Oyinkan Braithwaite: Sisareni, sarjamurhaaja
Joskus jo kirjankansi on sellainen, että se pistää heti silmään ja pakottaa laittamaan kirjan ja kirjailijan nimen mieleen. Tässä mielessä Oyinkan Braithwaiten esikoisromaanin, Sisareni, sarjamurhaajan kansi on aivan erityisen onnistunut.
Värikäs ja anteeksipyytelemätön kansi sopii myös hyvin yhteen sisältönsä kanssa. Sisareni, sarjamurhaaja on yhtä aikaa tyylikäs ja räävitön kokonaisuus. Melko vaikea yhdistelmä, sanoisin, mutta tässä sellainen nyt kuitenkin on.
Nigeriaan sijoittuva romaani kertoo kahdesta siskoksesta. Isosisko Korede on sairaanhoitaja, järkevä ja tunnollinen, kuten isosiskot usein ovat. Perheessä on ollut tyttöjen lapsuudessa turvattomuutta, joten Korede on tottunut katsomaan pikkusiskonsa perään. Vielä voimakkaammin hän on joutunut ottamaan vastuuta isänsä kuoltua.
Sisar Ayoola on Koreden täydellinen vastakohta. Hän on huoleton, ailahtelevainen, löyhämoraalinen ja uskomattoman kaunis. Hänen rinnallaan niin Korede kuin kaikki muutkin näyttävät arkisen harmailta. Ja sitten on vielä sellainen pieni yksityiskohta, että Ayoola on myös sarjamurhaaja.
Isosiskon tehtävä on pitää pikkusiskosta huolta, kävi miten kävi, mutta kun Ayoola iskee silmänsä Koreden ihastuksenkohteeseen, alkaa eturistiriita käydä huomattavan suureksi.
Luulen, että siskosten keskinäiset, ristiriitaiset suhteet on teema, johon monen lukijan on helppo samaistua. Korede ja Ayoola ovat useimmiten kuin kissa ja koira, mutta tiukoissa paikoissa heidän siteensä on vahva. Kirjan tapahtumapaikka Nigeriassa taas tuo sinänsä aika simppeliin tarinaan eksotiikkaa. Jorubankieliset lausahdukset ja paikallisen elämänmenon kuvaus luovat klassiseen asetelmaan kiinnostavan kontekstin. Vähäeleisestä kielestä huolimatta Braithwaite ehtii kertomaan paljon.
Lyhyistä luvuista koostuva kirja on nopea- ja kepeälukuinen, ehkä jopa niin kepeä, ettei muutama päivä lukemisen jälkeen enää mielessä ole kovin paljon yksityiskohtia kirjasta. Sisareni, sarjamurhaaja on kuitenkin oivallinen ja viihdyttävä välipalakirja tummahkon huumorin ja afrikkalaisen kulttuurin ystäville.
Oyinkan Braithwaite: Sisareni, sarjamurhaaja (My Sister, the Serial Killer 2018)
WSOY 2020
Suomentanut Kaisa Kattelus
235s.
WSOY 2020
Suomentanut Kaisa Kattelus
235s.
Tämä oli kyllä tosi hyvä. Just luin loppuun ja täytyy sanoa, että sisarusten välinen suhde ja Koreden suhteettoman suuri taakka harteilla herätti kyllä minussa tunteita. Oli myös hauska, miten kirjailija sai sympatiseeraamaan murhaajaa ja murhan peittelyssä avustanutta. En olisi ollut valmis heittämään kumpaakaan siskoksista vankilaan, jonne he lain silmissä kuuluivat. :D
VastaaPoistaAyoola ärsytti minua, mulla sympatiat oli kokonaan Koreden puolella. Mietin, että johtuuko se siitä, että pidän itseäni aika vastuullisena tyyppinä, joka tulee aina apuun jos tarvitaan. Vai onko päin vastoin niin, että itsekin pikkusisarena näin Ayoolassa jotain sellaista itsessäni, mistä en välttämättä pidä? En sarjamurhaaja-taipumuksia kuitenkaan 😄
PoistaKiitos lukuvinkistä Amma. Kuten kirjoitit, kirjan kansi on todella upea ja se jo kutsuu tarttumaan kirjaan. Afrikkalainen kirjallisuus kiinnostaa minua ja olenkin lukenut pari Nigeriaan sijoittuvaa kirjaa, joten laitan tämän ehdottomasti lukulistalle. Mukavaa viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaKiva, että innostuit. Afrikasta tulee kiinnostavaa kirjallisuutta, sen soisi nousevan esille entistä paremmin. Kaikista syysviikkoa!
