Netflix-vinkkien aika

Netflix auki, eikä mitään katsomista?

Tässä muutama täsmävinkki syksyisiin iltoihin.

Becoming (2020)

Michelle Obama on yksi innoittavimmista ja inspiroivimmista henkilöistä maailmassa. Tämä dokumentti on täsmävalinta kaikille kanssani samaa mieltä oleville ja ylipäänsä heille, jotka ovat lukeneet Obaman Minun tarinani -elämäkerran.

Dokumentissa seurataan kirjan julkistamista seurannutta Amerikan kiertuetta. Suomalaisittain näyttää huikealta, kuinka monikymmentuhatpäinen yleisö on kerääntynyt paikalle Obaman kirjat sylissään, Oprahin haastatellessa maan entistä ykkösnaista. Toisaalta kiertueen aikana Obama vierailee myös kouluissa ja erilaisissa yhteisöissä, joissa onnekkaimmat pääsevät keskustelemaan kasvokkain ja kaikessa rauhassa idolinsa kanssa intiimeissä lukupiiritilaisuuksissa.

Suurimmaksi osaksi kiertuetta seurataan kuitenkin kulissien takaa, Michelle Obama läheisineen kuvaa tuntojaan niin kirjasta, kiertueesta kuin kahdeksasta vuodesta Valkoisessa talossa. Ilmassa on vahva välitilinpäätöksen ja vähän jäähyväistenkin tuntu. Nadia Hallgrenin ohjaama dokumentti on loistavasti toteutettu, katselin sitä alusta loppuun saakka liikuttuneena. 

I'm Thinking of Ending Things (2020)

Taisi olla Hesari, joka kirjoitti muutama päivä sitten, että tämän elokuvan haluaa katsoa saman tien uudelleen. Se on totta, en nimittäin ensimmäisellä kerralla ymmärtänyt mistään mitään. 

Tämä ei toki ole lainkaan yllättävää, kun Charlie Kaufmanin elokuvasta on kyse.

Jesse Plemonsin esittämä nuori mies vie tyttöystävänsä (uskomattoman karismaattinen Jessie Buckley) ensivierailulle vanhempiensa luo. Vanhemmat asuvat maalla, ja tyttöä hieman huolestuttaa, sillä säätiedotus lupaa myrskyä. Miestä taas huolettaa, sillä vanhemmat ovat vähän omalaatuisia.

On automatka, joka tuntuu kestävän ikuisuuden. Sitten on kaikkien aikojen kiusallisin päivällinen appivanhempikandidaattien seurassa. Kiusallinen muun muassa sen takia, että välillä vanhemmat ovat keski-ikäisiä, välillä tekevät vanhuksina kuolemaa ja välillä ovat jotain siltä ja väliltä. Kotimatkakaan ei ole ihan perinteinen ja johtaa unenomaisiin kohtauksiin jätskikioskilla ja autiossa koulurakennuksessa.

Toivoisin, että olisin ollut hieman skarpimmalla tuulella elokuvaa katsoessani. Jouduin nimittäin lukemaan netistä parikin artikkelia, ennen kuin ymmärsin, mitä olin juuri katsonut. Koska tällaisia artikkeleita on kirjoitettu, en ilmeisestikään ole ainoa, mikä lohduttaa vähän.

Elokuva ei todellakaan ole helpoimmasta päästä, eikä varmasti kaikkien mieleen, mutta käsittämättömän nerokas se on. 

365 days (2020)

 

Yllätin itseni katsomalla tämän. 365 Days eli 365 päivää on herättänyt kuitenkin niin paljon ja monenlaista keskustelua, että uteliaisuus kävi kestämättömäksi. Tunnelmat elokuvan jälkeen olivat ennen kaikkea hämmentyneet. Ei niinkään roisien kohtauksien takia (niitä on ja paljon ja pitkiä), vaan elokuvan kummallisuuden vuoksi.

Se on nimittäin elokuvallisesti kaunis, sisältää lukuisia uskomattoman kauniita kuvia ja otoksia. Elokuvan loppu on aika sykähdyttävä. Mutta sitten on kuitenkin tämä roisi K-18 sisältö ja kummallinen Emmanuelle-tunnelma, joka saa olon lähinnä kiusaantuneeksi. Päälle päätteeksi tulee vielä itse tarina, joka ei ollenkaan vähennä kiusaantuneisuutta. Sisilialainen mafioso (Michele Morrone) on kuolettavan rakastunut nuoreen naiseen (Anna Maria Sieklucka). Koska hän on elänyt piinkovassa mafiamaailmassa, hän päättää kidnapata kaunottaren ja antaa tälle vuoden aikaa rakastua itseensä. Ja näin käy. 

Meillä päin tällaista ei kyllä kutsuta vuosisadan rakkaustarinaksi vaan vapaudenriistoksi ja Tukholman syndroomaksi. Trigger-varoitus.

Paluu tulevaisuuteen (1985)

 

Klassikko! Olen nähnyt elokuvan lukemattomia kertoja, mutta nyt edellisestä katselukerrasta oli vierähtänyt ainakin kymmenen vuotta, varmaan enemmänkin. Olen haaveillut uudesta katselusta siitä lähtien kun keväällä kuuntelin Risto Pakarisen Jonain päivänä Jenniferin, joka on saanut innoituksensa tästä klassikkoleffasta.

Tarina ei paljon esittelyä kaipaa. Cristopher Lloydin esittämä Dr. Emmet Brown on rakentanut aikakoneen, jolla Marty McFly (Michael J.Fox) matkustaa vahingossa vuoteen 1955.

Katselimme tämän yhdessä perheen 9-vuotiaan kanssa ja hänelle tarina oli luonnollisesti aivan uusi. Olemme jo sopineet, että myös jatko-osat katsotaan. Klassikot eivät mene pois muodista.

 

Northern Rescue (2019) 

Kaipasin katsottavaksi sarjaa, joka olisi lämminhenkinen perhetarina, sisältäisi sopivasti jännitystä, selviytymistarinaa ja romantiikkaa kanadalaisessa pikkukaupungissa. 

Sain melkein sitä, mitä tilasin, mutta sitten kuitenkaan en. Northern Rescue osoittautui nimittäin huomattavasti monisyisemmäksi ja synkemmäksi draamaksi kuin mitä oletin. 

William Baldwinin esittämä pelastusryhmän johtaja John West jää yllättäen leskeksi ja kolmen lapsen yksinhuoltajana päätyy muuttamaan Bostonista pikkukaupunkiin kälynsä (Kathleen Robertson) luokse. Kaikki tai oikeastaan mikään ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan.

Sarjassa seurataan paitsi Westin perheen taistelua suuren surun kanssa myös perheen teinien sekoilua sekä isän vaarallisia pelastustehtäviä. Sarjaa on tehty yksi kausi (10 osaa), eikä toisesta kaudesta ole vielä annettu tietoja. Sarja on saanut kuitenkin paljon positiivisia arvioita, joten fanit eivät ole luopuneet toivosta. Ainakin kausi päättyy avoimeen tilanteeseen, joka jättää mahdollisuudet jatkolle.