Synkähkön syksyn kirjalliset valopilkut
Mutta lukeminen ei onneksi ole! Ja lukenut olenkin, joskin hitaasti. Tuntuu, että sekä kroppa ja mieli kulkevat hieman hitaammilla kierroksilla kuin tavallisesti. Ja olkoon niin. Kyllä vaihtolämpöinenkin kevään koittaessa herää horroksesta.
Sitä paitsi on ollut kivaakin. Kävin tänä syksynä kaksi kertaa teatterissa. Kummallakin kerralla oli turvallinen olo, sillä turvallisuusasiat oli otettu hyvin huomioon. Ja kun tällä viikolla tuli päätös teatterin sulkeutumisesta loppuvuodeksi täälläkin, onnittelin itseäni hyvästä valinnasta. Rakastan liveteatteria, sen muistin taas pitkän tauon jälkeen sinne päästyäni. Nyt täytyy vain sinnitellä jälleen hetkinen ilman.
Jos syksyn teatteritapaukset kiinnostavat, niin Kuopion kaupunginteatterin Tankkien kesä ja Tämä on ryöstö! ovat molemmat todellakin näkemisen arvoisia teoksia. Toivottavasti ne jatkavat ohjelmistossa ensi vuonna.
Olipa myös Kirjakantti, joka järjestettiin monen muun kirjatapahtuman tavoin virtuaalitapahtumana. Kjell Westön haastattelu oli ehdottomasti syksyn kohokohtia, sekä itse keskustelun että mieleenpainuvan toteutustavan ja etähaastattelun ansiosta.
Myös Westön tuore romaani, Tritonus, kuuluu syksyn kohokohtiin. Siinä ura- ja ikäkriisiä poteva maailmankuulu kapellimestari rakentaa itselleen hulppean palatsin suomalaiseen rannikkopitäjään ja tutustuu samalla, osin vastentahtoisesti, naapuriinsa, sekä joukkoon muita kuntalaisia.
Ehdoton huipputapaus oli myös Delia Owensin kiitetty Suon villi laulu, joka on kiistatta yksi parhaista tänä vuonna lukemistani romaaneista, saattaapa jopa kivuta ihan all time favourien joukkoon. Erakkona pohjoiscarolinalaisella suolla elävästä Kyasta kertova tarina on kaikkea, mitä toivoa saattaa: nuoren tytön kasvukertomus, murhamysteeri, luontoteos ja rakkausromaani.
Jos Owens oli uusi tuttavuus, olen syksyn mittaan lukenut uutuusteoksia myös vanhoilta tutuilta kirjailijoilta: Antti Tuomisen Jäniskerroin tarjosi kirjailijalle niin tyypillistä, sopivasti vinksahtanutta huumoria ja toimintaa. Anniina Tarasovan Kuoleman kulissit puolestaan tarjoili slaavilaisen estetiikan ja taloustrillerin ystävälle viihdykettä edellisestä osasta tutun sankarittaren, Reija Wrenin seurassa. Lasten kanssa saimme viimeinkin luettua yhdessä J.K.Rowlingin Harry Potter ja Feeniksin kilta -järkäleen. Sen seurassa vierähti kuukausi jos toinenkin!
Äänikirjoja olen kuunnellut kaksi. Lokakuussa tyrskähtelin Antti Holman Kaikki elämästä(ni) -teoksen parissa, marraskuussa oli jännityksen ja Max Seeckin Pahan verkon vuoro.
Tietokirjoja olen lukenut häpeällisen vähän, varsinkin kun monta mielenkiintoista olisi lukulistalla, mutta Erin Carlsonin Meryl Streepin elämäkerran kuitenkin luin.
Entä mitä on luvassa vuoden viimeiselle kuukaudelle? Voisinpa sanoa ottavani oikean loppukirin ja hotkivani kaikkia pinoissa odottavia kirjoja innolla läpi! Valitettavasti kiireet pitävät kuitenkin otteessaan aina joulunalusviikolle asti. Loman tullen pääsen toivottavasti nautiskelemaan myös kirjoista enemmän.
Jotakin pientä on toki luvassa sitäkin ennen. Tällä hetkellä vietän nimittäin aikaani kolmen oikein mielenkiintoisen herran kanssa: Kjell Westön, Juha Itkosen ja Einari Vidgrenin. Katsotaan, kuka tai ketkä heistä marssivat ensiksi tänne blogiin.
Joulukuisin terveisin,
Amma
PS. Kirjabloggaajilla on tänäkin vuonna perinteinen joulukalenteri. Joulukuun neljäs luukku avautuu huomenna perjantaina Kirjasähkökäyrä-blogissa. Vuoroni tulee aivan viimeiseksi. Eli minulla on kunnia avata kalenterin 24. luukku. Jotakin mukavaa sieltä varmasti löytyy!
Kommentit
Lähetä kommentti