Menestystä metsästämässä kesäkuussa

Kesäkuun lukuteemani oli menestys. Kuun alussa ajattelin, että kirjallisuutta lukemalla on kiinnostavaa tutkia, kuinka monta eri reittiä menestykseen voi olla. Mutta lopulta päädyin pohtimaan sitä, kuinka menestyksen käsite itsessäänkään ei ole kiveen kirjoitettu. Se, mikä voi olla toiselle menestystä, voi toiselle merkitä epäonnistumista tai pahinta painajaista. Ja luonnollisesti jokaisen omatkin käsitykset voivat muuttua aiheesta elämän varrella useaankin otteeseen.

Teemaan perehtyminen tuntui luontevalta aloittaa Petteri Kilpisen Irtiotto-kirjasta. Kilpinen jätti vuosia sitten menestyksekkään työnsä, voisi siis sanoa, että käänsi selkänsä menestykselle. Mutta tilalle löytyi uusi kilvoittelun aihe, nimittäin juoksu. Paitsi henkisestä kasvusta, kirja kertookin ennen kaikkea juoksusta. Itseäni kiinnosti se henkinen puoli enemmän, mutta onhan se toisaalta aina kiinnostavaa lukea aiheesta, mihin kirjoittaja itse suhtautuu intohimoisesti. Innostus tarttuu! Sitä paitsi olen jo parissa eri keskustelussa pystynyt ihan uskottavahkosti keskustemaan maratonille valmistautumisesta, tankkauksesta ja vauhdinjaosta ihan vain tämän kirjan pohjalta...

Myös Siamäk Naghian on menestynyt yritysjohtaja. Yläsavolainen Genelec on yksi maailman arvostetuimmista kaiutinbrändeistä. Naghianin elämäkerta kertoo kuitenkin enemmän muusta kuin bisneksestä. Hänen elämäntarinansa nimittäin todellakin on tarinan arvoinen. Iranissa syntynyt nuori mies heittäytyi 70-luvun lopulla mukaan vallankumouksen pyörteisiin, mutta lopulta hänestä tuli persona non grata kotimaassaan. Sitten alkoi Iranin ja Irakin sota, ja on pieni ihme, että mies selvisi sieltä hengissä. Lopulta Naghian lähti etsimään elämälleen suuntaa muualta ja päätyi sattumien summana Suomeen. Vuoden yritysjohtajaksikin valitun Naghianin ajatukset yritysjohtamisesta ja bisneksestä ovat humaaneja ja ainakin itseäni puhuttelivat ja kiehtoivat kovasti.

Jos edellisessä kirjassa ote oli humaaani, Paholainen puuttuu peliin olikin sitten jotain ihan muuta. Lauren Weisbergerin romaani on jatkoa ikoniselle Paholainen pukeutuu Pradaan -teokselle. Vaikka juoni oli vetävä, en pitänyt kirjasta paljoakaan. Kirjassa oli nimittäin todella tympeä, kehovihamielinen sävy. Jopa siinä määrin, että useammassa kohdin suorastaan ihannoitiin syömishäiriöitä, kuten myös kerskakulutusta. Kaikki se, mikä Paholainen pukeutuu Pradaan -romaanissa oli kritiikin kohde, olikin nyt muuttunut hyveeksi. Ei ollenkaan 2020-luvun kamaa.

Emmy Abrahamsonin Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista oli sen sijaan hyväntahtoista viihdettä. Kirjassa kiinnostavinta oli se, että se perustuu tositapahtumiin. Abrahamsonin aviomies tosiaan oli koditon, silloin kun pariskunta tapasi toisensa. Itävaltaan sijoittuvassa tarinassa haastetaankin käsityksiämme siitä, mitä on menestys tai onni. Vaikka teemat ovat isoja, voi kirjan toki lukea ihan puhtaana kesäviihteenäkin. 

Jori Reijulan Lattesamurai on ihmissuhdeviihdettä miehille. Kuinka hienoa, että tällaista kirjoitetaan Suomessakin, ilman, että päähenkilö on toimintasankari. Huumorin keinoin Reijula kuvaa Jiipeen rauhoittumista, muuttoa Kuopioon elämän rakkauden perässä sekä asteittaista muuntautumista puolisoksi ja isimieheksi. Kirjan syvempi sanoma on, että perinteinen miehen malli on muuttumassa ja hyvä niin. Toisaalta kirjaa lukiessa mietin, että oikeastiko tästä tarvitsee vielä 2020-luvulla jauhaa. Huomaankin, että olen ollut tässä kuussa varsin kriittinen sen suhteen, mitä tässä ajassa on ajankohtaista ja sopivaa käsitellä!

Lisäksi huomaan, että kun alkukuussa aloitin tietokirjoilla, loppukuusta olen näköjään antautunut viihteen pauloihin. Ja miksipä ei, sillä juhannuksen aikaan lukemani, Ann-Christin Antellin Puuvillatehtaan perijä on mitä mainiointa historiallista viihdettä. No, jotakin naputtamista naisten esineellisestä kohtelusta löysin kyllä tästäkin, mutta pääasiassa viihdyin tämän 1900-luvun alun Turkuun sijoittuvan romaanin parissa erinomaisesti. Ihmissuhdekiemuroita, sydämen tykytyksiä, mustasukkaisuutta ja kosteita katseita. Ja ympärillä sortovuosien ja yhteiskunnallisen heräämisen kiihkeä ilmapiiri. Eli siis suuria tunteita luvassa! 

Olin ajatellut ehtiväni blogata kesäkuussa vielä yhdestä romaanista ja yhdestä elämäkerrasta Menestys-teeman alla, mutta kuukausi loppui kesken. Ei se mitään, sillä molemmat teokset sopivat hyvin myös heinäkuun teemaan NOSTALGIA.

Siispä Finnhitsit soimaan ja nauttimaan kesästä sekä kirjoista!