Mä haluun olla nylon



Hurahdin monien muiden tavoin viime kesänä oikein kunnolla audiodraamoihin. Se alkoi ensin Armista, ja jatkui suoraan Kikkaan. Syksyllä oli Göstan vuoro ja jouluna olin Juicen mukana taivaassa. 

Siksipä olikin päivän selvää, että myös tämän kesän Ylen audiodraama Mä haluun olla nylon täytyy ottaa kuunteluun. Nylon Beat kuuluu oman ikäluokkani sukupolvikokemuksiin, riippumatta siitä, pitikö bändistä vai ei.

Juuri siinä homman juju piileekin, että 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa kaikilla, siis ihan kaikilla, oli mielipide Jonnasta ja Erinistä.

Girl Power oli ysärin lopulla iso ilmiö ja sille oli myös iso sosiaalinen tarve. Sitä kuvastaa myös 20-osainen kuunnelmasarja, jossa kuvataan paljon sitä, kuinka vaikeaa nuorten tyttöjen oli tulla musabisneksessä vakavasti otetuiksi. Sittenkään, kun keikkakilometrejä, kultalevyjä ja kokemusta oli jo plakkarissa enemmän kuin monella oman elämänsä rokkijumalalla yhteensä. 

Vaikka kuunnelmasarja kuvaa Nylon Beatin tarinaa, on se alaotsikkonsa veroinen, tämä on tarina Jonnan ja Erinin ystävyydestä, joka lopulta kesti kaiken, menestyksen ja myös duon hajottamisen. 

Aihepiiri on mielenkiintoinen, ja audiodraama luo uskottavan ajankuvan lukuisina välähdyksinä populaarikulttuurin ilmiöistä, aikansa julkimoista ja asenteesta. 

Silti ja siitä huolimatta, että 20 16-19 -minuuttista osaa on todella paljon, jäi tarina jotenkin irralliseksi ja köykäiseksi. Olisin kaivannut tarinaan lisää syvyyttä. Nyt se oli rakennettu löyhästi yhden takahuonekeskustelun ympärille, mikä söi vain aikaa mielenkiintoisemmilta osuuksilta.

Silti kuunnelmaa uskaltaa suositella kaltaisilleni 90-luvun lapsille ja nuorille, sillä se palautti mieleeni monta tuttua kappaletta, muistoa ja tunnelmapätkää. Viime kesänä säväyttäneille Armin ja Kikan tarinoille audiodraama ei kuitenkaan vedä vertoja, eipä toki onneksi yhtä traaginen ole sen taustatarinakaan.

Käsikirjoitus on Kaisa Kuikkaniemen käsialaa, ohjaus Jarno Kuosan. Jonnaa esittää Fanni Noroila ja Eriniä Sonja Kuittinen. Osuva valinta, sillä heillä on todellisessa elämässä yhteinen SOFA-rap-duo.

Mä haluun olla nylon. Tarina Jonnan ja Erinin ystävyydestä YLE Areenassa. 

Kommentit

  1. Minä taas en yhtään tykkää näistä Ylen audiodraamoista. Minusta jo Kikka oli kamala, tämä Nylon vielä pahempi :D Jotenkin itselleni hyvin teennäisiä, näyttelijät ylinäyttelevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, sitten ei selvästi ole yhtään sun juttu! :)

      Poista

Lähetä kommentti