Satuhetki: Harry Potter ja liekehtivä pikari

Meidän perheessä ollaan melkoisen Harry Potter -innostuksen vallassa. Talven ja kevään aikana olemme porukalla lukeneet sarjan neljännen osan, Liekehtivän pikarin, kuvitettua painosta. Tämä on myös Jim Kayn kuvittamista teoksista viimeisin. Koska tästä eteenpäin kirjat paksunevat kovasti, seuraavaa joudutaankin todennäköisesti odottamaan tovi.

Harry Potter ja liekehtivä pikari on mielestäni sarjan avainromaani. Siinä kirjasarjan sävy muuttuu huomattavasti aiempia osia synkemmäksi. Romaanissa myös valaistaan paljon Voldemortin kukistumisen aikaisia tapahtumia ja tietysti (spoil alert!) kolmiveljoturnajaiset huipentuvat tapahtumasarjaan, jossa Lordi Voldemort palaa ja aiheuttaa samalla hajaannusta velhomaailmaan. Seuraava osa Feeniksin kilta saa jännitteensä tästä avautuneessa railosta.

Harry Potter ja liekehtivä pikari on siis toisin sanottuna koko saagan kannalta erittäin tärkeä, mutta samalla kirjoista se, josta pidän itse kenties vähiten. Yleensä pitkissä, jatkuvajuonisissa kirjasarjoissa joku romaaneista on väistämättä selitysromaani, kirja, jonka tehtävä on juoksuttaa ennen kaikkea koko sarjan juonta eteen päin. Liekehtivä pikari on juuri sitä. Karkeasti arvioituna viimeinen viidennes (noin 80 sivua) kirjasta on ”loppuhuipennusta” joka käynnistyy kolmannen koetuksen alusta. Vaikka tässä jaksossa myös tapahtuu paljon, on se suurelta osin selitystä. Voldemort selittää, Kyyry selittää ja Dumbledore selittää. Tämä tekee lopusta aika raskasta luettavaa. Toki seuraavaa osaa päästään jatkamaan huomattavasti viisaampina.

Olin etukäteen hieman mietteissäni, onko kirjan loppu lapsille (10v ja lähes 9v) liian jännittävä. Olen kuitenkin useimmiten huomannut aliarvioivani lasteni kestokyvyn, joten arvelin, että selviäisimme kirjasta ilman traumoja. Kieltämättä, pari kohtaa kirjan lopulla (tietänette, mitä tarkoitan) olivat vähän siinä ja siinä. Lordi Voldemortin julmuus ja epäreiluus sekä huonon onnen sattumanvaraisuus kun iskevät niin Harryyn ystävineen kuin lukijaankin ihan erityisellä tavalla.

On kirjassa toki paljon hauskojakin kohtia, huispauksen maailmanmestaruuskisoja ja kolmivelhoturnajaisia tanssiaisineen on mukava seurata. Myös sydämenasiat alkavat pikku hiljaa tulla esille päähenkilöiden teini-ikäistyessä.

Vallitseva koronatilanne toi kirjan lukemiseen uudenlaisia sävyjä, varsinkin siinä vaiheessa, kun maailma tuntui muuttuvan muutamassa päivässä. Myös Harry joutuu elämään epävarmuuden ja nousevan uhkan kanssa, joten siinä mielessä kirja ehkä jopa auttoi epämääräisten tuntemusten käsittelyssä ja sanallistamisessa. Niin lapsilla kuin aikuisella.

Harry Potter ja liekehtivä pikari muodostui myös iltasatutuokioidemme vedenjakajaksi. Tähän asti olemme kiltisti odottaneet uutta kuvitettua painosta (ja samalla lapset ovat saaneet kasvaa hitusen ennen uutta, jännittävää vaihetta), mutta nyt päätimme, ettemme malta enää odottaa. Tästä eteenpäin jatkamme sarjan lukemista kuvittamattomista painoksista. Uusi aika alkaa.

J.K. Rowling, Jim Kay: Harry Potter and Goblet of Fire)

Tammi 2019

Suomennos Jaana Kapari

453s.