keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Lisää vahvoja naisia: Minna Canth ja Anna-Liisa

Lukupiiri-blogi valitsi erinomaisesti naisten- ja Minna Canthin -päivän kunniaksi luettavaksi Canthin viimeisen näytelmän Anna-Liisan. Käy kurkkaamassa siellä viriävää keskustelua täällä!

Olen todella innoissani tästä, sillä Anna-Liisa kuuluu myös tenttilukemistooni.

Tarina lienee useimmille tuttu, mutta lyhykäisesti se tulee tässä: Anna-Liisa on hyvämaineinen talon tytär, joka on menossa naimisiin yhtä hyvämaineisen Johanneksen kanssa. Anna-Liisalla on kuitenkin salattu menneisyys: hänellä on liki tyttösenä ollut suhde talon rengin Mikon kanssa, josta on syntynyt lapsi, jonka Anna-Liisa on hätäpäissään surmannut. Tapahtuneesta tietävät vain Mikko ja hänen äitinsä, jotka nyt haluavat estää Anna-Liisan naimapuuhat. Lopulta Anna-Liisa itse paljastaa itsensä virkavallalle, koska haluaa sovittaa tekonsa.

Vaikka en ole näytelmää aiemmin lukenut (tai nähnyt), on se minulle  entuudestaan tullut tutuksi lukuisista opiskeluyhteyksistä. Anna-Liisa on nähty loistavana esimerkkinä agraarisen maalaiskulttuurin ahdasmielisestä sosiaalisesta normistosta sekä naisen alisteisesta asemasta: Mikkohan pääsee tapahtuneesta kuin koira veräjästä. En kiistä sitä, etteikö tämä tematiikka olisi hyvin voimakkaasti Canthin tekstissä esillä. Itselleni se kuitenkin tuntui sen verran loppuun ajetulta aiheelta, että halusin etsiä jotakin uutta näkökulmaa.

Huomioni kiinnittyikin Anna-Liisaan itseensä. Siihen, että hän loppujen lopuksi on tarinan itsenäinen toimija, jonka mahdollisuuksia elämänsä suunnan valitsemiseen toki koko ajan horjutetaan, mutta joka kuitenkin pääsee lopulta itsensä herraksi (tai tässä tapauksessa olisi kai korrektia sanoa rouvaksi). Anna-Liisalla on ollut rohkea ja epäsäätyinen salasuhde, hän on salannut raskautensa vielä sittenkin, kun petollinen rakas on häipynyt, hän on synnyttänyt yksin lapsensa ja surmannut tämän ja vaikka hän on saanutkin ruumiin hautaamiseen apua Mikon äidiltä, on hän yksin kantanut surun ja syyllisyyden taakkaa vuosikaudet harteillaan ja päässyt siihen pisteeseen, että on valmis avioon. Sitten kaikki kaatuu ja Anna-Liisasta tulee hetkeksi levoton ja lamaantunut hermokimppu, kunnes hän lopulta ottaa itseään niskasta kiinni ja tunnustaa tekonsa, vaikka voisi pelastaa nahkansa menemällä vastentahtoisesti Mikon kanssa naimisiin.

Kaiken edellä mainitun jälkeen Anna-Liisan kuvaaminen  yksinomaan uhrina on yksipuolista ja vähättelevää. Todellisuudessa Anna-Liisassa on paljon salattua voimaa ja itsenäisyyttä. Loppujen lopuksi minulle jääkin vähän hämmentynyt olo: kumpi on  pahempaa naisen esineellistämistä: Anna-Liisan karu elämänkohtalo vai hänen leimaamisensa vailla omaa tahtoa elämän tyrskyissä ajelehtivaksi uhriksi?

5 kommenttia:

  1. Hyvä kysymys! Siitä on aika kauan kun luin Anna-Liisan, mutta muistan, että olin välillä täynnä raivoa kaikista epäoikeudenmukaisuuksista mitä päähenkilö joutui kokemaan.

    Canth on ollut jo nuoresta tytöstä minulle jonkinlainen idoli, satuin näkemään n. 15-vuotiaana Lahden kaupunginteatterissa "Kovan onnen lapsia" ja vaikutuin kovasti. Anna-Liisaa lukiessa olin jo hiukan vanhempi, ja välillä pateettisuus tuntui melkein liian voimakkaalta. Mutta suhteutettuna oman aikansa historiaan teos on upea.

    Eilinen teatterikokemus nostatti hyvin samantapaisen kysymyksen minkä esitit tuohon loppuun. Kävin katsomassa Kolmas Tila ry:n Tähden hetken. Se oli hieno ja hämmentävä esitys, joka pani miettimään sitä, kuinka hyväntahtoisillakin määrittelyillä voidaan joskus tehdä kamalia karhunpalveluksia määrittelyn kohteelle. Voiko myötätuntokin joskus olla lähellä alistamista?

    VastaaPoista
  2. Erja, tuohon viimeiseen lauseeseenpa sinä sen hyvin tiivistit ja tämä minuakin jäi mietityttämään. Olosuhteiden uhriksi joutunut viaton ja avuton tyttö on jotenkin patriarkaaliseen yhteiskuntaan sopivampi henkilö kuin kovatahtoinen ja -hermoinen nuori nainen, joka ei alistu kiristyksen ja miehisen vallankäytön edessä. No, ehkä vähän karrikoin, mutta ehkä toisaalta Canthkin oli aikansa lapsi.

    VastaaPoista
  3. Olen nyt ihmetellyn jonkin aikaa, että miksi Mikon pitäisi rangaista, jos hän kerran ei ole tehnyt mitään. Anna Liisahan sen lapsen surmasi..

    VastaaPoista
  4. Hei anonyymi! Ei murhasta voi tietystikään rangaista muuta kuin Anna-Liisaa (ja Mikon äitiä, joka hautaa ruumiin). Kai perimmäinen eettinen ongelma on siinä, että avioton lapsi on naisen häpeä, ei miehen. Anna-Liisa kantaa tekojensa seuraukset loppuelämänsä, Mikko voi jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

    VastaaPoista
  5. Ikivanha keskustelu, mutta koska minulle nyt ajankohtainen, kommentoin Mikon / Anna-Liisan syyllisyyttä: nykykatsannon mukaan Mikon ja Anna-Liisan seksisuhde olisi Mikon puolelta "alaikäiseen sekaantuminen" eli hyväksikäyttö. Anna-Liisahan oli 15-vuotias.

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...