Enni Mustonen: Ruokarouva

Yksi eniten odottamistani kesän kirjoista on tässä. Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita on ilahduttanut kesäkuitani jo useana vuotena.

Vuonna 2013 sanoin Paimentytöstä: "Paimentyttöä uskaltaa suositella kaikille Mustosen ja/tai historiallisen viihteen ystäville."

Seuraavana vuonna yllyin jo tällaisiin kehuihin Lapsenpiian jälkeen: "Kaiken kaikkiaan Lapsenpiika on Enni Mustosta parhaimmillaan: sopivasti viihdyttävää ja koskettavaa ihmissuhteiden kuvausta historiallisin faktoin maustettuna."

Viime kesänä taas tiivistin tuntoni tähän: "Sarjan kolmas osa, Emännöitsijä, on mielestäni jo tähän asti komean sarjan kiistatta paras teos."


Olen ajanut itseni siinä mielessä vaikeaan asemaan, että tuollaisten kehujen jälkeen sarjan neljännen osan, Ruokarouvan, kuvailuun on vaikea keksiä tuoreita ja uskottavia ylisanoja. Ja ollakseni aivan rehellinen, en halua ylittää edellä mainittua lainausta Emännöitsijästä, sillä se on mielestäni edelleen sarjan tähän mennessä paras osa. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että Mustosen uusin olisi jotenkin huono teos, päin vastoin. Emännöitsijä nyt sattui syystä tai toisesta koskettamaan minua henkilökohtaisesti enemmän. Jollakin toisella lukijalla tilanne saattaa olla toisin päin. 

Tarttumapintaa riittää tässäkin teoksessa. Nyt Idan elämää päästään seuraamaan vuosina 1914-18. Aikaa on siis kulunut muutama vuosi edellisen teoksen lopusta ja Idan avioton tytär Kirsti on jo yhdeksän vuotias. Kaksikko on kotiutunut hyvin Tukholmaan, mutta kun Idalle avautuu mahdollisuus, päättää hän lähteä tyttärensä kanssa takaisin koti-Suomeen, vaikka siellä eletäänkin raskaita sortovuosia. Idasta tulee täyshoitolan omistaja Albergaan. Tulevaisuus näyttää auvoisalta, mutta hyvin pian Euroopan taivaalle kerääntyvät sodan synkät pilvet ulottavat varjonsa myös Suomeen.

Kuten aiemmissakin osissa, liikutaan tälläkin kertaa kulttuuripiireissä, tosin vähän satunnaisemmin kuin aiemmin. Idan naapurissa asuvat kuitenkin taitelija Ville Vallgren Viivi-vaimonsa kanssa sekä Axel Gallen-Kallela. Täyshoitolan päivällispöydässä vierailevat silloin tällöin Eino ja Kasimir Leino ja asukkaina Leevi Madetoja L.Onervan kanssa. Yhteistä aiempiin osiin on myös makrohistorian luotaaminen mikron kautta. Entistä voimakkaammin Idan ja hänen läheistensä elämä on omissa käsissä vain osittain. Maailmanpalo etenee omaa tahtiaan ja yksilöt voivat keskittyä lähinnä selviämiseen. On tosin myös niitä, jotka näkevät murroksessa suuren muutoksen mahdollisuuden. Tarinassa kuvataankin myös jääkäriliikkeen toimintaa.

Koska omat ylisanani on tosiaan jo useaan kertaan käytetty, viittaan muiden sanoihin. Syrjästäkatsojan tarinat eivät nimittäin ole ihastuttaneet pelkästään minua. Viime syksyn Kirjakantissa olin muiden paikallisten kirjabloggaajien kanssa kirjavinkkaamassa Kuopion kaupunginkirjastolla. Todella moni kirjaston asiakas oli etsimässä jotakin tämän sarjan osaa tai ainakin mainitsi sen suursuosikikseen. 

Enni Mustonen on onnistunut siinä, missä moni epäonnistuu. Hänen teoksissaan historia tulee lähelle: historiankirjat muuttuvat eläviksi ja kuvapatsaat ihmisen kokoisiksi.

Lisää historiatietoa Ruokarouvan ja edellisten osien ympäriltä löytyy Syrjästäkatsojan tarinoita -facebook-sivuilta.

Muissa blogeissa:
Kirjakko ruispellossa: "Ruokarouva on ylistys suomalaiselle naiselle ja hänen käsiensä työlle."
Kasoittain kirjoja: "Jos et ole vielä hankkinut kesäksi lukemista, suosittelen sekä tätä kirjaa että muita Mustosen kirjoittamia kirjoja." 
Suomi lukee: "Minulle, joka en ollut koulussa historiasta niin hirvittävän innoissani, on historiallinen kirjallisuus ja etenkin tällainen Enni Mustosen kaltainen kirjailija niin tervetullut kuin voi olla."
Kirjahilla: "Nyt lukeminen kävi kuin leikki ja ahmin kirjan yhdessä illassa."
Wannabe Mesenaatti: "Ruokarouva on taattua Enni Mustosta. Tarkkaa ja viihdyttävää historiallista ajan kuvausta. "

Enni Mustonen: Ruokarouva
Otava 2016
430s.
Arvostelukappale