Emmy Abrahamson: Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista

 

Tämä kirja olisi päätynyt ennemmin tai myöhemmin lukuun ihan jo pelkästään nimensä perusteella. Viehätyn pitkistä kirjan nimistä ja tässä tapauksessa se on vielä erityisen nokkela. Päähenkilö Julian elämään nimittäin tupsahtaa mies kirjaimellisesti puskista. Wienissä asuvan ja englantia opettavan kolmekymppisen naisen elämän pistää perusteellisesti sekaisin nuorempi, likainen ja karvainen Ben, koditon mies. 

Jos lähtökohta kuulostaa mielikuvitukselliselta, niin vielä herkullisemmaksi aihe muuttuu, kun tietää, että tarina perustuu kirjailijan oman elämään. Abrahamsonin aviomies ja lasten isä oli todellisuudessakin koditon silloin kun pariskunta tapasi toisensa. Kirjailijan kertoman mukaan merkittävä osa romaanista perustuukin tositapahtumiin.

Kuuntelin kirjan Maruska Veronan lukemana äänikirjana. Sujuvasti luettu ja pituudeltaan kompakti kirja hujahti nopeasti remonttihommien höysteenä ja viihdykkeenä. Romaani oli hauskasti kirjoitettu ja viihdyin sen parissa erinomaisesti, mutta totta puhuen en usko, että se jättää kovinkaan pitkälle säilyviä muistijälkiä mieleeni itse tarinan tasolla.

Sen sijaan, ja erityisesti siksi, että tässä kuussa luen menestykseen liittyviä kirjoja, jumituin pohtimaan kirjan lähtökohtaa. Mitä pidämme menestyksenä? Kuka on menestynyt ja millä mittareilla mitattuna? Onko menestys ja onnellisuus sama asia? Mitään yleispätevää mittatikkua ei ole olemassa, mutta uskoakseni voidaan todeta, että suurimman osan mielestä koditon ei edusta menestystä oikein millään mittarilla mitattuna. Mutta voidaanko yhtä pitävästi sanoa, että koditon ei myöskään voi olla onnellinen? Se onkin sitten jo monimutkaisempi kysymys.

Ja juuri tätä ajattelutapaa Abrahamson kirjassaan haastaa Benin suulla. Olkoonkin, että tarinan edetessä (juonipaljastus, ei tosin järin maata järisyttävä) Ben "ottaa itseään niskasta kiinni" ja siirtyy elämään enemmän länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan määrittämää "hyvää" ja "normaalia" elämää, hän toisaalta vakuuttaa olevansa varsin tyytyväinen elämäänsä puskissa.

Vaikka tämä tarjoaa tarinaan mukavan twistin, on tässä kohdin syytä muistuttaa sitä, että oikeassa elämässä kodittomuus on useimmiten traaginen asia. Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista liittyy samaan kulkuriromantiikan jatkumoon kuin vaikkapa Charlie Chaplinin ikoninen hahmo, mutta kulkurin ihmisarvon korostaminen ei saa peittää alleen sitä, että kodittomuus on myös yhteiskunnallinen ongelma ja inhimillinen tragedia.

Kirjan merkittävin anti onkin sen kritiikki ulkokultaisuutta ja 'näin kuuluu elää, tehdä ja ajatella' -mentaliteettia kohtaan. Vaikka ei menisikään niin pitkälle, että muuttaisi asumaan pusikkoon, on itse kullakin varmaan syytä miettiä, kuinka suhtautuu ihmisiin, jotka ovat eri sosioekonomisesta luokasta tai eroavat olemukseltaan tai elämäntavoiltaan muuten yleisenä normaalina pidetystä. 

Abrahamsonille ja hänen luomalleen Julialle voi nostaa hattua siitä, että he ovat kyenneet sellaiseen ennakkoluulottomuuteen, johon moni ehkä ei kykenisi. Jäin myös miettimään sitä, onko kyseessä pohjoismainen ilmiö. Ruotsissa (ja miksei Suomessakin) tasa-arvon mallimaana elää vielä vahvana ajatus siitä, että ihmiset ovat tasa-arvoisia. Mutta olisiko tällainen tarina uskottava muualla, vaikkapa Yhdysvalloista? En osaa sanoa.

Ainakin yksi vertailukohta kirjallisesta maailmasta tuli mieleeni, nimittäin brittiläisen David Walliamsin lastenkirja Herra Lemu.  Myös siinä ollaan huumorin ja humaaniuden keinoin ristiretkellä pinnallisuutta ja ihmisten arvottamista vastaan.

Emmy Abrahamson: Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista
(Hur man förälskar sig i en man som bor i en Buske)
Gummerus 2022
Suomentaja Outi Menna
Lukija Maruska Verona
Äänikirjan kesto 6t 48 min