Anniina Tarasova: Kuoleman kulissit

Tämä romaani on täynnä talvisen Pietarin kaduilla puhisevaa tuulta, kommunalkan ääniä ja hajuja, hampaiden välissä poikki rapsahtavan suolakurkun aromeja. Ja maailmanlaajuisen jenkkikorporaation juonitteluja.

Anniina Tarasova täräytti pari vuotta sitten kotimaisille kirjamarkkinoille teoksen, jota ei aiemmin oltu nähty. Venäläiset tilikirjani tarjosi hämmehtävähkön yhdistelmän dekkaria, chick litiä, talousrikosromaania ja päälle päätteeksi vielä yltäkylläisen annostuksen venäläistä kulttuuria.  

Ehkä kaikista mieleenpainuvin osa romaanista oli kuitenkin sen päähenkilö Reija Wren, yhtiön sisäinen tilintarkastaja, jonka pikkusikareiden polttelun ja ajoittaisen ryypiskelyn täyttämä elämä ei millään tavalla vastannut ainakaan minun stereotypioitani tilintarkastajista.

Tarasovan uusi romaani Kuoleman kulissit jatkaa samalla ennemmin överit kuin vajarit -linjalla. Tarina alkaa kuitenkin Kyprokselta, jonne Reija on saapunut allekirjoittamaan työsopimuksensa. Vahvasti uraorientoitunut Reija on onnistunut nappaamaan loistopestin amerikkalaisessa Woilington-yhtiössä. Hänen on määrä käynnistää yhtiön liiketoiminta Venäjällä ja tarkistaa myynnissä oleva tehdas liiketoimintakauppojen varalta. 

Kyproksen reissu ei kuitenkaan mene ollenkaan niin kuin Reija mielessään arveli. Ensiksikin, uusi työpaikka on vielä kaikkea muuta kuin selvä ja toiseksi, ilta päättyy siihen, että hän löytää suihkulähteestä ruumiin. Ei ihan paras mahdollinen aloitus uudelle uralle.

Reija pääsee kuitenkin aloittamaan uudessa työssään Pietarissa, mutta edelleenkään juuri mikään ei ole sellaista kuin nainen ruusunpunaisissa unelmissaan kuvitteli. Toimisto on kauhea, alaiset pölkkypäitä ja kaiken kukkuraksi hän saa pomokseen miehen, joka on särkenyt tämän sydämen pahasti. Tarkistettava tehdaskaan ei vaikuta oleva ihan sitä, miltä näyttää ja hitaasti etenevät tunnustelut saavat pomot Amerikassa närkästymään. Eikä Reija pääse läpi edes yhtä simppeliä nettitestiä.

Reija Wren on riemukkaan ristiriitainen ja ärsyttävä hahmo. Reija kipuilee jatkuvasti oman pätemisentarpeensa ja itsetunto-ongelmiensa kanssa ja silloin mieleni tekee vahingoniloisesti kiljua: ei, sinä et tosiaankaan ole riittävän pätevä tehtävääsi. Reijan rikkonaisuus ja epätäydellisyys niin työssä kuin yksityiselämässä on mielenkiintoista ja koukuttavaa seurattavaa. Kaikesta huolimatta, hänelle haluaa vain hyvää.

Nautin myös runsaasta venäläisen (ekspatriaatin) elämän ja arjen kuvauksesta. Tässä kirjassa syödään paljon ja huomasin halajavani mielessäni suolakurkkuja ja blinejä, siitäkin huolimatta, etten oikeastaan pidä kummastakaaan kovinkaan paljon.

Sitten kirjassa on vielä arvoituksellinen puoli, kun Reija selvittää paitsi venäläisen venttiilitehtaan hämäräperäisyyksiä myös oman jo kuolleen äitinsä salattua menneisyyttä. Tähän liittyy myös koukku, joka antaa odottaa kirjasarjalle myös jatkoa.

Kuoleman kulissit on runsas, paikoin rönsyileväkin teos ja uskon, että siitä löytyy monenlaiselle lukijalle kiinnostavia elementtejä. Yksi kiinnostuu venäläisyydestä, toinen taloussotkuista, kolmas Reijan yksityiselämästä. 

Ja jos ei muuten, käy kirja myös matkalipusta nojatuolimatkalle. Talvinen Pietari näyttäytyy kirjan sivuilla persoonallisena kaupunkina, jossa karuus yhdistyy yltäkylläisyyteen, slaavilainen tunnelmointi bisnesmaailman koviin lakeihin. Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos.

Anniina Tarasova: Kuoleman kulissit
Gummerus 2020
383s.
Arvostelukappale