Maija Kajanto: Itsepä tilasit
Niinpä tartuin mielihyvin tilaisuuteen lukea myös Itsepä tilasit -jatko-osa, jossa päästään seuraamaan päähenkilö Titan ja hänen miesystävänsä Mikan tarinan jatkoa.
Heti aluksi täytyy antaa erityiskiitosmaininta Kajannon kirjojen nimille. Mietin pitkään, mikä niissä minua viehättää, kunnes tajusin niiden vievän ajatukseni Anni Polvan viihderomaanien maailmaan. Polvan kirjoissahan on samanlaisia, nasevia ja aika hulvattomiakin otsikoita.
Eikä aihepiirikään kauas Polvasta pomppaa. Titta ja Mika asuttavat kahdestaan remontoimaansa rintamamiestaloa Kirkkonummella. Pariskunnan arki on asettunut uomiinsa, mutta Titan työelämä on jälleen kerran heittänyt häränpyllyä. Yrityskauppojen seurauksena unelmatyöpaikka on muuttunut ison konsernin virikkeettömäksi sorven ääreksi, jossa suurin osa ajasta tuntuu kuluvan erilaisten prosessikaavioiden ja protokollien noudattamiseen, varsinaisen operatiivisen työn sijasta. Titta ei tunne kuuluvansa porukkaan ja työssäkäynti tuntuu pakkopullalta. Ja kummasti väsyttääkin koko ajan.
Sen verran juonta tohtii paljastaa, että Titta ja Mika huomaavat yllättäen saavansa perheenlisäystä. Yllätysraskaus saa molempien päät pyörälle. Miten kaikkeen pitäisi suhtautua, kuinka käy talolainan ja Titan uran? Ja kuinka ihmeessä pääsisi selville, mitkä vaunut ja rattaat ova Facebookin Lastenvaunukreisit -ryhmän mukaan ne kaikkein parhaimmat ja turvallisimmat?
Pidän Kajannon sujuvasta ja hauskasta tavasta kirjoittaa. Useammankin kerran havahduin kesken lukemisen kummalliseen ääneen, jonka tajusin kuuluvan huuliltani: tirskahtelin ääneen. Ja sitä ei tapahdu kovin monen kirjan kohdalla vuodessa.
Sen sijaan kirjan aihepiiri tuntui tällä kertaa itselleni vähän vieraammalta. Tiedän, että muutamia vuosia sitten tämäkin teos olisi ollut kuin minulle tehty. Mutta kun ensi vuonna nuorimmaisenikin ikä kirjoitetaan jo kahdella numerolla, huomaan vieraantuvani raskaus- ja vauvajutuista. Se aika tuntuu kaukaiselta, eikä enää niin kiinnostavalta. Siksi toiseksi, huomaan ajan kultaavan myös muistot. Yhä useammin tunnistan sisälläni pienen narisevan, epämiellyttävänkin, täti-ihmisen, joka ihmettelee, miksi maailman luonnollisimmasta asiasta on tullut nykyisin niin vaikeaa. Pienen miettimisen jälkeen tosin onneksi muistan, että liittyihän lapsensaantiin kuitenkin monenlaista vaihetta, mietettä, riskiä ja mielialan vaihtelua.
Joka tapauksessa, hänelle, jolla raskausajat ovat tuoreemmassa muistissa tai mahdollisesti juuri nyt ajankohtaisia, on Itsepä tilasit ehdottomasti suositeltava täsmävalinta. Kajanto avaa kirjassa myös hienosti sitä, kuinka raskausaika ei suinkaan ole kaikille (eikä edes useimmille) niin täydellistä ja eheää unelma-aikaa kuin päältäpäin katsottuna voisi kuvitella.
Tämä on tärkeä asia tiedostaa ja sen soisi kulkeutuvan mahdollisimman monen odottavan äidin tietoon.
Maija Kajanto: Itsepä tilasit
Myllylahti 2020
296s.
Arvostelukappale
On hyvä, että helppoa ja viihteellistä ruuhkavuosien elämäntapakirjallisuutta tuotetaan kohderyhmille, mutta nyt täytyy todeta, ettei tässä sarjassa ole mitään sellaista koukkua, joka saisi minut lukijaksi.
VastaaPoistaLukemisen sijaan voisin vierailla jonkin vastaavan äitylin blogissa. Kerran. Se riittäisi.
Kaikki ei ole kaikille, hyvä, että joka elämäntilanteeseen löytyy lukemista. 😊
PoistaTälle kirja(sarja)lle on varmasti paljon lukijoita, laaja kohderyhmä, joka toivottavasti löytää kirjan kiihkeän arkensa keskellä. Minä en kuulu siihen joukkoon, mutta voisihan tätä näkökulmien laajentamiseksi keski-ikäinen tätikin kokeilla.
