Satuhetki: Veera Salmi: Puluboin ja Ponin kirja


Moljens ja töttölöö!

Monet lastenkirjallisuuden ilmiöt ovat minulle sellaisia, että niistä kuulee kyllä puhuttavan, mutta meidän talouteemme ne saapuvat pienellä viiveellä. Voisi kai sanoa, että olen hieman myöhäisherännäinen näissä asioissa. Toivon tilanteen pikku hiljaa muuttuvan, sillä joitakin aikoja sitten Herra Syksy oppi lukemaan, hienosti ja sopivasti jo ennen ekaluokan alkua. On hauskaa seurata, kuinka maailma avautuu pienelle ihmiselle pala kerrallaan aivan uudella tavalla. "Äiti, äiti, tuossa liikennemerkissä lukee SALLITTU!!" "Äiti tuon auton merkki on SAAB" ja niin edelleen. Ja ainakin toistaiseksi lukuhalujakin tuntuu riittävän, joten toivottavasti minulla on pian perheessä huippuasiantuntija kertomassa, mikä on lastenkirjallisuudessa milläkin hetkellä hip, pop ja cool (ei varmaan ainakaan tuo sanonta, niin ysäriä tai mitä liekään).

Kasvamisesta kertoo myös Veera Salmen Puluboin ja Ponin kirja. Puluboi on ilmiö, joka on ehtinyt myös muun muassa Kansallisteatterin lavalle. Minä havahduin siihen vasta viime vuoden lopulla. Iltasatukirjana kyseessä on yksi pisimmistä lukemistamme kirjoista (noin 170s.) ja lukuprosessi olikin aika pitkä. Jonkin verran haastetta toi myös kirjan rakenne, missä Puluboi ja Poni vuorottelevat kertojina, sekä vahvasti realismin rajat ylittävä kerronta. Kun meillä lukijoilla vielä välillä saattoi hurahtaa viikkojakin aivan muiden kirjojen parissa, oli sekä minulla että lapsilla pientä vaikeutta pysyä tarinassa mukana.

Siitä huolimatta lapset rakastivat kirjaa! Erityisesti, luonnollisesti, Puluboin hulvattomia osuuksia, joita minä puolestani lakastin, eipäs kun rrrrakastin, lukea ääneen. Ponin osiot puolestaan olivat surullisempia, synkempiä ja ne saivat lapset mietteliäiksi. Salmi yhdisteleekin kirjassaan tilannekomiikkaa ja letkeää huumoria taitavasti vaikeisiin aiheisiin. Ponin äiti ei jaksa  tyttöä, joka haluaa olla poni, eikä tämän isää, eikä muitakaan huolia, vaan lähtee hermolomalle. Huoli on kova niin isällä kuin tyttärellä: tuleeko äiti takaisin? Ja vaikka Puluboi jaksaa naurattaa joka sivulla, on hänelläkin paljon kasvamista. Tarina alkaa siitä, että eräänä päivänä, isä-pulun kanssa käydyn riidan jälkeen, Puluboi lentää kotipesästään suureen maailmaan. Molempien, niin Puluboin kuin Poninkin tarina onkin ennen kaikkea kasvukertomus.

Kuten jo mainitsin, kirja oli nautinnollista ääneen luettavaa. Lukiessa sai revitellä sydämensä kyllyydestä ja nautiskella vatsaansa pitelevien lasten kikatuksesta. Useaan otteeseen ääneni oli vähän käheä iltasadun jälkeen! Mutta jonakin päivänä haluan kyllä palata kirjaan vielä ihan itsekseni ja äänettömästi, ajatuksella lukien. Niin hienoa symboliikkaa ja metaforia se sisältää. Kun Ponin isä muuttuu suruissaan lampaaksi, kouraisi se syvältä niin minun kuin lastenkin sydänalasta.

Puluboin ja Ponin kirja kertoo pian ekaluokalle lähtevästä Ponista ja, noh, aikuistuvasta pulusta, joten se oli erinomaista luettavaa eskariaan päättävälle poikaselle, mutta myös hänen pikkusiskolleen. Kasvamisen ja isoksi tulemisen teemat ovat olleet viimeaikoina hyvin yleisiä keskustelun ja pohdiskelun aiheita ja tämä kirja antoi varmasti siihen lisäeväitä. Ja jatkoa on tulossa. Meillä sattuu olemaan yhteisnide: Puluboin ja Ponin kirjat 1 + 2, joka siis sisältää myös jatko-osan, Puluboin ja Ponin loisketiiviin kirjan. Siihen palaamme lasten kanssa varmasti jossakin vaiheessa ja siten aikanaan myös täällä blogissa.


Veera Salmi: Puluboin ja Ponin kirjat 1+2
Otava 2015
379s.

Kuvitus Emmi Jormalainen

Kommentit

  1. Minäkin rakastuin Puluboihin! Ostin nämä ensimmäiset kirjat itselleni, ja sen jälkeen olenkin lukenut kaikki Veera Salmen kirjat innoissani. :D Ihana Puluboi, ja ihana Veera Salmi. Voin vaan arvata miten ihanaa näitä on lukea ääneen, minäkin toivottavasti pian pääsen näitä ääneen lukemaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää ehdottomasti tutustua Veera Salmen tuotantoon muutenkin. Toivottavasti pian pääset lukemaan Puluboita ääneen, siitä nauttii niin lukija kuin kuulijat yhtä paljon! <3

      Poista
  2. Kuulen tuon kikatuksen korvissani! Käytiin lapsenlasten kans katsomassa näytelmäkin, ja silloinen 10-vuotias tuhahteli lapsellista juttua, mutta nauroi kuitenkin aivan hervottomasti (ei tunnusta). Ääneenluku olisi varmasti hauskaa lukijallekin! Jos et ole vielä vastannut haasteeseen kirjoista, jotka eivät miellytä ja jos aikaa ja intoa piisaa - ehdottomasti ei pakollinen - niin blogissani sellainen https://kulttuurikukoistaa.blogspot.fi/2016/06/haastevastaus-unpopular-bookish-opinions.html

    VastaaPoista
  3. Arja, kiitos haasteesta! Alan pohdiskelemaan vastauksiani!
    Puluboi teatteriversiona kuulostaa hyvältä! 10 vuotta on ihana ikä. Kun on oikeasti aika pieni, mutta kuitenkin vähän iso jo välillä! ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit