Erin Carlson: Meryl Streep - Valkokankaan kuningatar
On vain yksi Meryl Streep. Siinäpä näyttelijä ja esikuva, jota ihailen kovasti. En pelkästään hänen hienojen roolitöidensä vuoksi (joita riittää), vaan erityisen vaikutuksen on tehnyt se kuva, mikä hänestä on julkisuuden kautta muodostunut.
Upean, palkinnoin ja palkintoehdokkuuksien koristaman uransa (mm. kolme Oscaria ja häkellyttävät 21 ehdokkuutta) lisäksi hän on synnyttänyt ja kasvattanut neljä lasta ja pysynyt vuosikymmenet yhdessä lastensa isän kanssa. Ja vaikka lapset ovat osittain seuranneet äitinsä jalanjälkiä näyttelijöinä ja muusikkoina, ovat he mitä ilmeisimmin kohtuullisen täyspäisiä kaikki, ainakin sillä perusteella, ettei heidän edesottamuksiaan skandaalilehdistössä juuri puida.
Streep on omalla urallaan onnistunut siinä, missä useimmat naistähdet eivät, nimittäin tekemään pitkän uran, joka vain paranee vanhetessaan. Useimpien naisnäyttelijöiden tähti kääntyy laskuun neljänkymmenen ikävuoden jälkeen. Streepkin sai tuon maagisen rajapyykin ylitettyään saman vuoden sisällä kolme tarjousta noidan roolista! Streep on rohkeasti puhunut tästä ikäsyrjinnästä ääneen, niin kuin hän on ottanut kantaa moneen muuhunkin itselleen tärkeään aiheeseen julkisesti.
Myös roolivalinnoissaan hän on ollut rohkea, ja valinnut esitettäväkseen rooleja intuitiivisesti. Joskus on mennyt syteenkin, mutta ehkä juuri näiden omintakeisten roolivalintojen ansiosta hänen uransa on kestänyt myös arvokkaan ikääntymisen.
Kaikki tämä alustuksena sille, ettei postaukseni Meryl Streepistä voi mitenkään olla objektiivinen, niin paljon häntä ihailen. Ja ihan samat ruusunpunaiset lasit ovat myös elämänkerturi Erin Carlsonin silmillä. Hän ei edes yritä peittää fanityttöyttään (hänen käyttämänsä termi on streepper). Tämä johtaa siihen, että Carlsonin kirjoittama elämäkerta Meryl Streep - Valkokankaan kuningatar ei tarjoa syväluotavaa henkilön analysointia tai haasta yleisesti lausuttuja totuuksia. Kirjailija pyrkii ymmärtämään päähenkilöään ja matkan varrella Streepiä sivaltaneet kriitikot tai kanssanäyttelijät saavat kuulla Carlsonilta kunniansa.
Toisaalta tämä puolueellisuus ei minua lukijana haitannut, sillä lähtökohta ja asetelma tehdään selväksi jo heti kirjan alkusivuilla. Lukija tietää, että jalustalla olevaa Streeppiä katsellaan kirjassa pienen kunnioittavan etäisyyden päästä, eikä hän itse ole ollut kirjan kirjoitusprosessissa mukana. Monet muut kyllä ovat. Carlson on käynyt läpi vaikuttavan määrän lähdemateriaalia ja haastatellut eri ihmisiä Streepin uran varrelta, joten ei tätä elämäkertaa voi köykäiseksikään kutsua.
Itse asiassa varsin ansiokasta on "oikean, todellisen" Meryl Streepin etsintä. Streepin tuntevat kaikki, mutta paljastuu, että metodinäyttelijän todellisesta sisimmästä on vaikea saada kiinni. Kuvauksissa hän usein ystävystyy niiden henkilöiden kanssa, jotka ovat hänen roolihahmonsakin ystäviä ja vastaavasti pitää roolinsa kannalta keskeiset vihamiehet kohteliaan välimatkan päässä. Seuraavissa kuvauksissa hänen persoonallisuutensa saattaa vaikuttaa aivan yhtä erilaiselta ja hassua kyllä, aivan yhtä aidolta.