PoistaKuuntelin tätä viime vuonna äänikirjana nigerianenglanniksi, enkä muista paljoa, kun huomio kiinnittyi vain aksenttiin (mikä minulle on tuttua, mutta ei ehkä luetun dekkarin kontekstissa). Voisin kokeilla toisen kerran painettuna tekstinä, jos keskittyminen juoneen sitten parantuisi.
VastaaPoistaHmmm, aloitin nyt miettiä, että miltä nigerianenglanti kuulostaa. Pakko varmaan käydä Youtubessa tsekkaamassa. Minulla keskittyminen äänikirjoihin on joskus vähän haastavaa ihan suomeksikin, mutta joskus olisi kyllä syytä kokeilla jotain enkuksi.
PoistaTämä kansi on tullut tutuksi kirjasomessa. Ehkäpä tartun tähän, kunhan saan lukupinoa pienemmäksi.
VastaaPoistaKansi on kyllä katseenvangitsija!
PoistaOdottelen tätä juuri kirjastosta, ja kirja kyllä kiinnostaa tosi paljon. Vähän harmi, jos tämä on kovin kepeä ja välipalatasoa, mutta aion joka tapauksessa lukea kirjan. Upean kuvan olet ottanut kirjasta! Ainakin kirjan kansi on mahtava, jotenkin aivan vangitseva tuo naisen ilme.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaMinä luin tämän välipalana, ja ei tämä mielestäni kovin syvälle mene. Mutta sitten toisaalta, jos lukijalla on esimerkiksi vaikkapa kovin vaikea tai problemaattinen sisaruussuhde, niin voi tämä viedä syviinkin vesiin. Itselleni kuitenkin viihdettä.
Olen suunnitellut tämän kuuntelemista. Kiva sinänsä, että Afrikasta tulee välillä muutakin kuin jotain kovin vakavaa, rotusortoa ja muuta hyväksikäyttöä tai heimoperinteisiin liittyvää, kun niitä on niin paljon.
VastaaPoistaIhan totta! Afrikkalainen kirjallisuus on niin laajakirjoista kuin minkä tahansa muunkin maanosan, mutta helposti maailmanlaajuiseen levitykseen pääsevät jotakin tiettyä mallia tai muottia edustavat kirjat. Tämä tuntuu siinä kontekstissa omaehtoiselta teokselta.
PoistaTämä oli minusta melkein pelottava. Ei niinkään, että tarina itsessään olisi pelottanut. Huomasin vain välillä nauravani aika kummallisille ja kamalille asioille. Kuten Johanna tuossa yllä sanoi, minäkin olin ihan täysillä siskosten puolella :-)
VastaaPoistaNiin, itsestään voi löytää kummia uusia puolia kirjoja lukemalla :)
PoistaMinä en lämmennyt Ayoolalle, hän oli tosi ärsyttävä. En sitten tiedä, johtuuko se siitä, että olen itse erilainen vai päinvastoin samanlainen persoona.
Minullakin on tämä lukupinossa. Aihe vaikuttaa hurjalta, mutta kiinnostavalta ja tuo Afrikka-mauste kin on positiivinen. Lähtökohtatilanne vaikuttaa kyllä melkoisen rajulta! Ja samaa mieltä, kansi on todella erottuva.
VastaaPoistaAihe on raju, mutta tämä on kirjoitettu niin rempseällä otteella, ettei tästä mielestäni ahdistavaa saa millään. Ellei sitten satu olemaan samanlaisia kokemuksia!
Poista