Enni Mustonen: Tekijä

 

Nyt se on täytetty. Nimittäin Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoiden viimeinen osa on luettu. Säästelin romaania tarkoituksella kesälomaan ja nytkin luin sitä hartaasti ja antaumuksella säästellen. 

Olen kirjoittanut sarjan ensimmäisestä osasta, Paimentytöstä, kesäkuussa 2013. Sen jälkeen Mustosen uusin on kuulunut lukemistooni joka kevät ja kesä. Vielä kirjojakin merkittävämpää on se, kuinka monen ihmisen kanssa olen Syrjästäkatsojan tarinoista keskustellut. Muistan erään Kirjakantin, jolloin olimme  kuopiolaisten kirjabloggaajien kanssa kirjastossa kirjavinkkaamassa. Yksi toisensa jälkeen minulle annettiin seuraavat koordinaatit: Tykkään niistä Mustosen historiallisista kirjoista, osaisitko suositella jotakin vastaavaa?

Olen myös ilokseni saanut vinkattua kirjoja monelle uudelle lukijalle, ja jokaisella kerralla palaute on ollut positiviista. Kirjahyllyni Mustos-rivi onkin ollut tiuhaan käytössä, kun seuraavaa osaa on tultu lainaamaan.  

Vaikka jotkut lukijat ovat kokeneet, että juonenkäänteet ovat muuttuneet sarjan edetessä vähän turhankin uskomattomiksi, minä olen viihtynyt kyydissä hyvin. Olen samaistunut päähenkilöihin, tunnen olevani heidän kanssaan jollakin tapaa hengenheimolainen. Minullakin on taipumusta ajautua tilanteisiin.

Ida, Kirsti ja Viena muodostavatkin vahvojen naisten sukupolvien ketjun, johon varmasti monen on helppo samaistua. Juuri tällaisten toimen naisten voimin tämä yhteiskunta on rakennettu. Näiden naisten tarinoiden myötä olemme päässeet seuraamaan myös koko Suomen kehitystä. Köyhästä huutolaistytöstä tulee lopulta itsellinen nainen ja yrittäjä. Idan ponnistelut mahdollistavat seuraaville sukupolville paljon: heillä onkin jo mahdollisuuksia, voi opiskella tai olla opiskelematta, matkustella tai olla matkustelematta, avioitua tai olla avioitumatta.

Jokaisessa romaanissa käsitellään myös oman aikansa julkkiksia, historian merkkihenkilöitä. Siksi huomio kiinnittyy usein heihin. Syrjästäkatsojan tarinat viittaavat siihen, että tarina kerrotaan niin sanotun taviksen näkökulmasta. Mutta oikeastaan sarjan nimi johtaa vähän harhaan, sillä eivät Ida, Kirsti ja Viena mitään sivustakatsojia ole, he ovat mitä suurimmassa määrin tekijöitä, tarinan subjekteja.

Siksi onkin vain sopivaa, että sarjan viimeinen osa on nimeltään Tekijä. Nimellä on toki merkityksensä myös tarinassa, mutta luulenpa sen olevan myös kirjailijan silmänisku lukijoille. 

Tässä romaanissa elämä jatkuu ja ympyrät sulkeutuvat. Edellisen osan lopussa Amerikasta palannut Viena keräilee uuden elämän palasia vanhassa kotimaassa. Lopulta hän pääsee töihin Marimekolle. Armi Ratia on visionääri ja Marimekon vaatteet ja kankaat suosittuja, mutta esihenkilönä Ratia on ailahtelevainen ja raskas. Pitkään Viena kuitenkin jaksaa toteuttaa pomonsa visioita. 

Yksityiselämän puolella Viena kokee erillisyyden tunteita. Uskaltaako hän enää koskaan rakastua, vai viettääkö koko loppuelämänsä yksin? Onneksi kotona riittää puuhaa. Tässäkin ympyrä sulkeutuu, kun Idan entinen täyshoitola muuttuu 60-luvun kommuuniksi ja vuokralle tulee opiskelijoita ja kiihkeitä Ylioppilasteatterin näyttelijöitä. Poliittinen palo leimuaa ja ystävyyssuhteetkin ovat katkolla, mutta samalla tehdään myös teatteria ja elokuvia. Kirjassa päästäänkin seuraamaan niin Lapualaisoopperan valmistumista kuin Käpy selän alla -elokuvan kuvauksiakin.

Vaikka kirjaa lukiessa kyyneleiltäkään ei voi välttyä, on mainiota, että tarina jatkuu vielä pitkään kyynelten jälkeen. Aivan kuten elämä jatkuu, myös kirjasarjan loppumisen jälkeen.

Sarjan aiemmista osista pääset lukemaan täältä:

Paimentyttö
Lapsenpiika
Emännöitsijä
Ruokarouva
Ruokarouvan tytär
Taiteilijan vaimo
Sotaleski
Pukija
Näkijä

 

Enni Mustonen: Tekijä
Otava 2022
480s.