Risto Pakarinen: Jonain päivänä Jennifer
Viisikymppisellä Peterillä ei mene kovin kaksisesti. Paras - ja ainoa - asiakas ei tarvitse enää hänen palveluksiaan. Peter on ollut IT-aallon ensirintamassa, mutta nyt aika on ajanut ohitse ja lupaava ura on enää takana päin. Miettiessään elämäänsä Peter huomaa, että onnellisimmillaan hän oli 80-luvulla, lukiolaisena. Elämää pikkukaupungissa, töitä videovuokraamossa ja ihana, paras ystävä Jennifer, johon Peter on salaa ihastunut.
Peter päättää rakentaa aikakoneen eli matkustaa takaisin lapsuudenkotiinsa, hylätä modernin tekniikan ja sosiaalisen median, kasvattaa takatukan takaisin ja pukeutua vanhaan bändipaitaansa. Sekä saada Jenniferin omakseen. Siinä sivussa hän päättää pelastaa myös purku-uhan alla olevan elokuvateatterin.
Ilman toisia kirjabloggaajia Risto Pakarisen Jonain päivänä Jennifer olisi mennyt minulta varmasti kokonaan ohi. Romaanissa on kuitenkin paljon piirteitä, jotka saivat minut kiinnostumaan välittömästi: kasarinostalgia, viitteet aikakauden kulttuuriin, Paluu tulevaisuuteen -elokuva, pikkukaupunkiromantiikka ja niin, romanttinen komedia suomalaisen miehen kirjoittamana kuulosti suorastaan kiehtovalta yhdistelmältä.
Kuuntelin kirjan Ville-Veikko Niemelän lukemana äänikirjana ja tarina toimi kuunneltuna hyvin. Pakarinen kirjoittaa kiinnostavasti ja sujuvasti, Niemelä tavoittaa luennassaan päähenkilön sympaattisuuden. Ehkä paikoin Niittykummun verkkainen elämänmeno tuntui myös kirjassa turhan verkkaiselta ja pieni tiivistäminen tai muutama ylimääräinen twisti olisi kenties tehnyt tarinalle hyvää.
Tämä kuuntelukokemus tulee kuitenkin jäämään varmasti mieleen ulkokirjallisista syistä. Harvoin yhden kirjan aikana maailma ympärillä ehtii muuttua niin totaalisesti kuin tällä kertaa. Huomasin sen vaikuttavan myös lukukokemukseeni. Vielä kirjan alussa paluu menneisyyteen tuntui ihastuttavalta nostalgiatripiltä: ajatus oravanpyörästä irrottautumisesta ja nuoruusvuosiin pakenemiselta tuntui kieltämättä houkuttelevalta ajatukselta. Mutta sitten tuli korona, karanteeni ja kaikki muu. Huomasin hieman ärsyyntyväni Peteriin: että osaakin olla menneisyyteen jumittautunut ja, anteeksi vain, aika naiivi tyyppi. Herää pahvi!
Epäilemättä päähenkilö tosiaan on, kaikesta sympaattisuudestaan huolimatta, myös naiivi. Toisaalta, onko naiiviutta tässä kyynisessä maailmassa ja tällaisina aikoina koskaan liikaa?
Koska tässä hetkessä eletään monella tapaa vanhan ja uuden, menneen ja tulevan risteyskohdassa, totesin kuuntelevani tätä romaania poikkeuksellisenkin paljon itseeni peilaten. Totesin olevani kaikesta nostalgiakaihostani huolimatta ehdottomasti enemmän paluu tulevaisuuteen -tyyppiä.
Myös Peter tekee sovinnon menneen ja tulevan kanssa, totta kai. Lopputuloksen uskottavuudesta voi olla montaa mieltä, mutta muunlaista loppua ei feel good -kirjalle voisi kirjoittaakaan.
Kaikesta sovinnaisuudestaan huolimatta Jonain päivänä Jennifer kallistuu outousasteikolla virkistävän erilaisuuden puolelle. (Mies)jääkiekkotoimittajan kirjoittama romanttinen komedia aikamatkustuksen ja kasariklassikkojen hengessä, päähenkilönään romanttiseen haikailuun taipuvainen mies, on sellainen kombo, johon ei kovin usein törmää.
Yhdistelmä kiinnostaa myös muissa maissa. HarperCollins on hankkinut kirjan maailmanlaajuiset kustannusoikeudet ja ensiksi sen julkaisusta sovittiinkin Kanadan ja Saksan markkinoilla, sitten Ruotsissa ja vasta sen jälkeen Suomessa. Ehkä juuri tämä tuokin vielä kirjaan viimeisen pikantin lisän: Pakarinen ei ole kirjoittanut kirjaansa suomalaisille vaan tarinassa on universaali ote.
Muissa blogeissa:
Kirjojen kuisketta: Suosittelen Pakarisen kirjaa luettavaksi hetkiin, jolloin kaipaa viihdyttävää, hyvin kirjoitettua hyvänmielen kirjaa. Ja erityisesti niille, joiden mielestä Paluu tulevaisuuteen on kaikkien aikojen paras elokuva. Ja niille, jotka rakastavat aikamatkailua.
Lumiomena: ...todellinen feel good -kirja, joka ajoittain verkkaisenakin pitää otteessaan. Se on aikuisten satu, joka voisi toteutua.
Risto Pakarinen: Jonain päivänä Jennifer
HarpesCollins 2019 (Elisa Kirjan äänikirja)
Lukija Ville-Veikko Niemelä
Kesto 12h 50 min
Peter päättää rakentaa aikakoneen eli matkustaa takaisin lapsuudenkotiinsa, hylätä modernin tekniikan ja sosiaalisen median, kasvattaa takatukan takaisin ja pukeutua vanhaan bändipaitaansa. Sekä saada Jenniferin omakseen. Siinä sivussa hän päättää pelastaa myös purku-uhan alla olevan elokuvateatterin.
Ilman toisia kirjabloggaajia Risto Pakarisen Jonain päivänä Jennifer olisi mennyt minulta varmasti kokonaan ohi. Romaanissa on kuitenkin paljon piirteitä, jotka saivat minut kiinnostumaan välittömästi: kasarinostalgia, viitteet aikakauden kulttuuriin, Paluu tulevaisuuteen -elokuva, pikkukaupunkiromantiikka ja niin, romanttinen komedia suomalaisen miehen kirjoittamana kuulosti suorastaan kiehtovalta yhdistelmältä.
Kuuntelin kirjan Ville-Veikko Niemelän lukemana äänikirjana ja tarina toimi kuunneltuna hyvin. Pakarinen kirjoittaa kiinnostavasti ja sujuvasti, Niemelä tavoittaa luennassaan päähenkilön sympaattisuuden. Ehkä paikoin Niittykummun verkkainen elämänmeno tuntui myös kirjassa turhan verkkaiselta ja pieni tiivistäminen tai muutama ylimääräinen twisti olisi kenties tehnyt tarinalle hyvää.
Tämä kuuntelukokemus tulee kuitenkin jäämään varmasti mieleen ulkokirjallisista syistä. Harvoin yhden kirjan aikana maailma ympärillä ehtii muuttua niin totaalisesti kuin tällä kertaa. Huomasin sen vaikuttavan myös lukukokemukseeni. Vielä kirjan alussa paluu menneisyyteen tuntui ihastuttavalta nostalgiatripiltä: ajatus oravanpyörästä irrottautumisesta ja nuoruusvuosiin pakenemiselta tuntui kieltämättä houkuttelevalta ajatukselta. Mutta sitten tuli korona, karanteeni ja kaikki muu. Huomasin hieman ärsyyntyväni Peteriin: että osaakin olla menneisyyteen jumittautunut ja, anteeksi vain, aika naiivi tyyppi. Herää pahvi!
Epäilemättä päähenkilö tosiaan on, kaikesta sympaattisuudestaan huolimatta, myös naiivi. Toisaalta, onko naiiviutta tässä kyynisessä maailmassa ja tällaisina aikoina koskaan liikaa?