Streepin pitkän uran roolityöt ja elokuvat ruoditaan tarkasti, välillä ehkä jopa liiankin yksityiskohtaisesti. Toisaalta, tällaisten kirjojen lukemisessa parasta (ja aikaa vievää) on se, että aihepiiri vie mennessään ja koko ajan täytyy keskeyttää lukeminen googlauksen vuoksi: miltä Streep näyttikään Sofien valinnassa tai Tapaus Silkwoodissa, entä vuoden 1983 Oscar-gaalassa jne.
Katsottavien elokuvien listakin venähti taas pitkäksi, sillä Streepin mittavasta tuotannossa (jossa hän on esittänyt hyvin monentyyppisiä rooleja) katsottavaa riittää. En ole suinkaan kaikkia hänen elokuviaan katsonut ja toisaalta joistakin, esimerkiksi Kauriinmetsästäjien katsomisesta on niin pitkä aika, että nyt olisi jo syytä uudistaa katselukokemus.
Taiteilijaelämäkerrat ovatkin kiehtovaa luettavaa, sillä usein ne paisuvat sivumääräänsä suuremmiksi elämyksiksi. Kun kiinnostus on kerran herätetty, löytyy netistä lisätietoa: artikkeleita, kuvia, videoita ym. joiden parissa voi syventyä edelleen aiheeseen.
Valitettavasti suomennokseen oli jäänyt jonkin verran kirjoitusvirheitä ja hassuja lauserakenteita. Kierros tai kaksi oikolukua ei olisi ollut pahitteeksi, mutta toisaalta eivät virheet lukukokemusta pahemmin häirinneet.
Erin Carlsonin teos on täsmäteos kaikille streeppereille, mutta myös muille elokuvista kiinnostuneille, niin pitkä pätkä viime vuosikymmenten juhlittua elokuvahistoriaa Streepin uraan mahtuu. Suosittelen kirjaa myös kaikille niille, joita uran, naiseuden ja äitiyden yhdistäminen mietityttää.
Streep on siinä(kin) roolimalli vailla vertaa.
Erin Carlson: Meryl Streep - Valkokankaan kuningatar
Minerva 2020
357s.
Suomentanut Sirpa Parviainen
Arvostelukappale
Meryl Streep on mielenkiintoinen hahmo, jota arvostan suuresti näyttelijänä. Jotenkin tuntuu siltä, että haluaisin mieluummin lukea kirjan, joka ei ole fanitusta, vaan mieluummin kuvaus varmasti myös omalla tavallaan ristiriitaisesta ja mielenkiintoisesta ihmisestä. Tuppaan vähän kyllästymään ylenpalttisiin kehuihin :-)
VastaaPoistaStreepistä on varmasti paljon kirjallisuutta, suomennettuakin. Olisi kiva lukea myös jotain sellaista, jossa hänen oma äänensä kuuluu vahvasti.
PoistaYksi minun lempigiffeistäni on Streep taputtamassa ja hurraamassa Oscar-gaalan yleisössä. Luullakseni tämä kirja löytyy Streepin lukemana? Voisin laittaa lukulistalle :)
VastaaPoistaTotta, itsekin tulee käytettyä tätä giffiä usein 😊 Kirjassa muuten kerrottiin muuten tästä giffistäkin, tai siis tilanteesta, mihin se liittyy.
PoistaÄänikirja ei taida olla Merylin lukema, ainakin mikäli Kirsiä tuolla alempana on uskominen 😊
Minä olen nähnyt viimeksi jonkin Meryl Streepin leffan 1990-luvulla enkä osaa nyt nimetä yhtään. En taida päästä fanitytöksi. En kyllä kovin aktiivisesti fanita yhtään ketään... lempinäyttelijäni on varmaan Johnny Depp, mutten minä hänestäkään jaksa lukea, en vain ole yhtään elämäkertatyyppiä. Ne vähät elämäkerrat joita olen lukenut, eivät ole olleet julkkiksista, vaan esimerkiksi Brita Kekkosen luin koska mua kiinnosti ne kokemukset suurlähettilään rouvana eti asemapaikoista menneillä vuosikymmenillä.
