Seitsemän kirjaa toukokuulta

Toukokuussa lukemani kirjat kuljettivat moneen suuntaan: Afganistaniin, suomalaisiin lähiöihin, Keskilännen ranchille. Useammassakin viipyiltiin lähihistoriassa 1970- ja 80-luvuilla, toisaalta monet olivat vahvasti tässä ajassa kiinni.

Mikä näistä houkuttelisi sinua eniten?

Tai oletko lukenut jo listalta jonkun/kaikki?

Talvella löysin itsestäni uuden puolen, kun innostuin kuumista countryromansseista. Tai, tarkkaan ottaen olen lukenut niitä vasta kaksi: niistä toisen toukokuussa. Lyla Sagen Swift and Saddled - Villikko on jatkoa Rebel Blue Ranch -sarjalle. Ada Hart on uraansa aloitteleva sisustussuunnittelija, joka saa unelmapestin Ryderien tilalta. Sisarussarjan keskimmäinen, Wes, on päättänyt perustaa majatalon. Ada johtaa vanhan päätilan remontointi- ja muutostöitä, mutta työntekoa häiritsee se, että pari tuntee toisiinsa vastustamatonta vetoa. Sarjan ensimmäisen osan lemmentarina oli mielestäni paikoin aika toksinen, joten oli ilahduttavaa, että nyt sellaisesta ei ollut tietoakaan. Päin vastoin, Wes on oikea unelmavävy!

Sattumoisin kuukauteen kuului remontointia toisessakin kirjassa. Minna Haapasalon Parioviunelmien päähenkilö Salla haluaa remontoitavaan maalaiskotiinsa niin palavasti näyttävät pariovet, että siinä menevät perheen säästöt. Kun kotiin iskee myös vesivahinko ja muutama muu katastrofinsiemen, on lapsiperheen arki ja pelihuumori koetuksella. Salla kuitenkin liihottelee tilanteesta toiseen näkökulmasta riippuen kosmisen tai kaoottisen "kaikki järjestyy" -asenteen voimalla. Taisinpa kirjoittaa tästä, että aika hauska kirja, mutta minua vähän ahdisti moinen mañana-asenne :)

Kaikenlainen remontointi on kuulunut viime aikoina myös omaan arkeeni. Vappuviikonloppuna maalasimme sisäseiniä. Siinä maalatessa ehti kuunnella kirjan jos toisenkin, muun muassa Johanna Forssin Pidot. En kirjaan tarttuessani tiennyt, että romaanissa on myös Kuopio-ulottuvuus, joka tietysti kiinnosti itseäni kovasti. Kirjan keskiössä ovat Maria ja Marianne, parhaat lapsuuden- ja nuoruuden ystävät. Toinen oli ns. paremmasta perheestä, toisella oli rikkonaisempi tausta. Sitten välit katkesivat. Kirjan nykyhetkessä osat ovat vaihtuneet ja aiempi altavastaaja on niskan päällä, kun hänestä on tullut tunnettu somevaikuttaja. Ajan hermolla siis ollaan.

Somea ja ajanhermoa oli tarjolla myös Hanna-Riikka Kuisman Maaperässä. Tässä kuvataankin ihan erilaista somevaikuttamista kuin edellisessä romaanissa. Nana on rappiostriimaaja. Maaperä kertoo kaatopaikan päälle rakennetusta lähiöstä, jossa suunnitellaan uusia rakennushankkeita. Kuisma piirtää herkullisen kuvan lähiön asukkaista, joiden välillä on monenlaisia näkyviä ja näkymättömiä siteitä. Nana on hahmona hyvin ristiriitainen: kiehtova, mutta myös vaarallinen. Kuinka käy, kun hankkii liikaa vihamiehiä ja muuttuu liian vaikutusvaltaiseksi? Mikä on yhteisön kosto?

Mielestäni yksi Maaperän teemoista on naisviha. Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa taas on aivan täynnä naisvihaa. Afganistanin veristä historiaa kuvaava romaani on jo klassikko, mutta minä luin sen vasta nyt ensi kertaa. Sanon ensi kertaa, koska luulenpa palaavani rohkeiden Lailan ja Mariamin tarinaan vielä usein. Alusta asti minua hämmensi, miten niin kauheista asioista kertova teos voi olla yhtä aikaa todella kaunis. Oman lisämausteensa lukemiselle toi tieto siitä, mitä maassa tapahtuu nyt. Se hento, orastava toiveikkuus, johon romaani päättyy, on sittemmin romuttunut. Eli teos on ajankohtaisempi kuin koskaan.

Ajallisesti osin samoihin vuosikymmeniin sijoittuu Riikka Suomalaisen uutukainen romaani Riitta ja Ilkka. Teos kertoo Suomalaisen vanhempien, Ilkka ja Riitta Suomalaisen rakkaustarinan. Riikalle selvisi vasta vanhempien kuoleman jälkeen, että vanhemmat elivät usean vuoden ajan salasuhteessa, ollessaan molemmat tahoillaan naimisissa. Löytämiensä kirjeiden pohjalta kirjailija kertoo autofiktiivisen tarinan siitä, miten kaikki ehkä on tapahtunut. Kirjan toisella aikatasolla kirjailija käy läpi omaa elämänkriisiään. Avoimessa suhteessa elävänä hän joutuu uuteen tilanteeseen rakastuessaan palavasti. Myös puoliso on samankaltaisessa tilanteessa. Todella monenlaisia ajatuksia herättävä kirja!

Makeana sokerina pohjalla kesän Jylhäsalmi-piristys! Kirsi Pehkosen sarja on ollut minulle jo vuosien ajan takuuvarma kesämielen tuoja, niin tälläkin kertaa. Unelmien talo Jylhäsalmella oli ehkä hieman erilaista Jylhäsalmea, piirun verran vakavampaa. Ei toki huolta, Jylhäsalmella aurinko paistaa edelleen, ihmiset rakastuvat ja Lossarin pulla on pehmeää. Mutta romantiikalla on ehkä astetta pienempi merkitys kuin monessa muun sarjan kirjassa. Kiinteistövälittäjä-Pipsa alkaa nimittäin selvittää omien vanhempiensa nuoruuteen liittyvää mysteeriä (huom! nätisti sopii tämänkin teema edelliseen kirjaan), joka saa yhtiökumppani-isän käyttäytymään kertakaikkiaan omituisesti.

Kesäkuuni on käynnistynyt Kirjabloggaajien Dekkariviikkoon valmistautumisella. Dekkariviikkoa vietetään 8.-14.6. Kaksi dekkaria/trilleriä on jo luettu, yksi kesken ja ainakin yhden ajattelin vielä ehtiä lukea ennen viikon päätöstä. Sen jälkeen lukusuunnitelmat ovatkin osittain epäselvät. Se on kyllä selvää, ettei lukemisesta ole pulaa, edelleenkään :)