Koska tässä hetkessä eletään monella tapaa vanhan ja uuden, menneen ja tulevan risteyskohdassa, totesin kuuntelevani tätä romaania poikkeuksellisenkin paljon itseeni peilaten. Totesin olevani kaikesta nostalgiakaihostani huolimatta ehdottomasti enemmän paluu tulevaisuuteen -tyyppiä.
Myös Peter tekee sovinnon menneen ja tulevan kanssa, totta kai. Lopputuloksen uskottavuudesta voi olla montaa mieltä, mutta muunlaista loppua ei feel good -kirjalle voisi kirjoittaakaan.
Kaikesta sovinnaisuudestaan huolimatta Jonain päivänä Jennifer kallistuu outousasteikolla virkistävän erilaisuuden puolelle. (Mies)jääkiekkotoimittajan kirjoittama romanttinen komedia aikamatkustuksen ja kasariklassikkojen hengessä, päähenkilönään romanttiseen haikailuun taipuvainen mies, on sellainen kombo, johon ei kovin usein törmää.
Yhdistelmä kiinnostaa myös muissa maissa. HarperCollins on hankkinut kirjan maailmanlaajuiset kustannusoikeudet ja ensiksi sen julkaisusta sovittiinkin Kanadan ja Saksan markkinoilla, sitten Ruotsissa ja vasta sen jälkeen Suomessa. Ehkä juuri tämä tuokin vielä kirjaan viimeisen pikantin lisän: Pakarinen ei ole kirjoittanut kirjaansa suomalaisille vaan tarinassa on universaali ote.
Muissa blogeissa:
Kirjojen kuisketta: Suosittelen Pakarisen kirjaa luettavaksi hetkiin, jolloin kaipaa viihdyttävää, hyvin kirjoitettua hyvänmielen kirjaa. Ja erityisesti niille, joiden mielestä Paluu tulevaisuuteen on kaikkien aikojen paras elokuva. Ja niille, jotka rakastavat aikamatkailua.
Lumiomena: ...todellinen feel good -kirja, joka ajoittain verkkaisenakin pitää otteessaan. Se on aikuisten satu, joka voisi toteutua.
Risto Pakarinen: Jonain päivänä Jennifer
HarpesCollins 2019 (Elisa Kirjan äänikirja)
Lukija Ville-Veikko Niemelä
Kesto 12h 50 min
Kiva arvio ! Mukavaa pääsiäisen jatkoa!
VastaaPoistaKiitos samoin, Anneli!
PoistaKuulostaa mukavasti oudolta. Otan lukuun tai kuunteluun.
VastaaPoistaHienoa! Mukavasti outo kuvaa tätä hyvin.
PoistaMinulla on ristiriitaiset tunteet tästä kirjasta. Kun kirjan ilmestymiseen oli muutama kuukausi (viime kesänäköhän) osallistuin Instagramissa kustantajan kilpailuun, jossa voitti kirjan ja saisi sen heti tuoreeltaan omaksi itselle ja kaverille. Voitin arvonnan ja en saanut kirjoja, vaikka olin useaan otteeseen kustantajan edustajan kanssa yhteyksissä Instassa. Harmillista, mutta meni kyllä kiinnostus kirjan lukemisesta.
VastaaPoistaOnpa huonoa mainosta kustantajalle!
PoistaOnpas harmillinen kömmähdys kustantajalta!
PoistaTulipa tästä kirjasta ristiriitaiset fiilikset. Kuulostaa muuten kiinnostavalta, mutta onko vähän turhan sokerinen..? Ja vielä miehen kirjoittamana, aika erikoinen kombinaatio. Paluu tulevaisuuteen -leffoista en ole koskaan tykännyt.
VastaaPoistaHmm... sokerinen, ehkä joo, mutta ei ihan perinteisessä mielessä? Mutta jos Paluu tulevaisuuteen ja ylipäänsä kasariestetiikka ei houkuttele, niin sitten ollaan ehkä liian heikoilla jäillä.
PoistaIhan uusi tuttavuus tämä minulle, mutta alkoi kiinnostaa eikä vähiten nostalgiasyistä. En varsinaisesti kaipaa sinne menneisyyteen paitsi kirjojen siivin tykkään nostalgiatripata. Tämän heitän siis ehdottomasti suomilukulistalle.
VastaaPoista