VastaaPoistaNimenomaan! Onhan viihtellisyydestä huolimatta tässä yhteiskunnallinenkin näkökulma, mitä äitiys ja työelämästä jättäytyminen määrittelemättömäksi ajaksi saattaa tarkoittaa.
PoistaVähän sama kuin Anulla, en ole kyllä kohderyhmää ollenkaan. Silti, tällaisena viisikymppisenä velana, luen kyllä välillä noistakin aihepiireistä. Onko tämä nyt sitten valinta omalle lukulistalleni, enpä tiedä. Chick litiäkin on nykyään niin paljon saatavilla mistä valita.
VastaaPoistaSiinä mielessä vela-näkökulmasta tämä voisi olla kiinnostava, ettei päähenkilö ole oikeastaan paljon pohtinut perheen perustamista kun hän huomaa olevansa raskaana, joten ajatukseen tottuminen ottaa aikansa.
PoistaVaikuttaa mukavan viihteelliseltä lukukokemukselta, vaikka tosin itse en tähän varmaankaan tarttuisi.
VastaaPoistaKirja lienee suunnattu nuoremmille naisille. Mutta mukava kuulla, että uusia, sujuvasti kirjoitettuja kirjoja tulee markkinoille. - Mukavaa joulun odotusta sinulle!
Kiitos Anneli, sitä samaan sinulle ja onnea uuteen kotiin!
PoistaPerheenlisäys-aihepiiri ei ole minun juttuni, mutta kävin lukemassa Mittoja ja tilaustöitä -juttusi. Ko. voisin hyvinkin lukea, kun tulee kevyen kirjan kaipuu (tai voisi toimia hienosti myös äänikirjana). Hauskaa, että vertasit näitä Polvan kirjoihin. Luin niitä nuorempana ja jokusen nyt blogiaikanakin. Hyvin kirjoitettu, reipasotteinen viihdekirjallisuus on kyllä tosi tärkeää, ihanaa että tämä laji elää edelleen.
VastaaPoistaMinä tykkään Polvan reippaista sankarittarista ja näissä Kajannon teoksissa on jotakin samaa nykypäivään tuotuna. Mittoja ja tilaustöitä on kyllä mainio, suosittelen! Työelämä on kutkuttava ja se jatkuu kyllä tässä toisessakin teoksessa vanhemmuuspohdintojen ohella.
PoistaMinäkään en taida osua kohderyhmään, sillä perheenlisäys teemana ei oikein kiinnosta. Siitä kirjoitetaan ja sitä käsitellään niin paljon muutenkin suunnilleen kaikissa medioissa, että se riittää minulle. Kiinnostaa kyllä tuo yllätysraskautiminen. Pettikö ehkäisy? Muutenkaan kyseessä ei lienee yllätys.
VastaaPoistaMutta vaikka aihe ei juuri minuun kolahda, niin tämä on varmasti sellainen joka monia muita voi koskettaa. Toivottavasti kirja löytää lukijansa! Itse en Anni Polvankaan kirjoja nuorena lukenut. Tiina-kirjojen kannet kyllä muistan kirjastoreissuilta. Enpä osaa sanoa, miksen Tiinoihin tarttunut, hmm. Varmaan jo silloin piti karsia lukemisia, että ehtii lukea _kaikki_ :D
Minusta tässä oli ihan kiinnostava pointti se, että vanhemmuus tulee päähenkilölle vähän yllättäen eteen ja toisaalta tietyt ylisukupolviset seikat hankaloittavat asiaan suhtautumista.
PoistaMinäkään en muuten ole lukenut Tiinoja vaan siirryin suoraan Polvan aikuisten kirjoihin.
Ihan lapsettomana eläkeikää lähestyvänä täti-ihmisenä luin kirjan yhdeltä istumalta. Kevyehköhän se oli, mutta esimerkiksi nuo fuusioon liittyvät ja ison konsernin vaatimat it-työt ja kirjaamiset kuulustivat HYVIN TUTUILTA. Osaksi siksi kirjan lainasinkin. En ole lukenut Kajannon aiempaa kirjaa ja Polva-kausikin on hyvin, hyvin kaukana takanapäin. Mutta tykkäsin kovasti eikä kirjan osateeman (äitiys, raskaus) vieraus itselleni loppujen lopuksi häirinnyt. Olenhan hiukan itsekin ihmetellyt kaikenmaailman hypetystä melkein minkä tahansa aiheen kohdalla, oli sitten kyse raskaudesta, äitiydestä, ruokavaliosta (erit. veganismista), saunomisesta ja takkatulen sytyttämisestä. Intoilijoiden päähän kun ei mahdui kuin yksi totuus ja he ovat kovin äänekkäitä sen totuutensa julkituontiin. Saavat ehkä siksikin paljon palstatilaa.
VastaaPoistaKiva, että pidit tästä. Kajannon tapa kuvata työelämää on kyllä paitsi hersyvää myös piinallisen paikkansa pitävää monessa suhteessa.
Poista