Utrio ansaitsee kyllä ehdottomasti kaikki mahdolliset suosion- ja kunnianosoitukset paitsi taidostaan myös siitä, mikä hänen vaikutuksensa on ollut kirjallisuuselämään Suomessa!

Bonnie Garmusin Kaikki on kemiaa onkin sitten vähän erilainen historiallinen romaani, joka sinänsä kiinnostavasti ajoittuu samaan ajankohtaan kuin Tekijäkin eli 1960-luvulle. Myös nainen työelämässä on siinä teemana, mutta amerikkalainen näkökulma poikkeaa täkäläisestä. Elizabeth Zott on lahjakas kemisti, mutta 60-luvun tiedemaailmassa naiselle nousee tie nopeasti pystyyn. Erinäisten tapahtumien seurauksena Elizabethistä tulee suositun kokkiohjelman vetäjä. Kemiaa ja feminismiä pursuvasta ohjelmasta tulee TV-väen (miesten) kauhuksi supersuosittu, mutta Elizabeth itse tuntee kuolevansa pystyyn ohjelmaa tekiessään. Romaanin henkilöhahmot ovat aivan upeasti kuvattuja, monisyisiä ja herkullisia. Suosikkini oli koira nimeltään Puoli Seitsemän.

Otetaan tähän väliin vähän miesnäkökulmaa. Myös Martti Suosalo täyttää tänä vuonna vuosia, ja sen kunniaksi ilmestyi Johanna Venhon kirjoittama elämäkerta. Kuuntelin tämän äänikirjana, mitä suosittelen ehdottomasti muillekin, jos haluatte samalla nauttia Suosalon kerronnasta. Hän nimittäin lukee kirjan osittain itse. Elämäkertaan on kottuu paitsi Suosalon omia muisteloita myös lukuisia haastatteluja ystäviltä, sukulaisilta, kollegoilta ja yhteistyökumppaneilta. Onhan siinä elämässä sellainen pätkä suomalaisen teatteri- ja elokuvamaailman historiaa, että kiinnostavista tarinoista ei tosiaankaan ole pulaa. Itseäni kiinnostivat erityisen paljon myös näyttelijäntyön kuvaukset. Muutenkin pidin siitä, että vaikka yksityiselämästäkin puhuttiin, fokus oli ennen kaikkea näyttelijä Martti Suosalossa.

Kuuntelin heinäkuussa myös Ylen tämän kesän audiodraaman, Mä haluun olla nylon. Tämäpä se vasta olikin nostalgiapläjäys, varsinkin minun ikäiselle, jonka nuoruuden soundtrackiin Nylon Beat olennaisesti kuuluu. Mutta millaista oli olla nuori nainen viihdemaailmassa 90-luvulla? Vakavasti ei ainakaan otettu. Nostalgia kannatteli 20 osaa läpi, mutta kerronnallisesti kuunnelmasarja jätti kuitenkin toivomisen varaa, eikä noussut viimekesäisen Armi-audiodraaman tasolle.

Kun tässä nyt työstä on puhuttu jo moneen kertaan, huomaan, että heinäkuun teemana taisi olla nostalgian lisäksi myös työelämä! Aika hauskaa, kuinka teemat kiertyvät tällä tavalla yhteen. Varsinkin, kun heinäkuun lopussa luin myös opiskelujen puolesta työelämäkirjallisuutta. Yhtä kirjaa vinkkasin teillekin: työpsykologian näkökulman työhyvinvointiin tuovaa Tykkää työstä -teosta.

Heinäkuun kohokohta taisi kuitenkin olla tämä. Suonna Konosen esikoisromaani Tie päättyy meren rannalle. Tähän, jos mihin, termi nostalgia sopii erityisen hyvin. Työelämäkin liittyy siinä mielessä, että päähenkilö Johan lopettaa soittamisen progebändissään, pakkaa vähät tavaransa ja muuttaa Norjaan hotellipianistiksi. Sitä ennen lukija pääsee kuitenkin mukaan kahden kaveruksen road tripille, josta ei itäsuomalaisen kettuilua ja rocktrivia-visoja puutu. Kirja henkii jäähyväisiä ja uusia alkuja, rock-romantiikkaa ja lempeää huumoria. Komea teos!

Koska opiskelu ja erinäiset kesämenot hidastivat lukutahtiani, minulla on vielä monta kesäkirjaksi suunnittelemaani, nostalgistakin teosta odottamassa vuoroaan. Siksi päätinkin, että elokuun teema on Kesä jatkuu. Luvassa siis vielä vähän nostalgiaa ja kesän kepeyttä elokuuhu(mme)!

Seuraavaksi esittelyyn tuleekin teos, joka oli kuin mittatilauksena mulle tehty. Pitkästä aikaa myös leffavinkkejä tulossa!