Armi Aavikko - Siinä välissä olin elossa

 

En tiedä, miten olen saattanut jättää kuuntelematta Ylen jo kesäperinteeksi muodostuneet audiodraamat tätä ennen! Minä, joka aina olen pitänyt kuunnelmista, olin jotenkin unohtanut tämän taiteenlajin jossakin välissä, mutta nyt ne ovat tulleet rytinällä takaisin elämään. Ja mikäpä siinä, sillä nyt Yle Areenassa odottaa kuuntelemista useampikin audiodraama.

Ainakin tämänkesäinen Armi Aavikko - Siinä välissä olin elossa tulee jäämään lähtemättömästi mieleeni. 20-osainen teos esittelee Armin elämää niin draaman keinoin kuin Armin tunteneiden ihmisten haastattelujen sekä ajankuvaa henkivien musiikkivalintojen ja arkistopätkien avulla. Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa: koskettava, samaistuttava elämys.

Kati Kaartisen käsikirjoitus on loistava, mutta varsinaisesti eloon tarina puhalletaan Minka Kuustosen toimesta. Hän tekee uransa hienoimman roolityön tähän mennessä ja myös Kuustonen itse on kertonut, että Armin rooli kolahti häneen enemmän kuin mikään rooli aikaisemmin. On erityisen mukavaa kuulla näin arvostavia kommentteja näyttelijän suulla sanottuna, koska ääninäytteleminen jää usein elokuva- ja tv-sarjaroolien varjoon. Täysin suotta, sillä kyseessä on vaativa laji, näyttelijän käytettävissähän on vain ääni, jonka avulla eläytyminen ja tulkinta on saatava välitettyä kuulijalle.

Minut Armin tarina vangitsi otteeseensa, ja olen sentään kuuntelija, jonka mieli alkaa helposti liidellä muissa sfääreissä, jos ote yhtään herpaantuu. Mutta tässä sitä vaaraa ei ollut. Kuustosen lisäksi keskeisessä roolissa kuullaan muun muassa Ilkka Heiskasta Dannyna. Näyttelijävalinta ei nopeasti ajateltuna vaikuttanut minusta ihan ilmeiseltä, mutta kuunnellessa alusta asti on selvää, että Heiskanen istuu rooliinsa erinomaisesti. Myös Armin siskoa Arjaa esittävä Saara Kotkaniemi teki roolityöllään erityisen vaikutuksen.

Audiodraaman myötä Armin ja Dannyn suhde on palannut taas lööppeihin ja aiheuttanut pahaa mieltä Armin omaisissa. Asian nouseminen julkisuuteen ei sinänsä yllätä: vaikka Armin kuolemasta on lähes kaksikymmentä (!) vuotta, asia kiinnostaa suomalaisia edelleen. Ja audiodraamassa niin Armin rakkaussuhdetta Ilkka Lipsaseen kuin työsuhdetta Dannyyn käsitellään seikkaperäisesti. Käsikirjoitus ei sorru ottamaan puolia tai osoittelemaan sormella ketään, mutta kyllähän nykypäivän vinkkelistä tarkasteltuna nuoren naisen asema musiikkimaailmassa näyttää 70- ja 80-luvuilla varsin suojattomalta.

Tultuaan valituksi Miss Suomeksi vuonna 1977, pääsi tuolloin 19-vuotias kaunotar mukaan Danny Show -kiertueelle. Idea oli ennen kaikkea vauhdittaa Dannyn uraa. Varsin nopeasti työtoveruus syveni rakkaussuhteeksi, siitäkin huolimatta, että Danny oli huomattavasti vanhempi ja naimisissa. Kun vielä ajatellaan sitä, että hän oli kaiken kukkuraksi Armin pomo, ei suhdetta voi parhaalla tahdollakaan kuvailla tasavertaiseksi. Jään pakostakin miettimään, olisiko Armilla ollut todellista mahdollisuutta lähteä kävelemään joko työ- tai parisuhteesta jo aikaisemmin kuin vasta 1990-luvulla, jos hän olisi sitä halunnut?

Audiodraamassa tosin kuvataan myös sitä, että Dannyn ja Armin tunteet toisiaan kohtaan olivat aitoja ja lämpimiä ja molemmat halusivat toimia mahdollisimman oikein ja korrektisti vaikeassa tilanteessa. Jos viime viikkojen lööpit siis nostavat karvat pystyyn, ei tätä kuunnelmaa kannata sen takia jättää välistä. Kääk-juorujen tasoisen tirkistelynhalun kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Olen nyt jatkanut kuunteluputkea Kikka - tarina tähdestä -audiodraaman parissa. On oikeastaan hätkädyttävää, kuinka paljon samoja piirteitä Armin ja Kikan musiikki-urissa onkaan. Ulkonäkö epäilemättä auttoi molempia pinnalle pääsyssä, mutta samalla he jäivät kauneutensa vangeiksi. Molempien laulutaitoa arvosteltiin kohtuuttomasti ja kun uran myöhemmissä vaiheissa naiset halusivat muuttaa imagoaan ja esittää myös vakavampaa musiikkia, tuottajasedät eväsivät tämän. 

Juuri naistähtien ja tuottajamiesten epätasa-arvoinen suhde on asia, jota minun on jo pitkään ollut vaikea sietää musiikkibisneksessä. On toki helppoa sanoa, että maailma on viime vuosikymmenten aikana muuttunut parempaan suuntaan, mutta ei se suinkaan valmis ole. Edelleen usein menestyvän naisartistin imago luodaan mieskatsetta miellyttämään. Epätasa-arvosta oivana esimerkkinä ovat myös aivan viime päivinä Instagramissa esille tuodut väärinkäytökset punk- ja metalliskeneissä. Odotan mielenkiinnolla, millaista jatkoa on tulossa. Toivattavasti punktoo ja metaltoo saavat seurakseen myös poptoon ja iskelmätoon.

No, harhauduin jo aika pitkälle alkuperäisestä aiheesta eli Armista ja hänen elämästään kertovasta audiodraamasta. Kun omassa somessani vinkkasin muillekin tätä mainiota kesäkuuntelemista, olen sen jälkeen saanutkin puhua paljon ja useiden ihmisten kanssa Armista. Itse audiodraaman lisäksi ajankuva ja mahtava soundtrack on tehnyt lisäkseni moneen tuttavaani vaikutuksen. Mutta ennen kaikkea Armi kosketti ja koskettaa syvästi. Hänen persoonaansa ja muistoaan on kunnioitettu kauniisti tässä teoksessa.

Armi syntyi vuonna 1958 ja kuoli vuonna 2002. Siinä välissä hän oli elossa.