VastaaPoistaBrita Kekkosella onkin varmasti paljon mielenkiintoisia kokemuksia. Ylipäänsä elämäkerran kiinnostavuus ei ole mielestäni julkisuudesta kiinni, kysehän on viime kädessä tarinasta ja siitä, kuinka se kerrotaan. Itse kuitenkin luen mielelläni taiteilijaelämäkertoja, on inspiroivaa lukea lahjakkaista ihmisistä ja toisaalta tutut elokuvat, musiikki, taideteokset ym, ja tarinat niiden taustoilta tuovat mielenkiintoista lisäväriä lukemiseen.
PoistaLuen aika vähän elämäkertoja tai henkilökuvia enkä taida lukea tätäkään fanitusta, vaikka Streepin näyttelijänuraa kovasti arvostankin. Kiitos esittelystä!
VastaaPoistaEipä mikään genre ole kaikkia varten. Ja Meryl on parhaimmillaan valkokankaalla!
PoistaMeryl Streep on tietenkin tuttuakin tutumpi minulle nimenä, mutta aloin tässä postaustasi lukiessani pohtia olenko edes katsonut yhtään hänen tähdittämää elokuvaa. Piti mennä googlettamaan tässä välissä ja elokuvalista ei kyllä pahemmin kelloja soittele päässäni. :D Mutta siis katson tosi vähän elokuvia ja olen muutenkin pihalla kaikesta tällaisesta. Minulla ei siis ole edes mielipidettä Meryl Streepistä, joka kyllä vaikuttaa ihailtavalta sinun kirjoituksesi perusteella.
VastaaPoistaKoska minulta puuttuu kiinnostus elokuva-alaa kohtaan, en usko että tämä kirja jaksaisi minua innostaa.
Hauskaa, kun meillä jokaisella on erilaiset ja omat kiinnostuksen kohteet ja hyvä niin. 😊
PoistaMeryl on upea! Minä olen katsonut lukuisia hänen elokuvistaan jo Kramer vs Kramerista alkaen. Nuorempana hän oli usein surullisissa rooleissa itkusilmäisenä ja onkin ollut hienoa nähdä häntä hyvin erityyppisissä rooleissa, vaikkapa Devil Wears Prada tai Mamma Miassa, jossa hän laulaakin paremmin kuin abbalaiset. Elämäkerrat ovat mielestäni erittäin kiinnostavia ja nautin niitä mielelläni äänikirjoina. Kirjoituksesi innoittamana tarkistin tilanteen, sillä viimeksi katsoessani ei äänikirjaa ollut, mutta nyt oli, joten Meryl pääsee kuuntelulistalleni! Huomasin myös, että Storytelissä oli muutama kirja, jonka Meryl on lukenut, valitettavasti ei kuitenkaan tätä omaa tarinaansa.
VastaaPoistaOnpa kiva, että otat tämän kuunteluun.
PoistaTässä kirjassa kerrotaankin aika hauskasti, että Merylin alkuvuosien menestyselokuvien jälkeen hänen äitinsä (joka oli aika vaikuttava lady hänkin) vaati, ettei tytär tee enää yhtään roolia, jossa hän kuolee lopussa.
Oh mikä elämäkertajärkäle! Olisikohan tätä äänikirjana, minusta on ihana kuunnella tällaisia (vaikka googlaamista se kyllä haittaisi, jos "vinkit" kaikuvat korville esimerkiksi metsälenkillä...). Ja nyt huomasinkin Kirsin kommentista tuossa yllä, että äänikirja löytyy, joten katsotaan josko se pääsisi kuuntelulistalle.
VastaaPoistaMeryl Streepin fanien joukkoon liityn nöyrästi minäkin. Viimeisimpänä olen tosin tainnut nähdä Into the Woodsin, jossa Streep tekeekin yhden näistä noitarooleistaan (hullupäinen musikaali, kökköydessään jotenkin aika ihana). Voisin yrittää ujuttaa ensi vuoden elokuvahaasteeseen jonkin Streep-elokuvan (en ole nähnyt esimerkiksi Kauriinmetsästäjiä ollenkaan).