Siamäk Naghianin uskomaton elämä - Tuulen kieltä etsimässä (Minna Kettunen, Siamäk Naghian)

En oikeastaan tiedä, kumpi on epätodennäköisempää: se, että maailman arvostetuimpien joukkoon kuuluvat Genelec-kaiuttimet valmistetaan Ylä-Savossa, Iisalmessa, vaiko se, että yrityksen toimitusjohtaja on alun perin Iranista kotoisin oleva Siamäk Naghian. Molempien, niin Genelecin kuin Naghianin historia on kiehtova, mutta tämä elämäkerta keskittyy Naghianin henkilöhistoriaan.

Nykyisin Lapinlahdella asuva Naghian löysi elämäkerturikseen samalta kylältä Minna Kettusen. Varmasti naapuruussuhteesta johtuu, että Siamäk Naghianin uskomaton elämä - Tuulen kieltä etsimässä -teoksessa on kodinomainen kahvipöytäkertoilun tunnelma.

Kirjan esipuheessa Naghian kertoo, että luottamus Kettuseen oli kynnyskysymys kirjan syntymiselle. Hän paljastaakin elämäkerrassa asioita, joista ei omien sanojensa mukaan ole puhunut koskaan aiemmin. Otsikon mahtipontinen termi 'uskomaton elämä' osoittautuu paikkansa pitäväksi lausumaksi. 

Jos olisin kirjoittanut tämän kirjan, olisin rikkonut kirjan kronologista järjestystä. Nyt tarina käynnistyy verrattain hitaasti, olkoonkin, että Naghianin myöhempien elämänvaiheiden kannalta hänen lapsuus- ja nuoruuskokemuksillaan on iso merkitys. Mikään ei tietenkään vielä tuolloin viitannut siihen, että pieni Siamäk päätyisi myöhemmin Suomeen, Ylä-Savosta puhumattakaan. Iranin vallankumous kuitenkin muutti kaiken.

Itsekin alun perin vallankumousliikkeessä mukana olleesta Naghianista tulee epätoivottu henkilö uuden hallinnon silmissä. Vastoin suunnitelmiaan hän ei pysty aloittamaan opiskeluja yliopistossa. Saadakseen persona non gratan statuksen niskoiltaan, hän värväytyy Iranin armeijaan. Sitten alkaa kahdeksan vuotta kestänyt Iranin ja Irakin välinen sota. Kun sodanajan sijoituspaikka arvotaan, Naghian vetäisee kaikista huonoimman arvan. Hän muistelee sodassa kokemiaan kauheuksia, elämänvoiman hiipumista, totaalista toivottomuutta, eroa perheestä. Kaikista vastuksista huolimatta Naghian palaa sodasta hengissä kotiin. Jälleen kerran, melkoinen ihme.

Tulevaisuus Iranissa ei kuitenkaan näytä edelleenkään valoisalta, joten hän lähtee opiskelemaan Turkkiin. Sieltä hän sattumien summana päätyy opiskelemaan Suomeen, josta tuleekin hänen toinen kotimaansa.

Läpi elämäkerran Siamäk Naghianista välittyy humaani, läpeensä sivistynyt ja vaatimatonkin kuva. Hän muistaa kiittää matkalleen sattuneita hyviä ihmisiä, jotka ovat auttaneet, osa tietämättäänkin, häntä matkalla eteenpäin. Epäilemättä hyvillä ihmisillä, onnella ja sallimuksella onkin ollut menestyksessä osansa, mutta unohtaa ei sovi ilmeistä lahjakkuutta ja periksiantamattomuutta. Moni muu olisi jo antanut periksi jossakin vaiheessa matkaa.

Vuonna 2018 Siamäk Naghian valittiin Vuoden yritysjohtajaksi. Siitä huolimatta hänen ajatuksistaan  ei ylpeyttä löydä etsimälläkään. Tarkkanäköisyyttä ja syvällistä ajattelua sen sijaan sitäkin enemmän. Hän pohtii paljon maailman murrosta ja sen vaikutusta yhteiskuntaan ja yrityselämään muun muassa näin:

"Taloudellinen toiminta ei voi olla keskiössä, vaan ihmisen kasvaminen. Toiminnan pitää olla kannattavaa ja siitä on huolehdittava hyvin, mutta kannattavuuden tulee ruokkia yhteiseen hyvään ja ainutlaatuisuuteen pyrkimistä, sellaista, joka lisää ihmisen ja luonnon arvokkuutta. Liiketoiminta ei ole itsetarkoitus vaan osa toiminnan edellytyksiä.

Tulevaisuuden vastuullinen yritys pitäisi määritellä ihan uudestaan. Vanha pelkistetty määritelmä yrityksestä organisaationa, joka  "tuottaa taloudellista arvoa jollekin ryhmälle" on kliseinen ja aikansa elänyt ja harvoin inspiroi intohimoisia ihmisiä, joilla on tahto luoda jotain ainutlaatuista ja omistautua kestävälle kehitykselle."

Kovaa puhetta yli 30 miljoonan liikevaihtoa pyörittävän teknologiayrityksen johtajalta. Toki Naghianilla on käytännön kokemusta siitä, mistä puhuu. Hän työskenteli Nokialla 90-luvun hulluina vuosina, täysin ainutlaatuisena ajankohtana sekä suomalaisen yrityshistorian että ihmiskunnan tiedonvälityksen historiassa. Seuraavalla vuosikymmenellä yrityskulttuuri hänen mukaansa muuttui, huimaan menestykseen siivittänyt kipinä hiipui toisenlaisten tavoitteiden tieltä. Tätä kokemusta vastaan tarkasteltuna edeltävä lainaus muuttuu entistä painavammaksi. Voisiko olla niin, että ns. korkeampi päämäärä olisi useimmiten myös taloudellisesti tuottoisin ratkaisu pitkällä tähtäimellä?

Yritysjohtajuudesta huolimatta elämäkerrassaan Naghian puhuu ennen kaikkea isänä, aviomiehenä, poikana ja ystävänä. Hän nimeää merkittävimmät minuuttaan muovanneet ihmissuhteensa, joista kirkkaasti tärkein on suhde tyttäreen Saraan. Tähän, toki ehkä vähän myös teknologiaan, viittaakin teoksen alaotsikko Tuulen kieltä etsimässä. Paljastuu, että musiikki ja äänentoisto näyttelee Naghianin elämässä paljon tärkeämpää roolia kuin moni tietääkään. Se on keino ja tapa kommunikoida erityisrakkaan tyttären kanssa.

Suosittelen kirjaa erityisesti itämaisesta kulttuurista, maahanmuutosta ja monikulttuurisista perheistä kiinnostuneille. Suosittelen myös heille, jotka yleensä saavat yritysjohtajien elämäkerroista näppylöitä. Tämän humaanimpaa bisnespuhetta et löydä mistään!

 

Minna Kettunen, Siamäk Naghian: Siamäk Naghianin uskomaton elämä - Tuulen kieltä etsimässä
Into 2021
250s.